[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Jerusalem, kolmen uskonnon pyhä kaupunki

Tiedämme, että Jerusalem on raamatun mukaan juutalaisuuden ja kristinuskon pyhä kaupunki. Mutta tiedämmekö millä perusteella se on islamin uskon pyhä kaupunki? Usein Jerusalem hyväksytään automaattisesti islamin uskon pyhäksi kaupungiksi, koska islam pitää sitä esillä. Siellä on yksi moskeija ja yksi pyhäkkö ja siitä kiistellään juuri siitä syystä, että se olisi myös islaminuskolle pyhä kaupunki.

Islamille Jerusalemin pyhyys koostuu vain yhdestä asiasta, islamin uskon Profeetta Muhammedin yömatkasta, jonka hän teki aikanaan kauimmaisen moskeijan luokse (sanatarkasti). Koraanissa ei mainita Jerusalemia, siinä mainitaan kauimmainen moskeija. Jerusalemia ei mainita koraanissa kertaakaan.

Profeetta Muhammedin yöllinen matka kauimmaiseen moskeijaan tapahtui noin vuonna 620, eli muutama vuosi ennen hänen kuolemaansa. Yöllinen matka tapahtui, kun hän nukkui lempivaimonsa vieressä, setänsä Abu Talebin majatalossa, hieman Mekan ulkopuolella.

Tuohon aikaan islamilla oli yksi pääpaikka Mekka, joka on kuution muotoinen musta rakennus, joka tulee kiertää pyhiinvaellusmatkalla seitsemän kertaa ympäri. Yhdessä kulmassa on hopealangoilla kiinni solmittu kivi, jota pidetään Allahin taivaasta alas heittämänä kivenä. Kivi on nykyään musta, mutta alkujaan sen sanotaan olleen valkoinen. Mutta kun syntiset ihmiset ovat koskeneet sitä sormillaan, siitä on tullut musta. Tästä syystä Mekka on islaminuskon pyhin kaupunki.

Unessaan Muhammed heräsi kun, enkeli potkaisi häntä kolme kertaa kylkeen. Enkeli pyysi Muhammedia mukaansa ja he menivät majatalon ulkopuolelle, jossa häntä odotti ratsu. Ratsulla oli naisen kasvot, aasin eturuumis, härän takaruumis ja sillä oli suuret siivet. Ratsun nimi oli Salama. Unessa Muhammed nousi ratsun selkään ja enkeli istuutui hänen taaksensa. Kolmella loikalla siirryttiin pyhitetystä moskeijasta kaukaisimman moskeijan luokse.

Tuohon aikaan islaminusko oli muutamia vuosikymmeniä vanha. Kannattajajoukko oli joitain tuhansia ja he olivat levittäytyneet Medinaan saakka, joka sijaitsee Mekasta noin 300 km pohjoiseen. Tuohon aikaan moskeija ei tarkoittanut rakennusta vaan lähinnä paikkaa, jossa muslimit kokoontuivat rukoilemaan. Muhammedin kannattajat olivat lähteneet pakoon Mekasta Medinaan. Muhammedin kannattajia vainottiin koska he olivat tuoneet uutta oppia yhdestä Allah jumalasta ja muut heimot halusivat jatkaa muiden jumalien palvontaa.

Tuohon aikaan kaukaisin rukouspaikka Mekasta sijaitsi Medinassa. Muhammedin kannattajat pakenivat siis kaukaisimpaan paikkaan eli Medinaan. Al-Aksa on suomeksi ”kaukainen” eli kyseessä on kaukainen rukouspaikka, jonne Muhammedin matka unessa tapahtui. Siihen aikaan kaukaisin rukouspaikka, eli Al-Aksa, oli Medinassa.

Noin sata vuotta sitten Jerusalemin suurmufti Aminel Hussein kehitti teorian, jonka mukaan Muhammedin taivasmatka olisikin kohdistunut Jerusalemissa olevaan Al-Aqsa moskeijaan ja olisikin fyysinen tapahtuma. Siihen saakka islamin oppineet olivat pitäneet Muhammedin unta aitona unena eikä fyysisenä tapahtumana.

Muhammedin eläessä Jerusalemissa ei ollut yhtään islamille pyhitettyä rukouspaikkaa. Jerusalem valloitettiin islamille 6 vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen. Tuohon aikaan Temppeli vuorella oli vain bysanttilaisen Marian kirkon rauniot ja jäänteitä roomalaisaikaisesta Jupiterin temppelistä. Alueelle rakennettiin Kalliomoskeija vasta vuonna 691. Koska Mekan heimohallitsija kielsi kaliffi Omarin heimolaisia tulemasta Mekkaan. Myöhemmin hänen poikansa rakensi Al-Aqsa moskeijan vuonna 705. Al-Aqsa moskeijaa ei näin ollen ollut Muhammedin aikana olemassa eikä Muhammed eläissään koskaan käynyt Jerusalemissa.

