Tisha B’Av – Rabbiinitradition säätämä surun ja paaston juhla
Tisha B’Av (אב תשעה, ’yhdeksäs Av-kuuta’) on yksi surullisimmista ja vakavimmista päivistä juutalaisessa kalenterissa. Se ei ole Toorassa säädetty juhla, vaan juontaa juurensa rabbiinitraditioon, ja sen pääasiallinen tarkoitus on muistella suuria tragedioita, jotka ovat kohdanneet juutalaista kansaa. Tisha B’Avia vietetään Av-kuun yhdeksäntenä päivänä, ja se on täysimittainen paastopäivä, jolloin juutalaiset pidättäytyvät syömästä, juomasta, peseytymisestä ja monista muista mukavuuksista.
Tisha B’Avin historiallinen tausta
Tisha B’Av liittyy erityisesti kahteen keskeiseen katastrofiin: sekä ensimmäisen että toisen Jerusalemin temppelin tuhoutumiseen. Ensimmäinen temppeli, jonka kuningas Salomo rakensi, tuhottiin Babylonian armeijan toimesta vuonna 586 eKr., ja toinen temppeli, joka oli rakennettu pakkosiirtolaisuuden jälkeen, tuhoutui roomalaisten toimesta vuonna 70 jKr.
Rabbiinitraditiossa kuitenkin uskotaan, että monia muitakin juutalaisen kansan kannalta traagisia tapahtumia sattui juuri Tisha B’Avina. Näitä ovat esimerkiksi:
- Bar Kokhban kapinan kukistaminen vuonna 135 jKr., jolloin roomalaiset tuhosivat Jerusalemin ja ajoivat juutalaiset maanpakoon.
- Ensimmäisen ristiretken julistaminen vuonna 1096, joka johti laajoihin juutalaisvainohin Euroopassa.
- Juutalaisten karkottaminen Espanjasta vuonna 1492.
Näiden tapahtumien vuoksi Tisha B’Avista on tullut kollektiivisen kansallisen surun päivä, jolloin juutalaiset muistavat menneitä kärsimyksiä ja temppelien tuhoja.
Tisha B’Avin vietto
Tisha B’Avin viettoon kuuluu paastoaminen ja itsetutkiskeluun keskittyminen. Tämä juhla on erityisen synkkä, ja monet tavat ja käytännöt muistuttavat jossain määrin suruaikaisten tapojen noudattamista. Jotkut keskeiset Tisha B’Avin perinteet ovat:
- Paasto: Tisha B’Av on yksi kahdesta vuorokauden pituisesta paastosta juutalaisessa kalenterissa (toinen on Jom Kippur). Tämä tarkoittaa, että paasto alkaa edellisen päivän illalla ja päättyy seuraavana iltana. Paasto kattaa ruoan ja juoman nauttimisen, ja myös muut nautinnolliset asiat, kuten peseytyminen, nahkakenkien käyttö ja intiimiyhteys, ovat kiellettyjä.
- Synagogassa istuminen: Tisha B’Avin aikaan synagogassa istutaan lattialla tai matalilla jakkaroilla surun merkiksi, kuten on tapana myös suruaikana. Tämä symboloi menetystä ja nöyryyttä.
- Surullisten tekstien lukeminen: Tisha B’Avina luetaan erityisesti Valitusvirsiä (Eikha), jotka kuvaavat Jerusalemin tuhoa ja Israelin kansan kärsimyksiä. Lisäksi monet lukevat kirjallisuutta, joka käsittelee historian suuria juutalaisia tragedioita.
- Synkät laulut: Monet laulavat erityisiä surulauluja (kinot), jotka on kirjoitettu Tisha B’Avia varten. Laulut kuvaavat temppelien tuhoja ja muita historian traagisia tapahtumia.
Tisha B’Avin teologinen ja hengellinen merkitys
Tisha B’Av ei ole pelkästään historian tragedioiden muistopäivä, vaan se on myös juutalaisessa ajattelussa päivä, joka kannustaa pohdiskelemaan hengellistä tilaa ja juutalaisen kansan suhteita Jumalaan. Perimätiedon mukaan temppelit tuhoutuivat paitsi ulkoisten vihollisten vuoksi, myös Israelin kansan synnin ja epäyhtenäisyyden tähden. Tisha B’Av toimii näin kutsuna itsetutkiskeluun ja parannuksentekoon.
Erityisesti rabbiinisessa perinteessä Tisha B’Avia pidetään päivänä, jolloin surraan ei vain menneitä menetyksiä, vaan myös nykyistä tilaa, jossa temppeli ei ole vielä rakennettu uudelleen ja täydellinen lunastus ei ole vielä toteutunut. Toive tulevaisuuden loistosta ja rauhasta kulkee käsi kädessä surun kanssa, ja monet juutalaiset uskovat, että tulevaisuudessa Tisha B’Av muuttuu surusta iloksi, kun Messiaan aika koittaa ja temppeli jälleenrakennetaan.
Tisha B’Avin nykyaikainen merkitys
Tisha B’Av on edelleen vahvasti läsnä nykypäivän juutalaisessa elämässä. Se on muistutus siitä, että historian haavat ja tragediat elävät edelleen kollektiivisessa muistissa. Vaikka monet juutalaiset yhteisöt ympäri maailmaa ovat nykyään turvassa ja vauraudessa, Tisha B’Av palauttaa mieliin ne lukuisat kansanmurhat, vainot ja karkotukset, jotka ovat kohdistuneet juutalaisiin vuosisatojen ajan.
Modernissa Israelissa Tisha B’Avin merkitys on saanut myös kansallisen ulottuvuuden, ja päivää pidetään hetkenä, jolloin pohditaan Israelin valtion nykytilaa ja tulevaisuutta. Erityisesti sionistisessa liikkeessä Tisha B’Avia on käsitelty symbolina siitä, että juutalainen kansa on palannut omalle maalleen ja pyrkii luomaan vahvan, itsenäisen valtion vastauksena menneisiin tragedioihin.
Tisha B’Av on syvän surun päivä, jonka juuret ovat rabbiinitraditiossa. Se on juutalaisen kansan kollektiivinen muistopäivä, jolloin muistellaan suuria tragedioita, kuten Jerusalemin temppelien tuhoja ja muita historiallisia kärsimyksiä. Samalla Tisha B’Av kutsuu juutalaisia pohtimaan hengellistä tilaa ja toivomaan tulevaisuuden lunastusta. Tämä päivä muistuttaa menneistä haavoista, mutta myös juutalaisen kansan sitkeydestä ja uskosta parempaan huomiseen.
5. Moos. 4:25 – 4:40