Historiallinen näkökulma
Keskustelu siitä, onko olemassa ”palestiinalaista kansaa”, on ollut kiistanalainen sekä poliittisessa että akateemisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan. Monet ovat esittäneet, että Palestiinan alueella ei ollut itsenäistä kansakuntaa ennen Israelin valtion perustamista vuonna 1948, ja että ennen tätä alueella asuneet ihmiset olivat ensisijaisesti osa laajempaa arabikulttuuria. Toiset taas korostavat palestiinalaisten kulttuurista ja kansallista identiteettiä, joka on muodostunut osana heidän historiallista ja poliittista kehitystään.
Kuka asui Palestiinassa?
Palestiina-niminen alue on ollut olemassa jo antiikin ajoista lähtien. Rooman valtakunta käytti nimitystä ”Palestiina” viitatakseen Juudean alueeseen ensimmäisellä vuosisadalla, kun he halusivat vähentää juutalaisten valtiollista identiteettiä hävitettyään Jerusalemin temppelin. Sen jälkeen alue kuului useille eri imperiumeille, kuten Bysantin, arabien, Ottomaanien ja brittien hallintaan.
Ottomaanien valtakunnan aikana, joka kesti vuoteen 1917, Palestiina oli osa laajempaa arabimaailmaa, eikä sillä ollut itsenäistä kansallista identiteettiä. Asukkaat, niin muslimit, kristityt kuin juutalaisetkin, pitivät itseään usein osana laajempaa arabiyhteisöä tai uskonnollista yhteisöä. He olivat siis ”Palestiinan arabeja” osana Ottomaanien hallitsemia alueita, eivät kansallinen ryhmä omana entiteettinään.
Brittien mandaatti ja kansallinen identiteetti
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen brittiläinen mandaattihallinto perustettiin Palestiinaan Kansainliiton toimesta. Britit hallitsivat aluetta vuodesta 1920 aina Israelin valtion perustamiseen asti vuonna 1948. Tuona aikana alueen arabit, jotka olivat pääosin muslimeja, alkoivat vähitellen kehittää omaa poliittista ja kulttuurista identiteettiään. Tämä kuitenkin liittyi ensisijaisesti vastustukseen sionistista liikettä kohtaan, joka pyrki juutalaisen valtion perustamiseen Palestiinaan.
Vaikka termi ”palestiinalainen” viittasi tuolloin kaikkiin Palestiinassa asuviin ihmisiin, mukaan lukien juutalaisiin, arabien kohdalla se alkoi saada erityisen kansallisen merkityksen 1900-luvun puolivälin jälkeen. Kuitenkin ennen tätä ajanjaksoa monet alueen arabit pitivät itseään ensisijaisesti osana arabimaailmaa, eivätkä erillisenä palestiinalaisena kansana.
Kansallisen identiteetin muotoutuminen
Palestiinalaisten kansallinen identiteetti alkoi muotoutua voimakkaammin Israelin valtion perustamisen jälkeen. Vuoden 1948 Israelin itsenäisyyssota ja sitä seurannut arabien ja juutalaisten välinen konflikti ajoivat monia alueen arabeja pakenemaan tai muuttamaan muualle, erityisesti naapurimaihin, kuten Jordaniaan, Syyriaan ja Libanoniin. Näitä pakolaisia alettiin kutsua palestiinalaisiksi, ja he alkoivat kehittää vahvempaa omaa kansallista identiteettiään osana pakolaisuuttaan ja taisteluaan paluuoikeuden puolesta.
Vuonna 1964 perustettu Palestiinan vapautusjärjestö (PLO) tuli symboloimaan palestiinalaista kansallista liikettä. PLOjohtaja Yasser Arafat oli keskeinen hahmo palestiinalaisen kansallisen identiteetin vahvistumisessa. Arafat ja PLO pyrkivät luomaan kansainvälistä tietoisuutta palestiinalaisten oikeuksista ja edistämään ajatusta palestiinalaisesta kansasta, joka halusi itsenäisyyttä ja omaa valtiota. Tämä prosessi vahvisti käsitystä palestiinalaisesta kansasta, vaikka se pohjautuikin suurelta osin poliittiseen vastarintaan Israelia vastaan ja pakolaisuuteen.
Onko palestiinalaista kansaa?
Kriitikot väittävät, että palestiinalainen kansallinen identiteetti on suhteellisen moderni ja kehittynyt vasta vastauksena sionismiin ja Israelin valtion perustamiseen. Heidän mukaansa ennen 1900-luvun puoliväliä alueen arabit eivät identifioituneet palestiinalaisina, vaan osana laajempaa arabikansaa. Tämä väite perustuu siihen, että Palestiinan alueella ei ollut ennen Israelin perustamista itsenäistä hallintoa tai kansallista liikettä, joka olisi erottanut sen asukkaat muista arabeista.
