San Remon päätöslauselma on tärkeä Israelin valtion perustuslaillinen asiakirja kansainvälisen lainsäädännön puitteissa. San Remossa olemassaolon oikeudet myönnettiin sekä juutalaiskansalle että arabeille. Ne johtajat, joilla oli valta tehdä sitovia ratkaisuja ottomaanien valtakunnan alueista harkitsivat tarkoin ja tekivät päätöksensä kuultuaan myös ne vaateet joita Pariisin sionistijärjestö esitti Pariisin rauhankonferenssin aikana 1919.
Sen aikaiset johtajat kuulivat arabivaltuuskunnan ehdotuksen toivomuksista ottomaanialueiden suhteen. Nämä ehdotukset kuultuaan johtajat kokoontuivat tekemään sitovia ratkaisuja kansainväliseen lakiin perustuen siitä mitä kukin saisi. Se mikä oli ollut ainoastaan brittien näkemys sai 25.4.1920 kansainvälisen yhteisön täyden tuen. Israelin laillinen olemassaolon oikeutus liittyy San Remossa tehtyyn kansainväliseen ratkaisuun, eikä se ole pelkästään brittiläisen politiikan päähänpisto. Vuonna 1917 Lordi Allenby valloitti Pyhän maan ja Balfourin jaarli lupasi juutalaisille kansallisen kodin Palestiinan alueelle. Tätä tukivat Woodrow Wilson ja Kansainliitto, joka teki Palestiinasta Brittiläisen mandaattialueen.