Kirjoittanut: Keijo Lindeman 

Lepopäiväkysymys on yksi vaikea opillinen kiistan aihe ns. kristikunnassa ja asiasta on monenlaisia mielipiteitä. On niitä, jotka pakanakristillisyydenkin keskellä haluavat viettää sapattia Jumalan antamana alkuperäisenä lepopäivänä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi uuden liiton kristikunnan tulee viettää viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, lepopäivänä, sapatin asemesta. 

Joidenkin tulkinnan mukaan kristityn lepopäivällä ei ole väliä, vaan mikä tahansa päivä käy uuden liiton uskovalle lepopäiväksi, jos haluaa sellaista yleensä viettää. Jotkut taasen ajattelevat, että sapatti kuuluu juutalaisille, mutta pakanakristityille kuuluu sunnuntai. Jotta asia selvenisi, käymme tutkimaan asiaa Raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituksen ja historian yhtäpitävän todistuksen valossa. Aihepiiri on laaja ja voimme tarkastella vain joitain keskeisiä asioita sapatista. 

Sapatin asettaminen luomistyön yhteydessä 

”Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi (hepr. VT: shavat = lepäsi, keskeytti työt, vietti sapattia) kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt” (1.Moos.2:1-3). 

Kun Herra Jumala teki kuutena päivänä taivaat ja maan, joita tavallisesti kutsutaan luomispäiviksi (toisen tulkinnan mukaan niitä voisi kutsua myös ”remonttipäiviksi”), Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä luomistyöstänsä ja pyhitti seitsemännen päivän eli sapatinpäivän (perjantai-illasta lauantai-iltaan). 

Sapatin viettämisen yksi keskeinen merkitys onkin Jumalan kunnioittaminen maailman Luojana (2.Moos.20:11; Sapatti on israelilaisille myös Egyptin orjuudesta vapautuminen muistolle; 5.Moos.5:14-15). 

Jumala asetti auringon, kuun ja tähdet osoittamaan juhla-aikoja, päiviä ja vuosia (1.Moos.1:14). Sen mukaisesti juutalaiset ovat perinteisesti aloittaneet ja lopettaneet sapatin, kun kolme tähteä illan hämärtyessä näkyy taivaalla. Nykyaikana rabbit laskevat tarkoin minuutilleen sapatin alkamisen ja päättymisen ja se ilmoitetaan Israelin tiedotusvälineissä. Pohjoisessa on keskikesällä ja keskitalvella ongelma, mutta joka haluaa, voi noudattaa Jerusalemin aikaa. 

Hepreankielen sana shabat (shavat) merkitsee: lakata työstä, levätä, loppua. Samasta sanan juuresta tulee myös sana shvita, joka merkitsee: lakko. Jumala siis lakkasi luomistyöstään ja lepäsi seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen päivän, sapatin, lepopäiväksi kaikille ihmisille ja myös työeläimille (5.Moos.5:13-15). Tuolloin ei vielä ollut yhtään juutalaista maan päällä, oli vain Adam ja Eeva ja Jumala antoi heille ja heidän jälkeläisilleen sapatin lepopäiväksi (Mark.2:27). 

Sapatti kuuluu Adamin jälkeläisille 

”Ja hän sanoi heille: ’Sapatti on האדם :asetettu ihmistä (hepr. UT ha-Adam = ihminen, Adam) varten eikä ihminen sapattia varten. Niin ihmisen Poika (ben ha’Adam) siis on sapatinkin herra” (Mark.2:27-28). 

Jumala asetti luomistyönsä yhteydessä lepopäivän, sapatin, luomaansa ihmistä, Adamia, varten. Tämän periaatteen vahvisti myös Jeshua puheessaan, sanoessaan, että sapatti on asetettu Adamia varten. 

Sana Adam tarkoittaa paitsi erisnimenä ensimmäistä ihmistä, myös yleisessä merkityksessä ihmistä hepreankielessä. Tämä merkitsee samalla sitä, että sapatti on asetettu jokaista ihmistä eli jokaista Adamin jälkeläistä varten. Sapatti on siis Jumalan asettamana tarkoitettu jokaista ihmistä varten, eikä pelkästään juutalaisiavarten,niinkuinjotkut virheellisesti opettavat, mutta israelilaisille se on annettu myös liiton merkiksi ja käskyksi. 