Tämä näkemys korostaa, että ”palestiinalaisten” kansallinen identiteetti syntyi vastareaktiona ja poliittisen tarpeen johdosta. Aikaisemmin Palestiinan alueella asuneet arabit pitivät itseään lähinnä osana arabimaailmaa, ja vasta Israelin perustamisen myötä he alkoivat identifioida itsensä erillisenä kansana.
Palestiinan arabit ja poliittinen todellisuus
Toisaalta monet tutkijat ja historioitsijat korostavat, että kansalliset identiteetit kehittyvät ja muuttuvat historian aikana. Palestiinalaisten kohdalla kansallinen identiteetti on voimistunut erityisesti konfliktin ja diasporan seurauksena. Kuten monet kansat maailmassa, myös palestiinalaisten kansallinen identiteetti on kehittynyt ajan myötä ja osana poliittisia olosuhteita.
Vaikka Palestiinan arabit eivät aiemmin identifioituneet erillisenä kansana, he ovat viimeisten vuosikymmenten aikana kehittäneet vahvan kansallisen identiteetin, joka keskittyy heidän historialliselle maalleen ja oikeuteen itsenäiseen valtioon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että heidän kansallinen identiteettinsä olisi vanha tai kiistaton, mutta se heijastaa kansojen historiallisesti muuntuvaa luonnetta.
Kysymys siitä, onko palestiinalainen kansa olemassa, ei ole yksinkertainen. Historiallisesti Palestiinan arabit olivat osa laajempaa arabimaailmaa ilman erillistä kansallista identiteettiä. Kuitenkin Israelin valtion perustamisen ja sitä seuranneiden tapahtumien myötä palestiinalaisten oma kansallinen identiteetti alkoi kehittyä. Nykyään termi ”palestiinalainen” viittaa niihin arabeihin, jotka kokevat kuuluvansa historialliseen Palestiinan maahan ja joilla on yhteinen kokemus pakolaisuudesta, sodasta ja taistelusta itsenäisen valtion puolesta.
Kuten monet kansalliset identiteetit, myös palestiinalaisuus on seurausta historiallisista, poliittisista ja sosiaalisista tapahtumista, jotka ovat muovanneet sen nykyiseen muotoonsa. Näkemykset siitä, onko palestiinalainen kansa vanha ja alkuperäinen vai moderni poliittinen konstruktio, heijastavat suurempia kiistoja Israelin ja arabien välisessä konfliktissa, ja nämä kysymykset ovat yhä keskeisiä kansainvälisessä keskustelussa.
Palestiinalainen identiteetti ja sen kehitys
Palestiinalaisen identiteetin kehitys on sidoksissa poliittiseen ja alueelliseen historiaan. Vaikka Palestiinan arabit eivät historiallisesti muodostaneet omaa kansakuntaansa ennen 1900-lukua, heidän identiteettinsä on vahvistunut merkittävästi Israelin perustamisen ja sitä seuranneiden vuosikymmenten aikana. Tämä identiteetti on muotoutunut pitkälti kokemuksesta, jossa Palestiinan arabit ovat joutuneet kohtaamaan sotia, miehitystä ja pakolaisuutta. Juuri nämä traumaattiset kokemukset ovat olleet keskeisiä tekijöitä palestiinalaisten kansallisen identiteetin rakentumisessa.
Kansainvälinen näkökulma
Kansainvälinen yhteisö on myös vaikuttanut palestiinalaisen kansallisen liikkeen vahvistumiseen. Vuonna 1974 Yhdistyneet Kansakunnat (YK) tunnusti Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) palestiinalaisten lailliseksi edustajaksi, mikä toi kansainvälisen tunnustuksen palestiinalaiselle identiteetille ja heidän pyrkimyksilleen itsenäisen valtion perustamiseen. Tämä oli merkittävä askel palestiinalaisen kansallisen liikkeen virallistamisessa ja sen poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa.
Lisäksi PLOjohtaja Yasser Arafat esiintyi YKvuonna 1974 ja korosti puheessaan palestiinalaisten oikeutta itsemääräämisoikeuteen ja itsenäiseen valtioon. Tämä puhe teki selväksi palestiinalaisten pyrkimyksen saada kansainvälistä tukea ja tunnustusta heidän oikeudelleen omaan valtioon.