Vihreä linja ei sovi oikeuksien ja velvoitteiden perustaksi

Palestiinalaisten vaatimuksissa esiintyvä vihreä linja on ainoastaan aselepolinja. Kyseinen linja määriteltiin Israelin, siis juutalaisten, ja jordanialaisten välillä heidän keskinäisten taistelujensa päättyessä 1948-49. Tämä linja määriteltiin aseleposopimuksessa, jonka solmivat Israel ja Jordania keskenään, eikä sitä milloinkaan tarkoitettu kenenkään oikeuksien ja velvoitteiden perustaksi.

San Remon kokous vahvistaa juutalaisten itsemääräämisoikeuden

Sen jälkeen kun Israelin ja palestiinalaisten väliet rauhanneuvottelut päätyivät uuteen pohjanoteeraukseen ja saivat virallisen keskeytysilmoituksen, monista maista saapuneet valtuutetut kokoontuivat Royal-hotelliin San Remoon Italiaan. He vahvistivat juutalaisten itsemääräämisoikeuden keskeisten ympärysvaltojen ylimmän neuvoston päätöksen mukaisesti. Päätös tehtiin San Remon rauhankonferenssissa vuoden 1920 huhtikuussa.

“Juutalaisvaltion status valtiona on juhlan arvoinen”, sanoi Tomas Sandell selostaessaan kansainvälisen kokouksen motiivia. Kyseinen kokous pidettiin samassa hotellissa, jota brittien valtuuskunta käytti vuonna 1920 ja missä viralliset illalliset rauhankonferenssin aikana järjestettiin. “Lähes 1800 vuotta kestäneen vieraiden valtojen miehityksen jälkeen vahvistettiin viimein juutalaiskansan itsemääräämisoikeus vuonna 1920 San Remossa. Siitä alkoi siirtomaavallan purkamisen prosessi. Tästä syystä juutalaisvaltion status valtiona ei ole juhlanaihe vain juutalaisille, vaan kaikille itsemääräämisoikeutta ja kansallista suvereniteettia arvostaville ihmisryhmille – eritoten Syyrian, Libanonin ja Irakin arabiväestölle. Irakhan sai itselleen samat oikeudet San Remossa vuonna 1920”, Sandell totesi.

Israelin ainutlaatuista asemaa kansojen perheessä korosti Tšekin presidentin Milos Zermanin viesti, jonka esitti hänen ulkopoliittinen neuvonantajansa, suurlähettiläs ja lauantain juhlaillallisten pääpuhuja Hynek Kmoníček. Presidentti totesi tervehdyksensä välityksellä: “Ystävyyttä Israelia kohtaan voi parhaiten ilmaista YK-äänestyksissä eikä puheilla juhlaillallisilla." Tšekin tasavalta on yksi niistä vain yhdeksästä maasta, jotka äänestivät palestiinalaisten valtioanomusta vastaan YK:ssa vuoden 2012 marraskuussa. Presidentti Zerman selosti  Tšekin tukea Israelille “yhteisten arvojen luontevana ilmauksena”, korostaen siis samalla Israelin ja lännen läheistä suhdetta.

Toinen Israelia YK:n yleiskokouksessa marraskuussa 2012 tukenut maa oli Kanada. Kanadan ulkoministeri John Baird ei itse päässyt osallistumaan, mutta hän oli lähettänyt kokoukseen julkilausuman. Hän selosti viestissään Kanadan tukeneen johdonmukaisesti vuodesta 1948 lähtien sellaista politiikkaa, jonka nojalla Israelilla on oikeus elää rauhassa ja turvassa naapureidensa kanssa.

Israelin hallitusta kokouksessa edusti pääjohtaja Yossi Kuperwasser ulkosuhteiden ja strategisten asioiden ministeriöstä sekä Israelin Italian-varasuurlähettiläs Dan Haezrachy. He vahvistivat San Remon tärkeyden juutalaisvaltion statuksen ymmärtämisen suhteen.

“Juutalaisten oikeus muodostaa uudelleen esi-isiensä kotimaa Palestiinaan vahvistettiin juuri täällä vuonna 1920. Myöhemmin sen vahvisti Kansainliiton neuvosto vuonna 1922 sekä Yhdistyneet kansakunnat jakosuunnitelmalla vuonna 1947. Siitä huolimatta palestiinalaisjohtaja Mahmud Abbas kieltäytyy yhäkin hyväksymästä juutalaisvaltiota. Sen vuoksi meidän on tarpeen palata San Remoon ja saada muistutus siitä, mitä jo on sitovasti sovittu kansainvälisen lainsäädännön puitteissa, – oikeudesta juutalaisvaltioon, Kuperwasser lausui.