Pakanauskoville sapatti ei ole kuitenkaan samalla tavalla velvoittava, kuten juutalaisille (myös messiaanisille juutalaisuskoville), muttaJumalaontarkoittanutkuitenkin sapatin koko ihmiskunnan ja työeläinten lepopäiväksi luomisesta lähtien. Hirtehishuumorilla voidaan sanoa, että jos olemme Adamin jälkeläisiä, sapatti kuuluu meille, mutta jos olemme evoluutioteorian mukaisia apinan jälkeläisiä, sapatti ei kuulu meille. 

Antaessaan käskyt Israelin kansalle, Jumala velvoitti Israelin kansan keskuudessa asuvat muukalaiset (ei juutalaiset) viettämään myös sapattia (2.Moos.20:8-11). Yleisesti ottaen sapatti ei ole kuitenkaan samalla tavalla velvoittava pakanauskoville, kuten se on velvoittava juutalaisille (Gal.5:1-3; Ap.t.21:17-26)). 

Uuden Testamentin kirjoitukset, vaikka niissä tuomitaankin pakanat lukuisista synneistä, eivät koskaan nuhtele pakanauskovia sapatinvietosta, eikä siitä heitä tulekaan tuomita. Kuitenkin on niin, että sapatti on Jumalan tarkoittama lepopäivä myös pakanauskoville ja jos rakastamme Jumalaa, haluamme silloin uuden liiton armon ja vapauden pohjalta, ilman pelkoa tai orjuutta, tälläkin alueella kunnioittaa Jumalaa ja pyhittää sapatin Herralle, aina silloin kun se on mahdollista. 

Sapatti – käsky ja liiton merkki Jumalan ja Israelin välillä 

”Ja kun olin vienyt heidät pois Egyptin maasta ja tuonut heidät erämaahan, niin minä annoin heille käskyni ja tein heille tiettäviksi oikeuteni: se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät” (Hes.20:10-12). 

Luomisen yhteydessä Herra Jumala lepäsi seitsemännen päivän japyhittisenlepopäiväksiAdamille ja kaikille hänen jälkeläisilleen (Mark.2:27). Vaikka sapatti sanaa ei mainita luomisen jälkeisen ihmiskunnan historiassa, on kuitenkin selvää, että se oli tunnettu jo ennen vedenpaisumusta, koska seitsenpäiväinen jakso mainitaan Nooan arkin ja Jaakobin historian yhteydessä (1.Moos.7:4, 10; .)29:27 

Kun Jumala vei Israelin kansan Mooseksen johdolla pois Egyptin orjuudesta, jossa heillä ei ollut mahdollisuutta levätä, antoi Herra sapatinpäivän Israelin kansalle käskynä Siinailla ja olemaan myös ikuisena liiton merkkinä Jumalan ja Israelin kansan välillä (2.Moos.31:12-17). 

On huomattava tämä: Kaikille ihmisille annettiin sapatti lepopäiväksi luomisen yhteydessä, mutta ikuisena liiton merkkinä vain Israelin kansalle. Israelilaiset sanovatkin, että enemmän kuin israelilaiset ovat vartioineet sapattia, on sapatti vartioinut heitä, pysymään juutalaisina myös kansojen seassa, niin että he eivät ole sulautuneet kansojen sekaan kokonaan. 

Jotkut kristilliset piirit pyrkivät ottamaan sapatin liiton merkiksi myös omalle kohdalleen, opettaen, että Israelin lankeemuksen tähden uuden liiton seurakunta on tullut Israelin tilalle ja siksi sapatti on liiton merkki myös uuden liiton seurakunnalle. Tällainen antisemitistinen korvausteologia ei pidä paikkaansa eikä pakanakristittyjen seurakunta koskaan korvaa Israelia Raamatussa (Room.11:1-2). 

Sapatti on siis käsky ja ikuinen liiton merkki vain Jumalan ja Israelin välillä, mutta ei Jumalan ja uuden liiton pakanauskovien välillä. 

