”Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhimmiltasi, niin he sen sinulle sanovat.” (5. Moos. 32:7). Jumala haluaa meidän muistavan lukemattomia asioita, ja erityisesti Pasuunansoiton muistojuhlassa muistaminen on juhlan ytimessä. ”Seitsemännessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, pitäkää sapatinlepo, muistojuhla pasunaa soittaen, pyhä kokous.” (3. Moos. 23:24). Tämä juhla, yksi Luojan määräämistä juhla-ajoista, kutsuu meidät pysähtymään ja muistamaan – muistamaan Luojaamme ja Hänen suuria tekojaan.
Pasuunansoiton muistopäivänä sofarin ääni tuo mieleen monia mielikuvia ja muistoja. Se muistuttaa meitä siitä, että Jumala on kaiken luoja ja maailmankaikkeuden Kuningas. Juutalaisen perinteen mukaan Jumala loi ihmisen ja määräsi tämän päivän muistopäiväksi, jolloin sofarin ääni kutsuu meitä kunnioittamaan Luojaamme. Nyky-Israelissa juhlaa kutsutaan Rosh Hashanaksi, juutalaiseksi uudeksi vuodeksi. Sofarin soidessa annamme kiitoksen Luojalle, muistamme Abrahamin uskollisuuden ja Jumalan lupauksen koota Israelin lapset takaisin perintömaahansa. Sofarin ääni muistuttaa myös Tooran saamisesta Siinain vuorella – siitä hengellisestä syntymästä, jolloin Israel sai Jumalan sanan ja liiton.
Sofarin äänellä on syvällinen yhteys juutalaisten historialliseen ja hengelliseen muistiin. Sen kuullessaan jokainen juutalainen tuntee yhteyden esi-isiinsä, aivan kuin olisi itsekin seisonut Siinain juurella vapisten. Se kutsuu jokaisen juutalaisen elämään Herran juhlien mukaisesti, ikään kuin olisi itse lähtenyt Egyptistä, asunut lehtimajoissa ja kuullut Jumalan äänen Siinain vuorella. Tämä ääni ei ole vain pasuunan ääntä – se on Jumalan kutsu.
Siinain erämaassa Israel kuuli sofarin äänen ensimmäistä kertaa, kun Jumala astui alas vuorelle (2. Moos. 19:16-20). Pasuunan ääni voimistui yhä voimakkaammaksi, ja kansa vapisi pelosta, sillä Jumalan läsnäolo oli käsin kosketeltavissa. Sofarin ääni oli kuin Jumalan oma ääni – sekoittuen Moosekselle puhuvaan Jumalan jylinään. Se oli hetki, jolloin Jumala loi kansakunnan ja kutsui Israelin pyhyyteensä.
Sofarin äänen symboliikka on syvä. Se ei ainoastaan herätä meitä, vaan myös muistuttaa meitä Jumalan suuruudesta ja kutsuu parannukseen. Rabbi Moshe ben Maimon, keskiajan merkittävä juutalaisfilosofi, kiteytti sofarin pääsanoman: ”Herätkää te, jotka nukutte, muistakaa Luojaanne ja palatkaa Hänen tykönsä!” Sofarin ääni kutsuu meitä sydämen nöyryyteen, murtumiseen ja kiitokseen.
Perinteiset sofarin puhallustavat – teki’a, shefarim ja teru’a – kuvaavat kukin erilaista sisäistä herätystä ja parannusta. Teki’a on pitkä ja voimakas ääni, joka lävistää sielun; shefarim on sarja murtuneita ääniä, symboloiden katumusta; teru’a taas koostuu nopeista äänistä, kutsuen meitä voimakkaaseen herätykseen. Juhlan huipennus, teki’a gedola, tuo esiin suuren ilon, toivon ja pelastuksen.
Sofarin ääni muistuttaa Jumalan armosta ja lupauksista. Jesajan kirjassa (Jes. 27:12-13) puhutaan päivästä, jolloin suuri sofar soi, ja Israelin lapset kokoontuvat jälleen Pyhälle vuorelle. Tämä profeetallinen ääni ulottuu aikojen halki tulevaisuuteen, innoittaen meitä palaamaan Luojan luo ja odottamaan Hänen tuloaan.
Sofarin nimi, joka tarkoittaa ”parannusta” tai ”korjausta”, kertoo sen syvemmästä merkityksestä. Johannes Kastaja kuvasi itseään ”huutavan ääneksi erämaassa” – hän oli kuin sofar, Jumalan äänen välittäjä, kutsuen kansaa valmistamaan tietä Herralle. Myös Israelin profeetat toimivat sofarin tavoin, kutsuen kansaa katumukseen ja parannukseen.
Siinain tapahtumat, sofarin äänet ja Jumalan sanat saivat Israelin kansan pyytämään Välittäjää – Messiasta, joka tulisi julistamaan Jumalan totuutta. Jumala lupasi kansalleen profeetan, joka puhuisi Hänen sanansa, ja tämä lupaus täyttyy Messiaassa, joka tuo meille toivon ja pelastuksen.
Kuule Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakkaus Jumalaan kaikesta sydämestämme, sielustamme ja voimastamme on sofarin sanoma – kutsu kuulla ja totella Herran ääntä, avata sydämemme ja odottaa Luojan tulemista. Sofarin ääni ei ainoastaan herätä meitä, vaan myös yhdistää meidät ikiaikaiseen liittoon Jumalamme kanssa ja kutsuu meidät elämään Hänen kunniakseen.