San Remon varapormestari Claudia Lolli selosti Italian tuon alueen erityistä sidettä Israeliin ja juutalaisiin. Muutaman sadan kilometrin päässä San Remosta, La Spezian kaupungista lähti laiva kohti Palestiinaa matkustajinaan juutalaisia pakolaisia toisen maailmansodan jälkeen. Nykyään kaupunki tunnetaan nimellä 'ovi Sioniin'. Lolli ehdotti, että San Remo tekisi linkkinsä juutalaisvaltion statukseen tunnetummaksi, jotta kaupungista voisi tulla opinto- ja turistimatkojen kohde niille, jotka haluavat löytää uudelleen unohdukseen vaipuneita osasia juutalaisten historiasta.

Päätösseminaarissa Sandell ja Kuperwasser työstivät tärkeää kysymystä, miten säilyttää tämä unohtunut osa juutalaisten historiaa ja perintöä San Remossa. “Jokaisen juutalaislapsen on yhtä tärkeä lukea ja oppia mitä San Remossa tapahtui vuonna 1920 kuin tietää vuoden 1897 Baselin konferenssista ja shoahin murhenäytelmästä”, totesi Sandell.

“Kuuluu juutalaisten historian aurinkoisiin puoliin, että kansainvälisen yhteisön johtavat tahot lopulta vahvistivat sen historiallisen, kulttuurisen ja uskonnollisen sidoksen, joka juutalaiskansan ja Israelin maan välillä on. Se antoi oikeutuksen juutalaiskansalle muodostaa jälleen kansallinen koti tuolloiseen Palestiinaan. Oikeutus sai vahvistuksen kansainvälisen lainsäännön puitteissa”, Kuperwasser päätti puheensa.

Yksipäiväisen symposiumin aikana politiikan edustajat, diplomaatit ja taloustieteilijät loivat katsauksen juutalaisten ihmiskunnalle antamaan ainutkertaiseen panokseen. “Israel on enemmän kuin kaikki sen tekniset keksinnöt ja Nobel-palkinnon saajat; juutalaiset antoivat meille aivan uuden tavan tarkastella elämää”, selostivat kansainväliset panelistit. “Nämä samat arvot, niin kuin ne ilmaistaan Yhdistyneitten kansakuntien peruskirjassa, ovat nykypäivän kansainvälisten järjestöjen perusarvoja.”

Tri Gregory Lafitte päätti seminaarin puheella Israelista Yhdistyneissä kansakunnissa. “On tärkeää, että YK pysyy sitoutuneena siihen kansaan, joka antoi kansakunnille nämä arvot." Hän sanoi Israelilla olevan YK:ssa monia ystäviä, jotka haluavat pitää yhteyttä juutalaisvaltioon, jotta voidaan löytää ratkaisuja jokapäiväisiin ongelmiin mm. maatalousteknologian ja yrittäjyyden kehittämisen avulla. Ja tässä oli hänen mukaansa vain kaksi Israelin tekemistä aloitteista, joista tuli YK:n päätöslauselmia.

Lafitte jatkoi todeten, että YK:n on tarpeen hyväksyä Israel kattavammin kansakuntien perheeseen. Israelin juhliessa 65-vuotista taivaltaan YK:n jäsenmaana järjestön on korkea aika myös tunnustaa juutalaiset juhlapyhät. Lafitte ehdotti uutta kulttuuridiplomatian foorumia, joka edistäisi näitä universaaleja arvoja siinä muodossa, jossa niitä ilmentää juutalainen Jom Kippur, eli suuri sovituspäivä.

“Jom Kippur opettaa meitä sovituksen ja sovinnon tarpeellisuudesta. Ei löytyne parempaa tapaa juhlistaa 65-vuotista jäsenyyttä YK:ssa kuin soveltamalla näitä YK:n perusarvoja, eli tekemällä Jom Kippurista YK:n juhlapäivä”, hän tiivisti puheensa päätteeksi.

Kokous antoi kaksisivuisen julkilausuman, jolla vahvistettiin juutalaisten itsemääräämisoikeus. Julkilausuma esitetään YK:ssa New Yorkissa toukokuun 12. päivänä, Israelin YK-jäsenyyden 65-vuotispäivänä.

San Remo, Italia, 27. huhtikuuta 2014 European Coalition for Israel

ARABIARMEIJAN AIKOMUKSENA OLI TUHOTA JUUTALAISVALTIO

Israelin valtion itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1948 maahan hyökkäsi viisi arabiarmeijaa aikomuksenaan tuhota juutalaisvaltio. Näin syttyi Israelin Itsenäisyyssota, jossa vastakkain olivat toisaalta Israelin armeija ja juutalaiset puolisotilaalliset joukot, toisaalta Egyptin, Syyrian, Jordanian, Libanonin ja Irakin joukot sekä arabien puolisotilaalliset joukot.