Viikkosapatti eli seitsemäs päivä 

”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänäonsapatti,levonpäivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin” (3.Moos.23:1-3). 

Useimmat Raamatun lukijat eivät ole yleensä selvillä siitä, että Jumalan Sanan mukaan on kolmenlaisiasapatteja.Kaikkeintavallisin sapatti, joka yleensä jollakin lailla tiedetäänkin, on viikkosapatti eli viikon seitsemäs päivä (perjantai-illasta lauantai-iltaan), jonka Herra määräsi israelilaisille (ja kaikille ihmisille) lepopäiväksi ja pyhäksi kokouspäiväksi. Viikkosapatti onkin hyvin tärkeä, ainoastaan suuren sovituspäivän eli Jom Kippurin juhlasapatti on tärkeämpi ja pyhempi sapatti Israelissa (3.Moos.23:26-32). 

Juhlasapatit

”Nämä ovat Herran juhla-ajat, pyhät kokoukset, jotka teidän on kuulutettava määräajallansa: Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Herran kunniaksi. Ja saman kuukauden viidentenätoista päivänä on happamattoman leivän juhla Herran kunniaksi; syökää happamatonta leipää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous, silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Tuokaa Herralle uhri seitsemänä päivänä. Seitsemäntenä päivänä on pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako” (3.Moos.23:4-8). 

Toisen sapattien ryhmän muodostavat juhlasapatit, jolloin viikkosapatin tapaan on pyhä kokous ja lepopäivä, jolloin arkiaskareita ei saanut tehdä. Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa kaksikymmentäkolme löytyy kaikkiaan seitsemän juhlasapattia: 

1. Pääsiäistä seuraavan happamattoman leivän juhlaviikon ensimmäisen päivän juhlasapatti (3.Moos.23:7). 

2. Happamattoman leivän juhlaviikon seitsemäs päivä (3.Moos.23:8). 

3. Viikkojuhla eli helluntai (3.Moos.23:15-21). 

4. Maallisen vuoden uusivuosi eli pasuunansoiton päivä (3.Moos.23:23-25). 

5. Suuren sovituspäivän eli Jom Kippurin juhlasapatti, joka vietetään israelilaisten keskuudessa täydellisessä levossa ja paastossa (3.Moos.23:26-32). Tätä kutsutaan Raamatussa myös nimellä shabat shabaton eli sapattien sapatti. 

6. Lehtimajanjuhlaviikon ensimmäinen päivä (3.Moos.23:33-39). 

7. Lehtimajanjuhlaviikon yhteydessä oleva kahdeksas päivä, shmini atseret eli Tooran ilon juhla (3.Moos.23:39). 

Sapattivuosi ja riemuvuosi Yovel 

”Ja Herra puhui Moosekselle Siinain vuorella sanoen: ’Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, niin maa pitäköön sapattia Herran kunniaksi. Kuutena vuotena kylvä peltosi ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa niiden sato, mutta seitsemäntenä vuotena olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi; silloin älä kylvä peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi. Leikatun viljasi jälkikasvua älä leikkaa, äläkä poimi viinirypäleitä, jotka ovat kasvaneet leikkaamattomissa viinipuissasi. Silloin olkoon maalla levon vuosi. Mutta mitä itsestänsä kasvaa maan levätessä, olkoon teille ruuaksi, sinulle itsellesi, sinun palvelijallesi ja palvelijattarellesi, päiväpalkkalaisellesi ja loisellesi, jotka luonasi asuvat. Ja karjallesi ja metsäeläimille sinun maassasi olkoon kaikki sen sato ruuaksi. Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasuunan raikuen soida; sovitus-päivänä antakaa pasuunan soida koko maassanne. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo. Riemuvuosi olkoon teillä viideskymmenes vuosi; älkää silloin kylväkö älkääkä jälkikasvua leikatko, älkääkä poimiko, mitä leikkaamattomissa viinipuissa on kasvanut. Sillä se on riemuvuosi, se olkoon teille pyhä; pellolta syökää sen sato. Riemuvuotena saa jokainen teistä palata perintömaallensa’.” (3.Moos.25:1-13). 

