Väestötietojen tarkastelu ajalta, jolloin ottomaanien suurvalta ulottui tuolle alueelle osoittaa juutalaisten jo 1800-luvulla muodostaneen enemmistön Jerusalemin, ja myös sen Vanhankaupungin väestöstä. Vuonna 1864 Britannian konsulaatti Jerusalemissa piti jonkinlaista väestökirjanpitoa. Sen mukaan vuonna 1863 Jerusalemin 15 000:sta asukkaasta, joista 8 000 oli juutalaisia. Jerusalem on ollut juutalainen kaupunki ottomaanien ajoista, 1800 -luvun puolivälistä lähtien.
Vanhakaupunki on kaikkein eniten ristiriitoja herättävä osa, kaikkein tavoitelluin, kaikkein kiistellyin aihe kun puheena on kysymys Jerusalemista. 1800 -luvun puoliväliin asti Jerusalem oli yhtä kuin Vanhakaupunki. Monet, jotka kehottavat Israelia jakamaan jälleen Jerusalemin vuoden 1967 jakolinjoja noudattaen, eli sijoittamaan koko Vanhankaupungin palestiinalaisarabien puolelle, unohtavat mitä tapahtui vuonna 1948. Tuona vuonna Jerusalemiin hyökkäsi viisi arabiarmeijaa.
YK oli antanut takuut siitä, että kaupungista tulisi kansainvälinen mutta YK ei tehnyt yhtään mitään. Lopulta kaikki juutalaiset Jerusalemin Vanhasta kaupungista joutuivat etnisen puhdistuksen kohteiksi, ja heidän oli pakko lähteä kaupungista. Arabilegioona tuhosi räjäyttämällä 55 synagogaa ja Talmud-koulua. Jokainen, joka vaatii Israelia luovuttamaan Jerusalemin joutuu selittämään, miten tämä estää historiaa toistamasta itseään? Emme saa unohtaa, että vuodesta 1948 vuoteen 1967, jolloin Israel yhdisti uudelleen Jerusalemin, juutalaiset eivät saaneet käydä Länsimuurilla.