Tapahtumien seurauksena Jerusalemin itäosa liitettiin Jordaniaan ja Jerusalem oli jaettuna 19 vuoden ajan. Jordanian hallintavalta Länsirannalla ja Jerusalemissa ei milloinkaan ollut YK:n tunnustama. Vuonna 1967 Israel voitti puolustussodassa Itä-Jerusalemin takaisin ja liitti sen myöhemmin alueeseensa. Turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 242 marraskuun 22. päivältä 1967 siteerataan usein oikeuksien ja velvoitteiden lähteenä Lähi-idän osapuolille. Oikeudet Jerusalemiin on myönnetty perustuen historiallisten oikeuksien tunnustamiseen ja perustuen siihen periaatteeseen, että jälleenmuodostetaan se mikä juutalaisilla on aiemmin ollut hallussaan. Juutalaisvaltio tai juutalaiskansa ei ole tehnyt mitään luopuakseen niistä oikeuksista, jotka annettiin koskien tuota maa-aluetta.

juutalaiset rakastavat Jerusalemia (Al-Quds) enemmän kuin muslimit

PUHUESSAAN Iranin järjestämässä uskonnollisten johtajien konferenssissa Teheranissa Palestiinan Islamic Jihadin johtaja Ramadan Shalah murehti, että juutalaiset rakastavat Jerusalemia (Al-Quds) enemmän kuin muslimit, kuten Israelin Radion sieppaama uutinen Teheranista raportoi.

SHALAH otti esimerkin juutalaisten kiintymyksestä Jerusalemiin Naomi Shemerin sanoittaman laulun Jerusalem Gold (Kultainen Jerusalem), jota hän siteerasi sekä hepreaksi että arabiaksi. "Mitä Jerusalem merkitsee meille?" kyseli Shalah, joka johtaa yhtä maailman vaarallisinta terrorijärjestöä ja joka itse on FBI:n eniten etsittyjen terroristien listalla, puheessaan konferenssiyleisölle. "Oppikaa tästä kirotusta yhteisöstä (Israelista). He eivät rakasta Jerusalemia vain sotilaalliselta vaan myös kulttuuriselta kannalta", hän sanoi. "Heillä on laulu, jota he lauloivat vallattuaan Al-Aksa moskeijan ja Kalliomoskeijan (Haram al-Sharif Temppelivuorella) 1967 sodan yhteydessä", minkä jälkeen hän siteerasi otteita laulusta Jerusalem Gold, Jerusalem Bronze, Jerusalem Light, sekä hepreaksi että arabiaksi. "Jokainen israelilainen lapsi ja kirottu israelilainen sotilas osaa tämän laulun ulkoa", hän valitti.

JERUSALEM GOLD on yksi suosituimmista koskaan sepitetyistä juutalaisista lauluista. Se esitettiin ensimmäisen kerran musiikkifestivaaleilla Israelin itsenäisyyspäivänä, joihin liittyi surua pyhien paikkojen ja Jerusalemin menettämisestä. Lauluun on otettu referenssejä muinaisista kirjoituksista, mukaan lukien Valitusvirret ja Mishna, jossa valitetaan sitä, että juutalaisten pyhimmät paikat, mukaan lukien Temppelivuori, olivat suljettuina israelilaisilta Jordanian viranomaisten toimesta, jotka valvoivat Jerusalemin itäisiä osia Jordanian arabiliigan miehitettyä Juudean ja Samarian alueet 1948 sodassa. Laulu alkaa kuvauksella, miten Jerusalem on hylätty, sen sydän on jaettu muurilla, tarkoittaen Israelin ja Jordanian alueiden välille rakennettua turvallisuusmuuria Jerusalemissa.

MUUTAMIA viikkoja laulun julkistamisen jälkeen alkoi 1967 kuuden päivän sota, jossa Israelin armeija karkotti jordanialaisjoukot Juudeasta ja Samariasta sekä Jerusalemista. Kuuden päivän sodan jälkeen Naomi Shemer kirjoitti lauluun neljännen voittoisan säkeistön, joka alkaa sanoilla: "Me palasimme vesilähteille, markkinatoreille ja aukioille/ oinaan sarveen puhalletaan vanhan kaupungin Temppelivuorella".

SHALAHIN johtama Islamic Jihad oli vastuussa viime päivien rakettitulesta Gazasta Israelin puolelle ampuen lyhyen ajan kuluessa yli 60 rakettia Israelin kaupunkeja kohti, mihin IAF:n koneet vastasivat iskien täsmäohjuksillaan lukuisiin strategisiin kohteisiin Gazan kaistalla. 18.3.2014 www.timesofisrael.com

Arabiarmeijan aikomuksena oli tuhota juutalaisvaltio

Israelin valtion itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1948 maahan hyökkäsi viisi arabiarmeijaa aikomuksenaan tuhota juutalaisvaltio. Näin syttyi Israelin Itsenäisyyssota, jossa vastakkain olivat toisaalta Israelin armeija ja juutalaiset puolisotilaalliset joukot, toisaalta Egyptin, Syyrian, Jordanian, Libanonin ja Irakin joukot sekä arabien puolisotilaalliset joukot.