Kolmas sapattien ryhmä ovat sapattivuodet. Jumala käski israelilaisia viljelemään maitaan kuutena vuotena Israelin maassa, mutta jättämään maan seitsemäntenä vuotena sapatinlepoon. (Tämä käsky sapattivuodesta ja riemuvuodesta koskee Israelin maata. Monet muutkin Herran antamat käskyt ovat tarkoitetut noudatettavaksi Israelin maassa. Sapattivuoden viettäminen maanviljelyksessä on kuitenkin hyödyllinen Israelin ulkopuolellakin, vaikka käsky koskee vain Israelin maata). 

Nykyaikana, kun vihreä aate ja luonnonmukaiset viljelymenetelmät ovat tulleet jälleen suosioon, on todettu, että kesannoiminen eli maan jättäminen sapatinlepoon on maalle hyväksi monessa mielessä. Viime vuosikymmeninä apulannoilla ja erilaisilla myrkyillä suoritettu tehoviljely on monien luomua suosivien mielestä ryöstöviljelyä, joka pilaa maan, vähentää sen humuskerrosta ja myrkyttää ympäristöä ja vesistöä. 

Monien asiantuntijoiden mukaan pitäisi vähentää apulantojen ja myrkkyjen määrää ja palata takaisin myös menneinä aikoina Suomessakin harjoitettuun vuorottelukesannointiin. Jumala, joka on luonut maan, tiesi antaa nämä hyvät ohjeet jo vuosituhansia sitten Israelin kansalle, jotta maa voisi hyvin. 

Sapattivuosien ohella Herra antoi määräyksen israelilaisille myös riemuvuodesta (Yovel). Seitsemän sapattivuosijakson jälkeen tuli viideskymmenes vuosi, joka pyhitettiin riemuvuodeksi Herralle. Silloin maa lepäsi, Israelin maassa julistettiin vapautus ja kukin sai palata takaisin perintömaalleen. 

Kumosiko Jeshua tai Paavali sapatin? 

”Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut (hepr. UT: חלל chilel = häväistä pyhä, rikkoa sapatti, rikkoa sapatin pyhyyttä), vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi” (Joh.5:18).

”Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon…Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan” (Ap.t.18:1, 4). 

Monet ajattelevat pakanakristillisessä maailmassa, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa, sillä Hän ei tullut kumoamaan Tooraa, jonka käskyt, sapattikäsky mukaan lukien, ovat voimassa niin kauan kuin taivaat ja maa pysyvät (Mat.5:17.)19 

Jeshua itse vietti sapattia lepopäivänä ja jumalanpalveluspäivänä ja meni tapansa mukaan sapatinpäivinä synagogaan, jossa hän luki ja selitti kirjoituksia ja myös paransi sairaita (Luuk.4:15-16; .)13:10-17 ;6:6-11 

Johanneksen evankeliumissa oleva väärin käännetty suomalaisen Raamatun teksti johtaa harhaan, sillä Jeshua ei koskaan rikkonut Jumalan käskyjä eikä myöskään sapatin pyhyyttä, vaikka Hänen vastustajansa niin Häntä valheellisesti syyttivät. 

Myös Paavali uskoi kaiken, mitä on kirjoitettuna Mooseksen Toorassa ja profeetoissa (Ap.t.24:14; 26:22).Hänjuutalaisenanoudatti Mooseksen Tooraa, ympärileikkausta ja israelilaisille säädettyjä tapoja (Ap.t.21:18-25; 25:8; 28:17). 

Vaikka pakanain apostoli opetti, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeshuaan, ilman Tooran (lain) tekoja, se ei apostolin mukaan kumoa millään tavalla Tooraa, vaan vahvistaa sen (Room.3:31). 

Koska Paavali kaikessa puolusti Tooraa ja sen käskyjen arvovaltaa, ei ole millään mahdollista, että hän olisi kumonnut sapattikäskyn. Pakanain apostoli ei olisi voinut kumota sapattikäskyä senkään perusteella, koska Jeshua ei sitä kumonnut, muutoinhan hän olisi toiminut Mestarinsa käskyjä vastaan ja sitä ei Paavali koskaan halunnut tehdä. 

