1700-luvulla juutalaisyhteisöjen elämä Euroopassa alkoi muuttua merkittävästi valistuksen ja modernisaation myötä. Tämä aikakausi tunnetaan juutalaisten keskuudessa nimellä Haskala, eli juutalainen valistus. Haskala pyrki yhdistämään juutalaisen perinteen ja modernin ajattelun, mikä johti muutoksiin koulutuksessa, kielessä, yhteiskunnallisessa asemassa ja uskonnollisessa identiteetissä. Tämä artikkeli tarkastelee Haskalan syntyä, keskeisiä hahmoja, yhteiskunnallisia vaikutuksia ja juutalaisvastaisuuden sekä emansipaation välistä jännitettä 1700–1900-luvuilla.
Moses Mendelssohn ja juutalaisen valistuksen synty
Haskalan johtohahmona pidetään Moses Mendelssohnia (1729–1786), joka oli saksanjuutalainen filosofi ja juutalaisen valistuksen isä. Mendelssohn nousi kuuluisuuteen paitsi filosofisista kirjoituksistaan myös pyrkimyksistään integroida juutalaiset osaksi eurooppalaista yhteiskuntaa säilyttäen samalla heidän uskonnollisen ja kulttuurisen identiteettinsä.
Mendelssohnin tärkeimpiä ajatuksia olivat:
- Juutalaisten ei tarvinnut hylätä uskontoaan ollakseen osa modernia yhteiskuntaa.
- Koulutuksen ja järkiperäisen ajattelun avulla juutalaisten tuli kehittää itseään sekä uskonnollisesti että maallisesti.
- Juutalaisten tuli oppia valtaväestön kieliä ja kulttuuria samalla kun he säilyttivät oman perinteensä.
Mendelssohn käänsi Heprealaisen Raamatun (Tanakh) saksaksi heprealaisin aakkosin, jotta juutalaiset voisivat oppia saksaa ja samalla säilyttää uskonnollisen perintönsä. Tämä aloitti laajemman kielimuutoksen juutalaisyhteisöissä, jossa jiddiš alkoi väistyä kirjallisessa käytössä modernimpien kielten tieltä.
Muutokset koulutuksessa ja kielessä – saksasta ja jiddišistä hepreaan
Haskalan myötä koulutus nousi keskeiseen asemaan juutalaisten yhteiskunnallisessa nousussa. Perinteisten heder- ja yeshiva-koulujen rinnalle perustettiin sekulaareja juutalaiskouluja, joissa opetettiin juutalaisuuden lisäksi matematiikkaa, luonnontieteitä, historiaa ja valtaväestön kieliä.
Kielimuutokset:
- Jiddišistä saksaan ja muihin Euroopan kieliin – Haskalan kannattajat pitivät jiddišiä takapajuisena kielenä ja rohkaisivat juutalaisia omaksumaan valtaväestön kielet, erityisesti saksan ja ranskan.
- Heprean uudelleensyntyminen – Vaikka heprea oli aiemmin lähinnä liturginen kieli, Haskala pohjusti sen modernia käyttöä. Myöhemmin tämä johti Eliezer Ben-Yehudan työn kautta heprean elvyttämiseen puhekielenä.
- Jiddišin aseman heikkeneminen – Monissa Haskalan vaikutuspiirissä olleissa yhteisöissä jiddiš jäi taka-alalle koulutuksen ja yhteiskunnallisen nousun myötä.
Nämä muutokset vaikuttivat erityisesti Saksassa, Puolassa, Venäjällä ja Itävallan hallitsemilla alueilla, joissa juutalaisille tarjoutui mahdollisuuksia integroitua valtayhteiskuntaan.
Emansipaatio ja askenaasijuutalaisten integrointi Euroopan valtioihin
Haskalan myötä monet Euroopan hallitsijat alkoivat pohtia juutalaisten aseman parantamista. Emansipaatio tarkoitti juutalaisten poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien laajentamista, jotta heidät voitiin integroida valtayhteiskuntaan. Tämä tapahtui eri tahtiin eri maissa:
- Ranska: Ranskan vallankumouksen (1789) myötä juutalaiset saivat täyden kansalaisoikeuden vuonna 1791, mikä teki heistä ensimmäisen Euroopan maan juutalaisyhteisön, jolla oli samat oikeudet kuin kristityillä.
- Saksa ja Itävalta: Juutalaiset saivat osittaisia oikeuksia 1800-luvun alkupuolella, mutta täydellinen emansipaatio tapahtui vasta 1860-luvulla.
- Venäjä: Juutalaisten asema pysyi vaikeana, ja heidät pakotettiin asumaan erityiselle ”Pale of Settlement” -alueelle (nykyisen Puolan, Ukrainan, Valko-Venäjän ja Baltian maiden alueilla). Venäjän keisarikunta ei toteuttanut juutalaisten emansipaatiota samalla tavalla kuin Länsi-Euroopan valtiot.
- Englanti: Juutalaiset saivat oikeuden toimia parlamentissa vasta 1858, mutta juutalaisyhteisö oli jo vahvasti integroitunut brittiläiseen yhteiskuntaan.
Vaikka emansipaatio toi juutalaisille uusia mahdollisuuksia, se johti myös yhteisöllisiin jakolinjoihin. Monet juutalaiset halusivat säilyttää perinteensä, kun taas toiset sopeutuivat täysin valtakulttuuriin, mikä synnytti reformijuutalaisuuden ja vastareaktiona ortodoksisen juutalaisuuden uudistumisen.
Juutalaisvastaiset lait ja niiden purku – Napoleonin ja Venäjän vaikutus
Vaikka emansipaatio eteni Länsi-Euroopassa, juutalaisvastaiset lait ja rajoitukset säilyivät monissa maissa. Napoleon Bonaparte vaikutti merkittävästi juutalaisten asemaan Euroopassa sekä hyvässä että pahassa.
Napoleon ja juutalaisten asema
Napoleon pyrki luomaan yhtenäisen Ranskan valtakunnan, jossa juutalaiset voisivat elää kansalaisina muiden rinnalla. Hän:
- Vapautti juutalaiset monista keskiaikaisista rajoituksista.
- Perusti Sanhedrinin vuonna 1806, joka toimi juutalaisten ja Ranskan hallituksen välisenä neuvostoelimenä.
- Laati juutalaisille ”infamous decrees” (1808), jotka palauttivat osan rajoituksista, erityisesti Itä-Ranskassa, missä juutalaisia pidettiin taloudellisina uhkina.
Venäjä – juutalaisten vainot ja pogromit
Venäjän keisarikunnassa juutalaiset elivät erityisillä alueilla (Pale of Settlement), ja he kohtasivat jatkuvia pogromeja ja syrjintää. Keisarit, erityisesti Aleksanteri III (1881–1894), rajoittivat juutalaisten taloudellisia ja koulutuksellisia mahdollisuuksia, mikä johti suureen muuttoaaltoon Yhdysvaltoihin ja Länsi-Eurooppaan.
Haskala oli merkittävä murroskohta juutalaisten historiassa. Se toi mukanaan uuden ajattelutavan, jossa perinteinen uskonnollisuus kohtasi modernin tieteen, kielen ja kulttuurin. Vaikka Haskala edisti juutalaisten emansipaatiota ja integroitumista, se myös jakoi yhteisöjä perinteisyyden ja uudistumisen välillä. Emansipaation ja antisemitististen reaktioiden vuorottelu loi pohjan 1900-luvun juutalaishistorialle, mukaan lukien sionismin ja uuden juutalaisen identiteetin syntymiselle.