”Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasunan soida koko maassanne. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi (Jovel); jokainen teistä saa silloin palata perintömaillensa ja sukunsa luo.” (3. Moos. 25:9)
Englannin sana ”jubilee”, joka tarkoittaa riemuvuotta, juontaa juurensa latinan sanasta ”jubilaeus”, joka puolestaan tulee heprean sanasta ”jovel”. Heprean kielessä ei ole vokaaleja, vaan vain konsonantteja. Jovel-sanan voi siksi lukea kahdella tavalla: ”jovel”, joka tarkoittaa oinasta tai oinaansarvea, tai verbin passiivimuotona ”juval”, joka merkitsee ”viedään”. Jesajan kirjassa (Jes. 53) tämä ajatus näkyy: ”…niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään…”. Hepreaksi oinas eli pässi on ”jovel”, sillä lampaan kuuliaisuus ja nöyrä seuraaminen paimenta muistuttaa sofarin merkitystä – sen kutsua kuuliaisuuteen ja Jumalan johdatukseen.
Viidettä kymmentä vuotta kutsutaan ”joveliksi” – oinaansarven soiton vuodeksi. Vuosi sai nimensä siitä sofarin äänestä, joka julistaa vapautuksen, rauhan ja paluun perintömaille. Kun Israelin lapset palasivat perintömailleen 15. vuosisadalla maailman luomisesta, heidän täytyi murtaa suuri este – Jerikon paksut muurit. Jerikon valloitus oli merkittävä tapahtuma paitsi juutalaisille myös koko ihmiskunnalle. Jovelin ääni julisti uuden aikakauden alkaneen, aikakauden, jolloin Jumala osoitti suosiotaan Israelille.
Siinain vuorella sofar kuului taivaasta, mutta Jerikon muurien luona Jumala kehotti pappeja seisomaan Hänen edessään ja puhaltamaan sofariin. Israelista tuli kuin jovel-sarvi, joka pystyi murtamaan esteet ja julistamaan vapautusta Jumalassa: ”Niin Herra sanoi Joosualle: ’Katso, minä annan sinun käsiisi Jerikon’… Ja kun pitkä oinaansarven puhallus kuuluu… silloin kaupungin muuri kukistuu siihen paikkaansa…” (Joos. 6:2-10).
Arkeologit ovat löytäneet Jerikon kahdeksan metriä paksut muurit, jotka olivat yhtä korkeat kuin leveät. Legendan mukaan Jerikoa ympäröi seitsemän samanlaista muuria. Arkeologit ovat myös havainneet, että muurit sortuivat ulospäin, eivätkä sisäänpäin kuten tavallisesti, kun niitä vastaan hyökätään ulkoapäin. Tämä todistaa, että muureja ei tuhottu tavallisessa hyökkäyksessä – ne murtuivat samanaikaisesti kaikilta puolilta Jumalan tahdosta, ja sofarilla oli tässä erityinen rooli.
Sekä Siinain vuoren että Jerikon tapahtumissa mainitaan pitkä ääni, ”meshoch jovel”, joka voidaan kääntää ”lampaan määkimiseksi”. Jos Israel kuuli Siinailla lampaan määkimisen kaltaisen äänen taivaasta, niin Jerikon muurit kaatuivat pappejen sofareiden saman pitkän äänen vaikutuksesta. Tämä ääni julisti Jumalan läsnäoloa ja voimaa.
Jerikon tapahtuma on erityinen myös siinä mielessä, että se on ainoa kohta, jossa sofarin kolme nimeä – ”keren”, ”shofar” ja ”jovel” – esiintyvät yhtä aikaa. Tämä korostaa tapahtuman ainutlaatuista merkitystä. Keren symboloi Jumalan tahtoa ja kunniaa, täydellistä kutsua; shofar merkitsee parannusta, muutosta ja korjausta; jovel puolestaan viittaa elpymiseen, ennalleenasettamiseen ja täydelliseen vapauteen.
Jerikon tapahtumissa korostuu luku seitsemän: seitsemän sofaria, seitsemän pappia ja seitsemän kierrosta seitsemänä päivänä. Luku viittaa täydellisyyteen, Jumalan toiminnan täyttymykseen sekä Israelin ja Jumalan väliseen täydelliseen suhteeseen. Jerikon muurien sortuminen oli Israelin, elävän temppelin, profeetallinen palvelus Herralle, ja tämä tapahtui sapattina – Jumalan ja Israelin liiton symbolina.
Eräänä sapattina, 1500 vuotta Jerikon tapahtumien jälkeen, galilealainen rabbi, Messias Jeshua, julisti Nasaretin synagogassa vapautuksen sanomaa kahleista ja linnakkeista, joista Jesaja oli profetoinut: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta…” (Jes. 61:1-2). Jeshuan sanat ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen” (Luuk. 4:21) olivat kuin sofarin huuto, joka järisytti kuulijat. Ne toivat Siinain vuoren kaiun ja Jerikon muurien sortumisen voiman – vapautuksen sanoman, joka tuo toivon ja pelastuksen.
Riemuvuosi on Messias itse. Hänessä elämämme muuttuu, ja Hänessä saamme takaisin perinnön, jonka menetimme Eedenin puutarhassa. Kun Jeshua julisti ”Herran otollista vuotta”, Hän julisti riemuvuoden – jovelin – alkaneeksi. Messias ilmoitti: ”Olen Jovel, joka julistaa vapautuksen vangituille. Olen karitsa, joka teuraaksi viedään. Minä olen Jovel.”
Jovel eli riemuvuosi on syvällinen muistutus Jumalan vapautuksesta ja armosta. Se julistaa, että jokainen saa palata perintömaalleen ja vapautua kahleista. Sofarin ääni on symboli Jumalan voimasta, joka murtui Jerikon muurit ja julisti uuden aikakauden alkaneeksi. Messias Jeshua, todellinen Jovel, julistaa meille kaikille vapautuksen ja uuden alun. Sofarin ääni, joka soi Siinain vuorella ja Jerikon muureilla, kutsuu meitä parannukseen ja yhteyteen Luojamme kanssa. Se on Jumalan ikuinen kutsu vapauteen ja elpymiseen.