Uuden Testamentin tekstit osoittavat, että Paavali oli tapansa mukaan synagogassa sapatinpäivinä, joka oli alkuseurakunnan aikaan normaali Jumalan säätämä lepopäivä ja jumalanpalveluspäivä, kuten se on tänäänkin Israelissa ja israelilaisilla eri puolilla maailmaa (Ap.t.13:13-14; 16:13; 17:1-2). Joskus viitataan myös Roomalaiskirjeen 14. lukuun ja sanotaan, että Paavalin mukaan päivällä ei ole väliä, joten sapatillakaan ei ole väliä. Kyseinen luku ei kuitenkaan puhu sapatista, vaan päivistä yleensä, eikä näinollen sen perusteella voi kumota muuta Raamatun opetusta sapatista. 

Sapattina on lupa tehdä hyvää 

”Ja hän lähti sieltä ja tuli heidän synagoogaansa. Ja katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he kysyivät häneltä sanoen: ’Onko luvallista sapattina parantaa?’ voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan. Niin hän sanoi heille: ’Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta ylös? Kuinka paljoa suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää.’ Sitten hän sanoi miehelle: ’Ojenna kätesi!’ Ja hän ojensi; ja se tuli entiselleen, terveeksi niinkuin toinenkin.Niinfariseuksetlähtivät ulos ja pitivät neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet” (Mat.12:9-14). 

Kautta historian juutalaiset oppineet ovat pohtineet, mitä on luvallista tehdä sapattina Tooran käskyjen valossa. Tooran käskyjen valossa tiedämme, että papit suorittivat uhritoimituksia temppelissä myös sapatinpäivinä (4.Moos. 28:9-10). Sapatteina asetettiin näkyleivät pöydälle Herran eteen Il-mestysmajassa (2.Moos.25:30; 3.Moos.24:5-8). 

Ympärileikkaus, joka määrättiin suoritettavaksi kahdeksantena päivänä israelilaisille poikalapsille (päivää siirretään vain lääketieteellisten syiden niin vaatiessa, koska hengen tai terveyden vaarantaminen ohittaa muut vähemmän tärkeät käskyt), suoritetaan sapattinakin, jos se sattuusillepäivälle(1.Moos.17:12; 3.Moos.12:1-3; Joh.7:22-24). 

Mooseksen Toora antaa käskyissään ohjeet eläinten auttamisesta, jos ne joutuvat eksyksiin tai vaaratilanteeseen (2.Moos.23:4-5; 5.Moos.22:1-4). Tämän periaatteen mukaisesti eläinten tai ihmisten auttaminen hätätilanteessa on katsottu sallituksi myös sapatinpäivänä, samoinkuin eläinten ruokkiminen (Luuk.13:14-15). Tähän kategoriaan kuuluu myös kaikenlainen sairaanhoito ja ensiaputoiminta, joka tähtää ihmisten ja eläinten hengen ja terveyden pelastamiseen myös sapattina. 

Oman ongelmansa Israelissa muodostaa teollisuuslaitosten toiminta, jotka pyörivät yötä päivää keskeytymättömässä vuorotyössä. Näitä laitoksia ei voida seisauttaa sapatiksi, koska nykyaikaisen teollisen prosessin alasajo ja uudelleenkäynnistys vie helposti monta päivää ja pahimmassa tapauksessa jopa viikkoja. 

Näinollen israelilaisillakaan ei ole muuta mahdollisuutta tämän kaltaisten teollisuuslaitosten suhteen, kuin pyörittää niitä keskeytyksettä,myössapattina.Israelissakin siis keskeytetään sapattina vain ne työt, jotka eivät ole välttämättömiä.

Jeshua antoi sapatin vieton suhteen kaikkein tärkeimmän kuninkaallisen ohjeen, joka on sopusoinnussa Jumalan Tooran käskyjen kanssa ja lisäksi on sopiva kaikkien aikakausien ongelmat huomioiden, nimittäin että sapattina on lupa tehdä hyvää. 

Tämän kuninkaallisen ohjeen valossa voidaan todeta, että sapattina on lupa tehdä kaikkea sitä, mikä on hyvää, mutta kaikki turha ja tarpeeton toiminta, joka ei ole välttämätöntä sapatinpäivänä, tulisi keskeyttää sapatiksi ja viettää tämä Jumalan antama ihana lepopäivä Jumalaa palvellen, leväten ja viettäen aikaa perheen kanssa. (Jos on välttämätöntä tehdä töitä sapattina, tehdään se iloiten ja Herraa kiittäen ilman orjuutta tai pelkoa). 

