Valikko Sulje

Jovel

”Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasunan soida koko maassanne. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi (Jovel); jokainen teistä saa silloin palata perintömaillensa ja sukunsa luo.” (3. Moos. 25:9)

Englannin riemuvuotta merkitsevä sana jubilee tulee latinan sanasta jubilaeus, joka on peräisin heprean sanasta jovel. Heprean kielessä ei ole vokaaleja, vaan vain konsonantteja. Jovel-sanan voi siksi lukea kahdella tavalla: jovel, joka tarkoittaa oinasta tai oinaansarvea, tai verbin passiivimuotona juval, ”viedään”, kuten Jes. 53:ssa ”…niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään…” ”…minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.” Hepreaksi oinasta eli pässiä sanotaan joveliksi, koska lampeelle on ominaista kuuliaisuus, halu seurata paimenta nöyrästi ja tulla viedyksi, juval. Tämä antaa käsityksen sofarin kolmannesta nimestä, jovelista.

Viidettäkymmenettä vuotta sanotaan joveliksi, oinaansarven soiton vuodeksi. Vuosi sai nimensä sen alkamista julistavan sofarin nimestä. Uhrieläimen sarvi ilmoitti vapautuksesta, rauhasta ja paluusta perintömaille.

Kun Israelin lapset palasivat perintömailleen 15. vuosisadalla maailman luomisesta, he ylittivät Jordanjoen. Periäkseen luvatun maan heidän piti murtaa edessään oleva este, Jerikon paksut muurit. Se oli avaintapahtuma juutalaisten ja koko ihmiskunnan historiassa. Jovelin ääni julisti uuden aikakauden alkaneen, aikakauden, jolloin Herra suosi Israelia. Siinailla sofar kuului taivaasta, mutta Jerikon muureilla Jumala kehotti pappeja seisomaan Hänen edessään ja puhaltamaan sofariin. Israelista tuli kuin jovel-sarvi, joka pystyi murtamaan esteet julistaen vapautta Jumalassa. ”Niin Herra sanoi Joosualle: ’Katso, minä annan sinun käsiisi Jerikon’… Ja kun pitkä oinaansarven puhallus kuuluu…silloin kaupungin muuri kukistuu siihen paikkaansa…” (Joos. 6:2-10)

Arkeologit ovat löytäneet Jerikon kahdeksan metriä paksut muurit. Niiden korkeus oli sama kuin leveys. Legendojen mukaan Jerikoa ympäröi seitsemän samanlaista muuria. Arkeologit havaitsivat oudon seikan: muurit sortuivat ulospäin, eivätkä sisäänpäin kuten tavallisesti, kun niitä vastaan hyökätään ulkoapäin. Se todistaa, etteivät ne tuhoutuneet tavallisessa hyökkäyksessä. Ne murtuivat perustuksiaan myöten samanaikaisesti kaikilta puolilta. Se tapahtui Jumalan tahdosta, ja sofarilla oli siinä erityinen osuus.

Sekä Siinain vuoren että Jerikon muurien tapahtumissa puhutaan pitkästä äänestä, meshoch jovelista. Se voidaan kääntää ”lampaan määkimiseksi”. Jos Israel kuuli Siinailla ”lampaan määkimistä” taivaasta, Jerikon muurit kaatuivat samasta pitkästä lampaan määkimisestä, joka kuului pappien sofareista. ”Ja kun papit seitsemännellä kerralla puhalsivat pasunoihin, sanoi Joosua kansalle: ’Nostakaa sotahuuto, sillä Herra antaa teille kaupungin…’Silloin kansa nosti sotahuudon ja pasunoihin puhallettiin…silloin kukistui muuri siihen paikkaansa…” Se oli suurenmoinen voitto! Sofarin jovel-nimessä on suunnaton voima, jota eivät pidättele mitkään joukot, armeijat, lukot ja muurit.

Tässä historiallisessa tapahtumassa on tärkeää nähdä muutakin, kuin linnakkeen kaatuminen ja voitokkaan sotaoperaation. Tämä on ainut kohta, jossa sofarin kaikki kolme nimeä, keren, sofar ja jovel, esiintyvät yhtä aikaa. Se todistaa tapahtuman ainutlaatuisesta merkityksestä. Kaikki sarven kolme ominaisuutta ja toimintaa esiintyivät samaan aikaan: keren: Jumalan tahto ja kunnia, täydellinen kutsu, shofar: parannus, muutos, täydellinen korjaus, jovel: elpyminen, ennalleenasettaminen, täydellinen vapaus.