Tapahtumien seurauksena Jerusalemin itäosa liitettiin Jordaniaan ja Jerusalem oli jaettuna 19 vuoden ajan. Jordanian hallintavalta Länsirannalla ja Jerusalemissa ei milloinkaan ollut YK:n tunnustama. Vuonna 1967 Israel voitti puolustussodassa Itä-Jerusalemin takaisin ja liitti sen myöhemmin alueeseensa. Turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 242 marraskuun 22. päivältä 1967 siteerataan usein oikeuksien ja velvoitteiden lähteenä Lähi-idän osapuolille. Oikeudet Jerusalemiin on myönnetty perustuen historiallisten oikeuksien tunnustamiseen ja perustuen siihen periaatteeseen, että jälleenmuodostetaan se mikä juutalaisilla on aiemmin ollut hallussaan. Juutalaisvaltio tai juutalaiskansa ei ole tehnyt mitään luopuakseen niistä oikeuksista, jotka annettiin koskien tuota maa-aluetta.

Jerusalemin Ammuskukkulalla käytiin 1967 kuuden päivän sodan verisimmät taistelut

Taisteluiden ansiosta Jerusalemin itäiset osat ja Temppelivuori vapautettiin Jordanian miehityksestä. Jordania oli miehittänyt Juudean ja Samarian vuoden 1948 Israelin itsenäisyyssodassa liittäen ne osaksi Transjordaniaa ja muuttaen maan nimeksi Jordania. Jordania hävitti systemaattisesti kaikki juutalaiset yhteisöt Länsirannalta, mm. tuhoten kaikki Jerusalemin 58 synagogaa ja instituutiota ja karkottaen kaikki juutalaiset sieltä. Vain Englanti ja Pakistan tunnustivat Jordanian aluevaltaukset. 1967 sodassa Israelin itäinen raja siirtyi Jordanjokeen ja Suolamereen. Jordania luopui myöhemmin kaikista vaatimuksistaan Juudeaan ja Samariaan, mutta se pidätti itsellään oikeuden valvoa Temppelivuoren päivärutiinia, minkä PA on pyrkinyt mitätöimään nimittämällä sinne oman henkilökuntansa, suurmuftin ja vartijoita. Israelin sotilaat ja Jerusalemin poliisi vastaavat Temppelivuoren turvallisuudesta. 22.5.2009 (JP)

San Remon päätöslauselma

San Remon päätöslauselma on tärkeä Israelin valtion perustuslaillinen asiakirja kansainvälisen lainsäädännön puitteissa. San Remossa olemassaolon oikeudet myönnettiin sekä juutalaiskansalle että arabeille. Ne johtajat, joilla oli valta tehdä sitovia ratkaisuja ottomaanien valtakunnan alueista harkitsivat tarkoin ja tekivät päätöksensä kuultuaan myös ne vaateet joita Pariisin sionistijärjestö esitti Pariisin rauhankonferenssin aikana 1919.

Sen aikaiset johtajat kuulivat arabivaltuuskunnan ehdotuksen toivomuksista ottomaanialueiden suhteen. Nämä ehdotukset kuultuaan johtajat kokoontuivat tekemään sitovia ratkaisuja kansainväliseen lakiin perustuen siitä mitä kukin saisi. Se mikä oli ollut ainoastaan brittien näkemys sai 25.4.1920 kansainvälisen yhteisön täyden tuen. Israelin laillinen olemassaolon oikeutus liittyy San Remossa tehtyyn kansainväliseen ratkaisuun, eikä se ole pelkästään brittiläisen politiikan päähänpisto. Vuonna 1917 Lordi Allenby valloitti Pyhän maan ja Balfourin jaarli lupasi juutalaisille kansallisen kodin Palestiinan alueelle. Tätä tukivat Woodrow Wilson ja Kansainliitto, joka teki Palestiinasta Brittiläisen mandaattialueen. 

Jerusalem on ollut juutalainen kaupunki ottomaanien ajoista

Väestötietojen tarkastelu ajalta, jolloin ottomaanien suurvalta ulottui tuolle alueelle osoittaa juutalaisten jo 1800-luvulla muodostaneen enemmistön Jerusalemin, ja myös sen Vanhankaupungin väestöstä. Vuonna 1864 Britannian konsulaatti Jerusalemissa piti jonkinlaista väestökirjanpitoa. Sen mukaan vuonna 1863 Jerusalemin 15 000:sta asukkaasta, joista 8 000 oli juutalaisia. Jerusalem on ollut juutalainen kaupunki ottomaanien ajoista, 1800 -luvun puolivälistä lähtien.

Vanhakaupunki on kaikkein eniten ristiriitoja herättävä osa, kaikkein tavoitelluin, kaikkein kiistellyin aihe kun puheena on kysymys Jerusalemista. 1800 -luvun puoliväliin asti Jerusalem oli yhtä kuin Vanhakaupunki. Monet, jotka kehottavat Israelia jakamaan jälleen Jerusalemin vuoden 1967 jakolinjoja noudattaen, eli sijoittamaan koko Vanhankaupungin palestiinalaisarabien puolelle, unohtavat mitä tapahtui vuonna 1948. Tuona vuonna Jerusalemiin hyökkäsi viisi arabiarmeijaa.