Silloin Jumalan alunperin sapatinviettoon liittyvä tarkoitus toteutuu ihanalla tavalla ihmisten levoksi ja terveydeksi sekä koko luomakunnan parhaaksi. Samalla ihana yhteys Herran kanssa ja myös perheen kanssa lujittuu, kun saamme seurustella sekä Herran että perheen kanssa. 

Sapatti tulevaisten varjo 

”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain (alkutekstissä ei ole vainsanaa) ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen” (Kol.2:16). 

Roomalaiskirjeen 14. luvun tekstin ohella Kolossalaiskirjeen toisen luvun teksti on erittäin runsaasti käytetty kohta pakanakristillisyydessä sapatin kumoamiseen tai sen mitätöimiseen. Kuitenkaan ko. Paavalin kirjeen kohta ei millään tavalla kumoa tai mitätöi sapattia tai muita Jumalan Israelin kansalle antamia juhlia, se ainoastaan antaa kehotuksensiitä,etteikukaansaatuomita pakanauskovia (kirje on kirjoitettu Kolossan pakanuudesta kääntyneille uskoville eli Kolossan seurakunnalle) minkään juhlan, uudenkuun tai sapatin johdosta, joita he viettivät. 

Vaikka pakanakristillisyydessä sapatin ja juhlien vietto onkin armon ja vapauden pohjalta, on kuitenkin suositeltavaa valita alkuperäiset israelilaiset juhlat ja alkuperäinen lepopäivä, sapatti, silloin kun meillä on siihen mahdollisuus. 

Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta tuomita pakanauskovia siitä, että he eivät noudata niitä samalla tavoin velvoittavina, Tooran tai israelilaisen perinteen mukaisesti, kuten juutalaiset. Ei myöskään pidä ulkopuolisten antaa tuomita siitä, että messiaaniset uskovat viettävät sapattia ja Herran juhlia, eikä Rooman väärentämiä juhlia ja sunnuntaita. 

On myös hyvä muistaa, että tärkeintä on kuulua uskon kautta Messiaan ruumiiseen, joka on Herran seurakunta (Room.12:46; Efes.3:1-6; Kol.1:17-23; 1.Kor.12:12-27). 

Kolossalaiskirjeen tekstistä käy myöskin ilmi, että sapatit, uudetkuut ja juhlat ovat tulevaisuudessa tapahtuvien asioiden varjoja eli esikuvia. Teksti samalla viittaa Messiaaseen ja Messiaan ruumiiseen, joka on Jumalan seurakunta (Kol.1:18; Efes.1:22-23). 

(Tämä esikuvallisuus tulevaisten varjona tulee esille mm. raamatullisten juhla-aikojen suhteen. Kevään juhlat puhuvat esikuvallista kieltä Messiaan ensimmäisestä tulemuksesta ja syksyn juhlat toisesta tulemuksesta, jota odotamme. Olemme tarkastelleet näitä jo aiemmisssa Yovel-lehden numeroissa). 

Profeetallisen sanan valossa sapatilla on ainakin kaksi esikuvaa tulevissa lopun ajan tapahtumissa. Ensinnäkin Hebrealaiskirjeen mukaan sapatinlepo tarkoittaa sitä lopullista Jumalan lepoa, johon Herran omat pääsevät Hänen tulemuksessaan uudessa ylösnousemusruumiissa (Heb.3:74:11; 2.Tes.1:6-10; Mat.24:20). 

Tuleva ylösnousemusolotila on se lopullinen sapatinlepo, johon uskovat pääsevät ja meitä varoitetaan jäämästä taipaleelle synnin pettäminä maanpäällisellä ”erämaavaelluksellamme”.