Nuo kuusi päivää, joina papit puhalsivat ja Israel kuunteli hiljaa, olivat erityisiä, mystisen luomisen aikaa. Tuo puhallus ja sitä kuunteleva leiri jätti jälkeensä maailmaan ja uskovien sydämiin. Noina kuutena luomisen päivänä Jumalan ja Hänen kansansa suhde järjestyi uudelle tasolle. Jumala tuo Israelin lepopaikkaansa, pyhään, luvattuun maahan, joka on temppelin esikuva. Hän valmisti kansan palvelusta varten: Hän nöyryytti ja puhdisti heitä erämaassa 40 vuotta ja teki heidän kanssaan liiton Siinain vuorella. Sen sinetiksi Hän ympärileikkasi kaikki erämaassa syntyneet. Pappien puhdistusrituaalin tavoin Hän kastoi heidät Jordanjoessa. Silloin Herran sotajoukkojen päämies sanoi Joosualle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.”

Isämme seisoivat Kanaanin maan ovella, kuin temppelin ovella palvellakseen Herraa. Otettuaan maan omakseen Abrahamin jälkeläiset astuivat Jumalan erityiseen läsnäoloon. Kuva israelilaisista marssimassa kaupungin muurien ympäri oli kuva Jumalan rakentamasta elävästä temppelistä. Se ei ollut tavanomaista marssimista ja valmistelua Kanaanin valloitukseen. Liitonarkkia kantoivat poikkeuksellisesti papit, eivätkä leeviläiset, joiden yksinomainen tehtävä oli kantaa arkkia. Vain leeviläiset saivat kantaa ilmestysmajan osia ja välineitä. Pappien tehtävä oli astua liitonarkin eteen palvelemaan Herraa. Se, että Jumala käski pappeja kantamaan arkkia harteillaan, korosti Israelin toimintaa, Jumalan palvelemisen, luonnetta. Arkki oli sofarin soiton keskellä kuin kaikkienpyhin kerubien varjossa. Papit ja liitonarkki sijoittuivat rivistön keskelle, kuten kaikkeinpyhin pyhäkön keskelle. Israelilaiset ja heidän leiriinsä liittyneet muukalaiset ovat kuin temppelin esipihat.

Tapahtumassa korostuu luku seitsemän: seitsemän sofaria, seitsemän pappia ja seitsemän kierrosta seitsemänä päivänä. Se viittaa täydelliseen toimintaan, Jumalan täydellisyyteen sekä Israelin ja Luojan täydelliseen suhteeseen. Jeriko tuhoutui seitsemäntenä päivänä, sapattina, joka on Luojan ja Israelin liiton symboli.

Jerikon muurit sortuivat israelilaisten, elävän temppelin, tehdessä profeetallista palvelusta Herralle sapattina. Eräänä sapattina 1500 vuotta sen jälkeen galilealaisrabbi Messias Jeshua julisti Nasaretin synagogassa sitä suurta vapautusta kahleista ja linnakkeista, josta Jesaja oli profetoinut. ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta…” (Jes 61:1-2) ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.” (Luuk. 4:21) Hänen sanansa olivat kuin sofarin huuto, joka järkytti synagogassa olijat. Kaikki vastasivat niihin sanoihin ”Aamen.” Niissä sanoissa on Siinain vuoren kaiku. Ne jyrisivät kuin Jerikon muurit sortuessaan. Riemuvuosi on Messias itse. Vain Hänessä elämämme muuttuu. Vain Hänessä saamme takaisin perinnön, jonka menetimme Eedenin puutarhassa. Sanoessaan ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen”, Hän julisti ”Herran otollista vuotta”, shnat ratson la-Adonai. Se on riemuvuosi, jovel.

Messias ilmoitti: ”Olen Ovel, joka julistaa vapautuksen vangituille. Olen karitsa, joka teuraaksi viedään. Minä olen Jovel.”