Kansallinen narratiivi ja symboliikka
Palestiinalaisten kansallinen narratiivi perustuu suurelta osin 1948 vuoden sotaan ja sitä seuranneeseen pakolaiskriisiin. Tämä narratiivi keskittyy ajatukseen ”katastrofista” (arab. nakba), joka viittaa siihen, kuinka monet arabit menettivät kotinsa ja maansa Israelin valtion perustamisen yhteydessä. Nakban muistaminen on keskeinen osa palestiinalaista kansallista identiteettiä, ja se vahvistaa heidän yhteistä kokemustaan menetyksestä ja epäoikeudenmukaisuudesta.
Symboliikka, kuten palestiinalainen lippu, kansallislaulu ja marttyyrien muisteleminen, ovat myös keskeisiä elementtejä palestiinalaisessa kansallisessa identiteetissä. Näiden symbolien kautta palestiinalaiset ilmentävät paitsi poliittista taisteluaan myös kulttuurista ja historiallista yhteenkuuluvuutta.
Palestiinan valtion asema ja haasteet
Vuonna 1988 Palestiinan vapautusjärjestö julisti Palestiinan valtion perustetuksi. Vaikka tällä julistuksella oli lähinnä symbolinen merkitys, se sai kansainvälistä tunnustusta. Vuonna 2012 YK myönsi Palestiinalle tarkkailijavaltion aseman, mikä oli merkittävä diplomaattinen voitto palestiinalaisille ja lisäsi heidän kansainvälistä legitimiteettiään.
Tästä huolimatta Palestiinan valtion asema on edelleen kiistanalainen, eikä se ole saanut täysjäsenyyttä YK, koska useat merkittävät valtiot, kuten Yhdysvallat ja Israel, eivät tunnusta Palestiinaa itsenäiseksi valtioksi. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että Palestiinan valtio ei vielä hallitse täysin omia alueitaan, ja sen sisäiset poliittiset jakolinjat – erityisesti Fatahin ja Hamasin välillä – ovat vaikeuttaneet yhtenäisen valtionrakentamisprosessin edistymistä.
Poliittinen realismi ja palestiinalaisten tulevaisuus
Historiallisesti ”palestiinalaisen kansan” olemassaolo voidaan kyseenalaistaa poliittiselta ja historialliselta näkökannalta, mutta nykyhetkessä palestiinalaisten kansallinen identiteetti on kiistaton osa Lähi-idän poliittista todellisuutta. Olipa palestiinalainen kansallinen liike syntynyt reaktiona sionismiin tai osana laajempaa arabinationalismia, tosiasia on, että palestiinalaisten yhteinen kokemus konfliktista, miehityksestä ja pakolaisuudesta on luonut heille vahvan kansallisen yhteenkuuluvuuden.
Palestiinalaisten haasteena tulevaisuudessa on löytää kestävä ratkaisu Israelin kanssa käytävään konfliktiin ja saavuttaa pysyvä rauha, joka mahdollistaisi itsenäisen valtion syntymisen. Tässä prosessissa palestiinalaisten kansallisen identiteetin ja heidän historiansa ymmärtäminen on avainasemassa.
Kuka määrittää kansallisuuden?
Kysymys siitä, onko ”palestiinalainen kansa” olemassa, ei ole yksiselitteinen, ja siihen vaikuttavat sekä historialliset että poliittiset näkökulmat. Kansallinen identiteetti on usein monimutkainen ja monimuotoinen ilmiö, joka syntyy historian ja poliittisten prosessien kautta. Palestiinan alueen arabit ovat käyneet läpi pitkän ja vaikean historiallisen matkan, jonka aikana heidän identiteettinsä on muotoutunut ja vahvistunut erityisesti konfliktin ja diasporan myötä.
Lopulta kansallisuus on monessa mielessä sosiaalinen konstruktio, ja kansallinen identiteetti voi syntyä eri tekijöistä, kuten yhteisistä kulttuurisista, kielellisistä ja historiallisista kokemuksista. Palestiinalaisten kohdalla tämä identiteetti on muodostunut osana poliittista kamppailua ja heidän yhteistä taisteluaan itsenäisyyden puolesta. Niinpä keskustelu siitä, onko olemassa palestiinalaista kansaa, ei ainoastaan liity historialliseen analyysiin, vaan myös poliittiseen todellisuuteen, joka on monimutkainen ja edelleen kehittyvä.
Palestiinan arabien kansallinen liike on kiistatta muovannut modernia Lähi-itää, ja se tulee jatkossakin olemaan keskeinen osa alueen poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.