1800-luvulta 1900-luvun alkuun Euroopan juutalaiset kokivat merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Toisaalta modernisaatio ja emansipaatio tarjosivat juutalaisille uusia mahdollisuuksia, mutta samalla antisemitismi kasvoi monissa maissa. Pogromit, juutalaisvastaiset lait ja poliittiset antisemitistiset liikkeet loivat epävarman ympäristön, mikä johti laajamittaiseen siirtolaisuuteen Yhdysvaltoihin ja Palestiinaan. Tämä artikkeli käsittelee antisemitististen liikkeiden nousua Saksassa, Ranskassa ja Venäjällä, Venäjän keisarikunnan juutalaisvainoja, siirtolaisuutta ja askenaasijuutalaisten roolia sionistisessa liikkeessä.
Antisemitistiset liikkeet Saksassa, Ranskassa ja Venäjällä
Saksa: Modernin antisemitismi nousu
Saksassa juutalaiset saivat 1800-luvun lopulla laajamittaisen emansipaation ja nousivat näkyviin asemiin taloudessa, tieteessä ja kulttuurissa. Tämä herätti vihamielisyyttä tietyissä piireissä, ja antisemitismi alkoi saada poliittisia muotoja.
- Richard Wagnerin ja Houston Stewart Chamberlainin antisemitismi: Wagnerin kirjoitukset ja Chamberlainin teokset, kuten ”Die Grundlagen des neunzehnten Jahrhunderts” (1899), levittivät ajatusta juutalaisten kulttuurisesta ja rodullisesta alemmuudesta.
- Antisemitistiset poliittiset puolueet: 1870-luvulla syntyivät ensimmäiset poliittiset antisemitistiset puolueet, kuten Adolf Stoeckerin perustama Christlich-Soziale Partei.
- Protocols of the Elders of Zion: Vaikka tämä väärennetty asiakirja julkaistiin Venäjällä, se sai vastakaikua myös Saksassa, missä se vahvisti uskomuksia juutalaisten maailmanlaajuisesta salaliitosta.
Ranska: Dreyfusin tapaus ja juutalaisten aseman kyseenalaistaminen
Ranskassa antisemitismi kärjistyi Dreyfusin tapauksessa (1894–1906), jossa juutalaista upseeria Alfred Dreyfusiasyytettiin väärin perustein maanpetoksesta. Tämä tapaus jakoi Ranskan kahteen leiriin: Dreyfusardit(oikeudenmukaisuutta kannattavat) ja antidreyfusardit (jotka käyttivät tapausta antisemitistisen vihan lietsomiseen). Dreyfusin tapaus paljasti Ranskan syvän juutalaisvastaisuuden ja inspiroi Theodor Herzliä kehittämään sionistista liikettä.
Venäjä: Valtion tukema antisemitismi
Venäjän keisarikunta oli antisemitistisen politiikan keskus. Juutalaisille asetettiin tiukkoja rajoituksia ja heidät pakotettiin asumaan Pale of Settlement -alueella (nykyiset Ukraina, Valko-Venäjä, Puola ja Baltian maat).
Juutalaisvastaiset lait ja pogromit Venäjän keisarikunnassa
Venäjän juutalaiset kohtasivat järjestelmällistä syrjintää ja väkivaltaa, erityisesti Aleksanteri III:n (1881–1894) ja Nikolai II:n (1894–1917) valtakausilla.
- Pogromit: Juutalaisiin kohdistuneet väkivaltaiset hyökkäykset kiihtyivät 1880-luvulla ja jatkuivat 1900-luvun alussa. Tunnetuimpia olivat Kishinevin pogromi (1903) ja Odessan pogromi (1905), joissa tuhansia juutalaisia surmattiin tai ajettiin kodeistaan.
- Juutalaisvastaiset lait: Juutalaisille asetettiin tiukkoja koulutusrajoituksia ja heidän pääsyään tiettyihin ammatteihin estettiin. Juutalaiset eivät voineet omistaa maata tai asua suurimmissa kaupungeissa ilman erityislupaa.
- Mustat sotilaskirjat ja propagandajulkaisut: Venäjän hallitus levitti antisemitistisiä propagandatekstejä, kuten Protocols of the Elders of Zion, jossa juutalaisia syytettiin maailmanlaajuisesta salaliitosta.
Tämä systemaattinen sorto johti suurimpaan juutalaisten muuttoliikkeeseen modernin historian aikana.
Suuri siirtolaisuus Yhdysvaltoihin ja Palestiinaan
1880–1924 miljoonat juutalaiset pakenivat antisemitismiä ja siirtyivät pääasiassa Yhdysvaltoihin ja Palestiinaan.
Yhdysvallat – juutalaisten ”kultainen maa”
- New Yorkista tuli maailman suurin juutalaiskaupunki – 1920-luvulla kaupungissa asui yli miljoona juutalaista.
- Juutalaiset työläisliikkeissä ja elokuvateollisuudessa – Monet siirtolaiset työskentelivät tekstiilitehtaissa ja vaikuttivat ay-liikkeisiin, mutta myös elokuva- ja viihdeteollisuus tarjosi juutalaisille uusia mahdollisuuksia.
- Immigrational Act of 1924 – Rajoitti voimakkaasti itäeurooppalaisten, erityisesti juutalaisten, maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin.
Palestiina – sionistisen unelman alku
- Ensimmäinen aliyah (1881–1903) – Pääasiassa Venäjän pogromeja paenneiden juutalaisten muuttoaalto, joka johti ensimmäisten siirtokuntien, kuten Petah Tikvan ja Rishon LeZionin, perustamiseen.
- Toinen aliyah (1904–1914) – Poliittisempi muuttoliike, joka loi pohjan myöhemmälle sionistiselle infrastruktuurille.
Askenaasijuutalaisten rooli sionistisessa liikkeessä
Sionismi sai alkunsa osittain reaktiona antisemitismiin. Askenaasijuutalaiset olivat sionistisen liikkeen keskeisiä toimijoita:
- Theodor Herzl (1860–1904) – Dreyfusin tapauksen inspiroima sionismin isä, joka kirjoitti ”Der Judenstaat” (1896) ja järjesti ensimmäisen sionistikongressin (1897).
- Chaim Weizmann (1874–1952) – Tieteilijä ja poliitikko, joka vaikutti Balfourin julistuksen (1917) syntyyn.
- Ahad Ha’am (1856–1927) – Kulttuurisen sionismin kehittäjä, joka kannatti hengellisen keskuksen perustamista Palestiinaan.
Sionistisen liikkeen myötä ajatus juutalaisvaltiosta alkoi muuttua teoriasta konkreettiseksi suunnitelmaksi.
1800–1930-luvuilla antisemitismi nousi voimakkaasti Saksassa, Ranskassa ja Venäjällä, mikä johti laajoihin pogromeihin ja syrjintään. Erityisesti Venäjän keisarikunnassa juutalaiset kohtasivat vainoja, jotka saivat miljoonat juutalaiset muuttamaan Yhdysvaltoihin ja Palestiinaan. Sionismi nousi vastauksena antisemitismiin ja askenaasijuutalaiset ottivat keskeisen roolin liikkeen kehityksessä. Tämä ajanjakso loi pohjan sekä Yhdysvaltojen vahvalle juutalaisyhteisölle että Israelin valtion perustamiselle vuonna 1948.