Toinen esikuva sapatilla on tuleva messiaaninen tuhatvuotinen rauhan kuningaskunta (rauhanvaltakunta; Ilm.20:1-6). Monet profeetallisen Sanan tulkitsijat ymmärtävät ns. luomiskertomuksen valossa, että koska oli kuusi ”arkipäivää”, jolloin Jumala teki taivaat ja maan sekä seitsemäs päivä sapatti, lepopäivä ja sen mukaisesti, koska yksi päivä vastaa tuhatta vuotta Jumalan suunnitelmissa, on oleva noin kuusi vuosituhatta Adamin luomisesta ja sitä seuraa seitsemäs vuosituhat, tuhatvuotinen rauhan kuningaskunta, maanpäällisen paratiisin ja sapatinlevon aika Messiaan kuningaskunnassa (Ps.90:4; 2.Piet.3:1-12; Jes.11:19; 65:19-25). Jokaviikkoinen sapatti on tästäkin ihana esikuva. 

Mistä sunnuntai on peräisin? 

”Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi” (Dan.7:25). 

”Eräs Krysostomoksen aikalainen sanoo sapattia ja sunnuntaita kauniiksi kaksivaljakoksi. Konstantinuksen jälkeisinä aikoina oli nimittäin sunnuntain ohella lauantai suuressa määrin saanut pyhäpäivän luonteen. Monin paikoin oli kielletty paastoamasta lauantaina. Orjien piti saada levätä ja jumalanpalvelusta pidettiin ja pyhiä kirjoituksia luettiin. Sapatin pyhittämisen sunnuntain ohella todistaa, ettei kristittyjen mieleen vielä ollut johtunut soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaihin. Konstantinus oli kuitenkin jo. v. 321 julkaissut lain, joka teki auringon kunnianarvoisen päivän kaikkien tuomarien ja kaupunkilaisten käsityöläisten lepopäiväksi” (FredrikNilsen:Kristillisenkirkon historia I, suomeksi on toimittanut ja täydentänyt Jaakko Gummerus, painettu Otavan kirjapainossa 1913; lainaus sivulta 324). 

Laodikean kirkolliskokous määräsi v. 364: ”Kristittyjen ei tule olla juutalaisten mukaisia ja olla toimettomia sapattina, vaan heidän tulee tehdä työtä tuona päivänä, mieluummin kunnioittaen Herran päivää, ja jos he voivat, leväten sitten kuten kristityt. Jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea Kristuksesta”. (Canon XXIX). 

Danielin kirja ennustaa, että neljännen pedon eli Rooman pedon sarvi muuttaa ajat (juhla-ajat) ja lain (Tooran). Tämä toteutuikin Rooman hallitsijan Konstantinuksen toimesta, kuten edellä oleva kirkkohistorian lainaus osoittaa. Monet muutkin kirjalliset tietolähteet yhtäpitävästi todistavat, että Konstantinus teki v. 321 jKr. sunnuntaista eli auringonpäivästä lepopäivän, Baabelin eli Babylonin aurinkokultin pohjalta. 

Sunnuntain eli auringonpäivän pyhittämiseen sapatin asemesta liittyy myös jo ensimmäisten vuosisatojen aikana esiintullut antisemitismi, viha juutalaisia, Kristuksen murhaajia kohtaan, niinkuin heitä on haukuttu kautta vuosisatojen. 

Pakanakristikunta halusi erottautua kokonaan ”kirotuista” juutalaisista (samalla myös kristinuskon raamatullisista juutalaisista juurista) ja sentähden luopui myös juutalaisten sapatista ja otti auringon päivän eli sunnuntain tilalle. Kesti kuitenkin monia vuosisatoja, ennenkuin sapatti jäi pois kristittyjen käytännöstä ja sunnuntai pääsi lopullisesti voitolle. Siksi tarvittiin monien kirkolliskokousten päätökset asiaa vahvistamaan. 

Historia alkoi siis v. 321, jolloin Konstantinus teki auringonpäivästä eli sunnuntaista lepopäivän. Laodikean kirkolliskokous sulki 364 sapatin pyhittäjät Kristuksen ulkopuolelle. Itä-Rooman keisari 

Leo I:sen laissa kiellettiin maataloustyöt sunnuntaina. Maconin synodi kielsi v. 585 peltotyöt sunnuntaina ja se vahvistettiin Chalonsin synodissa v. 649. Bonifacen synodi antoi määräyksiä sunnuntain pyhittämiseksi v. 680 ja samoin Frankfurtin synodi v. 794. Rooman synodi v. 826, Pariisin synodi v. 829 ja paavi Leo IV:en aikana määrättiin kirkolliskokouksessa v. 853 jKr., että sunnuntaita oli noudatettava ”Herran päivänä”. 

