Juutalaiset juhlapäivät juontavat juurensa usein Toorasta. Ne on lueteltu muun muassa kolmannessa Mooseksen kirjassa. Muita juhlapäiviä on myöhemmin lisätty uudempien juutalaisten historian merkkitapahtumien muistoksi.

Juutalaiset juhlapäivät noudattavat juutalaista kalenteria eivätkä siksi osu gregoriaanisessa kalenterissa vuoden tietyille päiville. Juutalaisille päivä alkaa auringon laskiessa, ja juhlaa edeltävän päivän ilta (”erev”) lasketaan juhlaan kuuluvaksi.S

Toorassa säädetyt juhlat

Toorassa säädettyihin juhliin liittyy rosh hodeshia lukuun ottamatta rajoituksia, jotka muistuttavat sapattiin liittyviä työnteon kieltoja. Toorassa säädettyinä juhlina rukoillaan ylimääräinen musaf-rukous, joka vastaa Toorassa mainittua ylimääräistä musaf-uhria. Israelin ulkopuolella näitä juhlia vietetään aina kaksi päivää, kun Israelissa kaikki muut paitsi roš hašana kestävät vain yhden päivän.

Rabbiinitradition säätämät juhlat

Israelin valtion perustamisen jälkeen käyttöönotettuja juhlapäivä

Muita juutalaisia juhlapäiviä ja tapahtumia

  • Bar mitsva, juhla, jossa poika tulee uskonnollisesti täysi-ikäiseksi
  • Bat mitsva, Bar mitsvaa vastaava juhla tytölle

Juutalainen kalenteri

Juutalainen kalenteri (הלוח העברי ha’luach ha’ivri) tai heprealainen kalenteri on juutalainen vuosikalenteri. Siinä on määritelty juutalaisten juhlapyhät sekä ajankohtaan sopivat psalmit luettavaksi. 

Juutalainen kalenteri on tyypillinen lunisolaarinen kalenteri, joka perustuu sekä auringon että kuun kiertoon ja muistuttaa tässä suhteessa esimerkiksi kiinalaista kalenteria. Tässä suhteessa se eroaa sekä puhtaasti kuunkiertoon perustuvasta islamilaisesta kalenterista että puhtaasti auringonkiertoon perustuvasta gregoriaanisesta kalenterista.

Juutalaisessa kalenterissa jokainen kuukausi on joko 29 tai 30 päivän pituinen, ja kuukauden alku sattuu aina uuden­ kuun aikaan tai lähelle sitä.[Täten vuodessa on tavallisesti 353–355 päivää, mutta tietyin väli­ajoin vuoteen lisätään ylimääräinen kolmas­toista kuukausi, jotta kalenterin kuu­kaudet aina pysyisivät suunnilleen samana vuoden­aikana. Näin tehdään 19 vuotta kestävän Metonin jakson aikana seitsemän kertaa, jakson kolmantena, kuudentena, kahdeksantena, yhdentenä­toista, neljäntenä­toista, seitsemäntenä­toista ja yhdeksäntenä­toista vuotena.

Juutalaisen kalenterin vuosiluvut alkavat vuodesta 3761 eaa, jota on pidetty maailman luomisen ajankohtana.

Havaintoihin ja laskuihin perustuvat kalenterit

Varhaisina aikoina juutalainen kalenteri perustui suoraan kuusta tehtyihin havaintoihin. Tiettyihin paikkoihin asetettiin tarkkailijoita, joiden tehtävänä oli havaita, milloin uusi kuu oli ensimmäisen kerran nähtävissä. Heti kun se oli juuri ja juuri nähtävissä, he kiiruhtivat Jerusalemiin ja ilmoittivat asian Sanhedrinille, jona julisti uuden kuukauden alkaneeksi.[ Sen merkiksi sytytettiin tuli kaupungin korkeimmalle kukkulalle, ja sanan­saattajien tehtävänä oli tiedottaa asia kaukaisimmillekin paikka­kunnille.

Koska lisäksi aurinkovuosi ei ole jaollinen kuun kiertoa vastaavilla kuukausilla, täytyy kalenteriin lisätä ylimääräinen täytekuukausi, jotta kalenterin aloituspäivä ei siirtyisi liiaksi keväästä. Tästä ei ole mainintaa Raamatussa, mutta 3. Mooseksen kirjan mukaan pääsiäisen tulisi olla vuoden ensimmäisenä kuukautena, ja samassa yhteydessä puhutaan myös toisesta juhlasta samassa kuussa, jolloin heilutettiin uutislyhde. Jos lyhde ei vielä ollut kasvanut, jouduttiin pääsiäistä siirtämään kuukaudella.

Sitä mukaa kuin juutalaisia alkoi asua entistä kauempana Jerusalemista, kävi kuitenkin välttämättömäksi laatia kiinteät säännöt siitä, miten kalenteri laaditaan, kuinka monta päivää missäkin kuukaudessa on ja minä vuosina karkauskuukausi lisätään. Nykyiset säännöt kalenterin laatimisesta ja siitä, minä vuosina karkauskuukausi lisätään, merkitsi muistiin juutalainen tiedemies Hillel II vuonna 359.