YK oli antanut takuut siitä, että kaupungista tulisi kansainvälinen mutta YK ei tehnyt yhtään mitään. Lopulta kaikki juutalaiset Jerusalemin Vanhasta kaupungista joutuivat etnisen puhdistuksen kohteiksi, ja heidän oli pakko lähteä kaupungista. Arabilegioona tuhosi räjäyttämällä 55 synagogaa ja Talmud-koulua. Jokainen, joka vaatii Israelia luovuttamaan Jerusalemin joutuu selittämään, miten tämä estää historiaa toistamasta itseään? Emme saa unohtaa, että vuodesta 1948 vuoteen 1967, jolloin Israel yhdisti uudelleen Jerusalemin, juutalaiset eivät saaneet käydä Länsimuurilla. 

”Sionin tähden minä en voi vaieta ja Jerusalemin tähden en lepoa saa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi ja sen autuus kuin palava tulisoihtu.” (Jes.62:1) (englantilainen käännös: Sionin tähden en ole vaiti ja Jerusalemin tähden en ole hiljaa, ennen kuin sen vanhurskaus nousee kuin loistava valo ja sen pelastus palaa kuin soihtu.) 

Kansainliiton päätöslauselma

Vuonna 1922 Kansainliitto (YK:n edeltäjä) äänesti päätöslauselmasta, jonka nojalla päätettiin tunnustaa juutalaiskansan historialliset oikeudet perustaa itselleen udelleen kansallinen koti. Tällöin tunnustettiin jo aiemmin olemassa ollut oikeutus eikä siis luotu uutta oikeutusta.

Juutalaiskansa valittiin edunsaajaksi. Se sai haltuunsa mandaattialueen brittihallituksen alaisuudessa Palestiinassa. Arabit, jotka asuivat entisessä Mesopotamiassa, siis nykyisessä Irakissa, sekä Syyriassa ja Libanonissa tulivat edunsaajiksi toisella mandaattialueella. Osa siitä oli Ranskan mandaatin alaisuudessa: Syyria ja Libanon. Mesopotamia oli brittihallinnon alaisuudessa.

Ensisijaisena tavoitteena Palestiinan mandaatissa oli taata poliittiset oikeudet juutalaiskansalle. Myös arabien kansalaisoikeuksien ja uskonnollisten oikeuksien suoja oli turvattu mandaattiasiakirjassa. Mitä tulee kansallisiin ja kollektiivisiin oikeuksiin ja kollektiivisiin poliittisiin oikeuksiin, ne varattiin palestiinassa ainoastaan juutalaiskansalle koska arabit saivat samat oikeudet ympäröivissä naapurimaissa. Sen vuoksi nykyään on 21 arabivaltiota ja yksi juutalaisvaltio.

Australian oikeus-ministeri George Brandeis: 

Jerusalemin itäosia ei voida millään tekosyyllä kutsua miehitetyiksi alueiksi

USA:ssa toimiva lehti New York Times julkaisi harvinaisen artikkelin, jossa se kehottaa maansa hallitusta suhtautumaan hyvin varovaisesti FH yhteishallitukseen. Tämä on varsin merkittävä poikkeus lehden yleisesti Israelin vastaisesta kirjoittelusta. Ongelma ei Timesin mukaan ole yhteishallitus vaan se, että Hamas on siinä jäsenenä. Australia ilmoitti, ettei se enää pidä Jerusalemin itäosaa miehitettynä alueena saaden niskaansa PA/PLO:n johdon vihan. Australian virkailijat sanovat, että päätökseen vaikutti PA/PLO:n virkailijoiden röyhkeä ja vihamielinen asenne sen lisäksi, että alueen asema on epäselvä ja siitä vielä neuvotellaan. PA/PLO ja Jordania vaativat, että Australia peruuttaa päätöksensä. (6.6.2014)

Muutamat islamilaiset maat, kuten Indonesia, Saudi Arabia ja Egypti, varoittavat Australiaa, että se voi joutua syrjinnän kohteeksi todettuaan, ettei Jerusalemin itäosia voida millään tekosyyllä kutsua miehitetyiksi alueiksi. Australian oikeus-ministeri George Brandeis selitti maan senaatin jäsenille, ettei Jerusalemin itäosien kutsumista miehitetyiksi alueiksi ole mielekästä eikä käytännöllistä keskusteltuaan ensin maan ulkoministerin Julie Bishopin kanssa politiikan suunnan muutoksesta. (13.6.2014)

Benyamin Netanyahu: Jerusalemista on taistelu totuudesta

Ei ole oikeutta ilman totuutta, ja jos on oikeuden väärinkäyttöä kaupungissamme ja kansassamme, se tarkoittaa totuuden väärentämistä, sillä Jerusalem on meidän kaupunkimme, emmekä koskaan ole tehneet kompromisseja sen suhteen. Ei ensimmäisen pyhän Temppelin hävityksen eikä toisen Temppelin hävityksen jälkeen.