Näin Rooman pedon sarvi (keisarinistuin ja sitä seurannut paavinistuin) on muuttanut sapatin, Jumalan antaman lepopäivän, viikon seitsemänneltä päivältä sunnuntaille eli auringon päivälle. 

Sapatin ja samalla vuorokausien vaihtuminen on muutettu auringonlaskusta keskiyölle. Voidaan sanoa, että lähes koko ns. kristillisessä maailmassa 800-luvulta alkaen, Rooman pedon sarvi on saanut sunnuntain lepopäiväksi sapatin tilalle. Ainoastaan Israelin kansa ei ole noudattanut Rooman pedon sarven määräystä, sillä juutalaiset (muutamaa Baabelin valheen sokaisemaan juutalaista lukuunottamatta) pyhittävät edelleen sapatin lepopäivänä, kuten he ovat tehneet sitä vuosituhansien ajan Jumalan Tooran säädöksien mukaan. 

Sapatin ennalleenasettaminen rauhanvaltakunnassa 

”Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra. Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle” (Jes.66:23-24). 

Niin sanottu protestanttinen uskonpuhdistus on onnistunut palauttamaan jonkin verran Raamatun alkuperäisiä totuuksia uskovien keskuuteen, mutta monilla uskonelämän alueilla vallitsee vielä synkkä katolinen Baabelin pimeys. Eräiden tietojen mukaan uskonpuhdistaja Luther, kenties mahtavan katolisen kirkon pelosta tai juutalaisia kohtaan tuntemansa vastenmielisyyden takia, kieltäytyi lepopäivän palauttamisesta sunnuntailta viikon seitsemännelle päivälle ja vielä nykyäänkin suurin osa kristikuntaa noudattaa epäraamatullista lepopäiväjärjestelmää, pyhittäen sunnuntaita eli auringon päivää. 

Epäraamatullinen lepopäiväjärjestelmä ei kuitenkaan tule vallitsemaan ikuisesti, sillä tulevassa messiaanisessa tuhatvuotisessa rauhan kuningaskunnassa se on ennalleenasetettu alkuperäiseen järjestykseensä. 

Jesajan kirjan viimeisen luvun loppuosa, kertoo lopun ajan tuomioista ja niiden jälkeen tulevasta messiaanisen rauhan kuningaskunnan ajasta. Silloin kaikki liha tulee kumartaen rukoilemaan 

Herraa uudenkuun päivinä (raamatullisen kalenterin mukaisten kuukausien alussa) ja sapatteina. Se merkitsee sitä, että sapatti, raamatullinen lepopäivä, on ennalleenasetettu koko maapallolla rauhan kuningaskunnassa. 

Sapatin pyhittämisen siunaus pakanauskoville 

”Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä minun autuuteni on lähellä ja minun vanhurskauteni lähestyy. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa. Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: ’Herra erottaa minut peräti kansastansa’, älköön kuohittu sanoko: ’Minä olen kuiva puu’. Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi” (Jes.56:1-7). 

Jesajan kirjassa on ihanat lupaukset ja siunaukset niille muiden kansojen uskoville (pakanauskoville), jotka rakkaudesta Herraan haluavat armon ja vapauden pohjalta pyhittää sapatin, alkuperäisen raamatullisen lepopäivän, aina kun se on mahdollista. 

Sapatin pyhittämisestä, niinkuin muidenkin Herran käskyjen noudattamisesta, tulee suuri palkka myös jokaiselle armosta pelastuneelle muiden kansojen uskovalle Herran Jeshuan tulemuksessa (1.Joh.5:3; Ps.19:8-12; Mat.5:1719; Luuk. 19:11-28). 

Suokoon hyvä Jumala rakkauden Herraan meille kaikille myös sapatin viettämisessä, odottaessamme pääsyä lopulliseen taivaalliseen sapatinlepoon Messiaan tulemuksessa.