Purim (hepreaksi פורים, ”arvat”) on juutalainen juhla, jossa muistellaan Persian juutalaisten pelastumista juonesta, jolla Kserkses-kuninkaan neuvonantaja Haman yritti tuhota heidät. Tapahtumat on kuvattu Vanhan testamentin Esterin kirjassa. Purimia vietetään adar-kuun 14. päivänä.
Purim on hyvin iloinen juhla, jolloin on lupa pitää hauskaa. Purimin viettoon kuuluu Esterin kirjan lukeminen synagogassa kaksi kertaa sekä lahjojen antaminen köyhille. Sen jälkeen vietetään purim-juhlaa, jota varten pukeudutaan usein naamiaisasuihin. Purim ei ole yhtä tärkeä juhla kuin Tooran määrittelemät pyhäpäivät. Siksi työnteko on yleensä sallittu.
Ester on juutalainen nuori nainen, joka kauneutensa ansiosta pääsee kuningas Kserkseen eli Ahasveroksen rakkaimmaksi puolisoksi ja kuningattareksi. Kuningas ei ole tietoinen Esterin syntyperästä. Esterin kasvatusisä Mordokai kieltäytyy kumartamasta korkea-arvoista Hamania selittäen olevansa juutalainen. Siksi Haman suuttuu ja tahtoo kostoksi surmata kaikki valtakunnan juutalaiset. Hän heittää puria eli arpaa valitakseen juutalaisten tuhoon sopivan päivän. Arpa osuu adar-kuun kolmanneksitoista päiväksi, ja Haman saa suunnitelmalleen kuninkaan hyväksynnän. Juutalaiset pelästyvät saatuaan tietää heitä uhkaavasta kohtalosta, ja Mordokai kehottaa Esteriä menemään kuninkaan luo armoa anelemaan.
Haman on niin raivoissaan Mordokaille tämän uppiniskaisuudesta, ettei malta odottaa määräpäivää ja pystyttää pihalleen hirsipuun Mordokaita varten. Järjestämissään pidoissa Ester anelee kuitenkin kuningasta säästämään kansansa hengen. Kuningas vihastuu Hamanille suuresti ja hirtättää tämän omaan hirsipuuhunsa. Juutalaisille annetaan myös oikeus puolustautua, jos joku nousee heitä vastaan määrättynä, koko valtakuntaan ilmoitettuna päivänä. Adar-kuun kolmantenatoista päivänä juutalaiset hyökkäävät vihollistensa kimppuun ja surmaavat heitä sadoittain. Esterin kirjan lopuksi Mordokai ja Ester määräävät adar-kuun neljännentoista päivän yleiseksi ilojuhlaksi, purimiksi.
Est. 1:1-10.3 ja 2. Moos 17:8-17:6