 

Olimme enemmistönä kaupungissa yhdeksännelle vuosisadalle saakka ja 2000 vuoden jälkeen palattuamme voimme todeta kaupungin tuhoutumisen uudelleen.

 

Ei ole toista kansaa, joka tuntee niin syvästi tämän kaupungin, eikä ole toista kansaa, joka on sallinut toisten uskontojen harjoittamisen vapauden tässä kaupungissa. Jatkamme rakentamista tässä kaupungissa, joka on täynnä elämää. 12.5.2010

Yitzhak Rabin sanoi Knessetissä 1995:

”Jerusalem tulee olemaan yhtenäinen Israelin pääkaupunki Israelin täydessä hallinnossa, ja siihen tulevat kuulumaan sekä Maale Adumim että Givat Zeev.” Hän jatkoi tähän tapaan: ”Teimme päätöksen ja lupasimme Knessetissä, ettemme hajota yhtään setlementtiä tilapäisen sopimuksen puitteissa, emmekä estä rakentamista luonnollisen kasvun osalta.” 

LÄNSIMUURIN KAMERA

Käy katsomassa, ketkä ovat rukoilemassa juuri nyt. Ja kirjoita oma rukousaiheesi muurin rakoon vietäväksi.
Länsimuurin kamera

Jerusalem on Israelin valtion pääkaupunki

Jerusalem ei ole koskaan ollut pääkaupunkina kuin yhdelle kansalle - juutalaiselle kansalle.
 
Juutalaisen kansan yhteys Jerusalemiin ei yllä vain Davidin aikoihin 3000 vuoden taakse, vaan vielä pidemmälle: jopa 4000 vuoden taakse, Abrahamiin.
  • Mikään muu kansanryhmä ei voi väittää Jerusalemia omakseen samoilla perusteilla.
  • Jerusalem on syvällä juutalaisessa sielussa. Jokaisena pääsiäisenä rukoillaan - Ensi vuonna Jerusalemissa! Näin on tehty jo tuhansien vuosien ajan.
  • Jerusalem ei ole setlementti. Jerusalem on Israelin pääkaupunki.

Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat JHVH'a ja hänen voideltuansa vastaan: "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä". Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; JHVH pilkkaa heitä. Kerran hän on puhuva heille vihassaan, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: "Minä olen asettanut kuninkaani Siionin, pyhälle vuorelleni". (PS 2:1-6)

Ja sinä päivänä mine teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan. (Sakarja 12:3)

Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan.  (Sakarja 12: 9)

Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. (5 Mooses 6:4)

Älä ilku, viholliseni, minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni. Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan, siksi joudun kantamaan hänen vihaansa, kunnes hän ratkaisee asiani ja armahtaa minut. Hän johdattaa minut valoon, minä saan nähdä, kuinka hän pelastaa minut. Kun viholliseni sen huomaa, hänen ilonsa vaihtuu häpeäksi. Nyt hän pitää minua pilkkanaan sanoen: "Missä on Herra, sinun Jumalasi?" Mutta vielä minun silmäni saavat iloita, kun vihollisiani tallataan kuin kadun lokaa.  Tulee päivä, jolloin varustat rajasi, Israel, jolloin valtasi laajenee.  Silloin sinun omasi saapuvat Assyriasta, tulevat Egyptin kaupungeista -- Egyptistä Eufratvirtaan saakka --  merten väliltä, vuorten väliltä. Nuo maat tulevat autioiksi niiden asukkaiden tähden. Tässä näkyy heidän tekojensa hedelmä! (Miika 1:8-13)

Minä, Herra, tuon takaisin ne, jotka murehtivat kaukana sieltä, missä kansani kokoontuu. Sinä olet heidän kotinsa, Jerusalem. Minä otan pois sinun päältäsi häpeän kuorman. Katso, kun tuo aika tulee, minä tuhoan kaikki sortajasi. Minä pelastan sinut, tuon ontuvat ja karkotetut kotiin. Kaikkialla, missä he ovat kantaneet häpeää, minä nostan heidät kunniaan. Silloin minä kokoan teidät ja tuon teidät takaisin. Minä nostan teidät kunniaan kaikkien kansojen keskuudessa. Minä käännän teidän kohtalonne, te saatte nähdä sen omin silmin, sanoo Herra. (Sefanja 1:18-20)

 

Profeetta Hesekielin ilmoitus

Israelin vuoret, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra: Koska vihollinen on sanonut teistä: Kas niin, ikuiset kukkulat ovat tulleet minulle perinnöksi. Sen tähden, ennusta (profetoi) ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Koska – niin koska teitä on hävitetty ja poljettu joka taholta, että joutuisitte muiden kansain omaisuudeksi, ja koska te olette joutuneet pahain kielten ja kansan panettelun alaisiksi, sen tähden, Israelin vuoret, kuulkaa Herran, Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille, autioille raunioille ja hyljätyille kaupungeille, jotka ovat joutuneet saaliiksi ja pilkaksi muille kansoille, mitä ympärille on.” (Hes. 36:2-4)

Ilmoitus jatkuu koko luvun 38 säkeen loppuun saakka. Siinä Herra ilmoittaa, että ”Hän itse kääntyy noita kansoja vastaan, jotka iloiten ja sydän täynnä ylenkatsetta ovat ottaneet omakseen Hänen maansa karkottaakseen siitä ihmiset ja ryöstääkseen sen”. Siksi ”Hän kohottaa kätensä noita kansoja vastaan, jotka saavat itse kärsiä oman pilkkansa”.

 

Muiden profeettojen ilmoituksia

Ja tapahtuu sinä päivänä, että Herra vielä toisen kerran kohottaa kätensä ostamaan kansansa tähteitä, jotka jääneet ovat, Assyriasta, Egyptistä, Patroksesta, Etiopista, Elamista, Sinearista, Hamatista ja meren luodoista. Jesaja11:11 (Biblia 1776)

Ja minä teen minun liittoni minun vaiheelleni ja sinun, ja sinun siemenes sinun jälkeen, heidän suvuissansa iankaikkiseksi liitoksi: että minä olen sinun Jumalas, ja sinun siemenes sinun jälkees. Ja annan sinulle ja sinun siemenelles sinun jälkees, sen maan, jossa sinä muukalainen olet; koko Kanaanin maan iäiseksi omaisuudeksi: ja olen heidän Jumalansa. 1 Moos. 17:7-8 (Biblia 1776)

Katso, minä tahdon Jerusalemin tehdä unimaljaksi kaikille kansoille siinä ympärillä; sillä sen pitää myös Juudaa kohtaaman, kuin Jerusalem piiritetään. Ja sillä ajalla tahdon minä Jerusalemin tehdä kaikille kansoille kuormakiveksi; niin monta kuin häntä siirtää tahtovat, pitää itsensä siihen rikki repimän; sillä kaikki pakanat maan päällä kokoontuvat häntä vastaan. Sakarian kirja 12:2-3 (Biblia 1776)

Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon, ja he rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, he tekevät puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä. Minä istutan heidät omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois maastansa, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi. Aamoksen kirja 9:14-15 (Raamattu 1933)

Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani ja heittäneet minun kansastani arpaa; ovat antaneet pojan porttoa vastaan sekä myyneet tytön viinistä, jonka ovat juoneet. Joelin kirja 3:1-3 (Raamattu 1933)

Oslon sopimukset

Alkuperäinen Oslon sopimus, ensimmäinen vuodelta 1993 sekä suuri Oslon sopimus vuodelta 1995, joka tunnetaan Oslo II -sopimuksena sisälsivät ehtokohdan, jota kutsutaan artiklaksi 31. Siinä todetaan, ettei kumpikaan osapuoli saa muuttaa statustaan Länsirannan ja Gazan kaistaleen osalta ennen kuin neuvottelut pysyvästä statuksesta on saatu päätökseen. Mikäli palestiinalaiset yrittävät muuttaa alueen statusta neuvottelematta Israelin kanssa on kyseessä yksipuolinen toimi, joka sotii tätä sitoumusta vastaan. Oslo II -sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa presidentti Clintonin läsnä ollessa. Myös Euroopan unioni allekirjoitti sen todistajan ominaisuudessa. Mikäli EU-maat päättävät tukea palestiinalaisten siirtoa YK:ssa, joka rikkoisi palestiinalaisten Oslossa tekemät sitoumukset, ne olisivat itse asiassa tukemassa sen kirjallisen sopimuksen rikkomista, jonka allekirjoittajina ne itse olivat. Tästä seuraisi välittömästi Israelissa kysymys: Kuka enää milloinkaan luottaisi EU:hun rauhanprosessiin osallistujana, jos se rikkoo nekin sopimukset, jotka se itse on allekirjoittanut.

Koko maailma kysyy Israelilta miksei se tunnusta palestiinalaisten oikeuksia palestiinalaisvaltioon. Tämä tuntuu olevan peruskysymys. Israelilaiset saavat kuulla sen usein. Mutta tarkastellaanpa tilannetta toiseltakin kannalta. Kuulemmeko kenenkään sanovan palestiinalaisille, että heidän tulee tunnustaa juutalaisten oikeus omaan valtioonsa, jonka juuret löytyvät kansainvälisestä lainsäädännöstä ja ovat peräisin San Remosta, Brittiläisestä mandaatista ja Kansainliitosta.

shalom.fi