Jerusalem ei ole vain historiallinen kaupunki tai uskonnollinen symboli – se on elävä profetia. Jumalan suunnitelmat eivät ole abstrakteja tai vain hengellisiä vertauskuvia, vaan ne kietoutuvat todelliseen aikaan, paikkaan ja kansaan. Jerusalem on Jumalan valitsema näyttämö, jossa Hänen lunastustyönsä tulee päätökseen.
Jerusalemin profeetallinen todellisuus
Jerusalem on kokenut hävitystä, hajaannusta ja kiistoja – aivan kuten profeetat ennustivat. Jesaja, Jeremia, Sakarja ja monet muut julistivat etukäteen sekä Jerusalemin synnin seuraukset että sen tulevan kirkkauden. Tapahtumat eivät ole sattumanvaraisia. Ne ovat osa Jumalan käsikirjoitusta, joka etenee tarkasti Hänen aikataulussaan.
Jerusalemin lopullinen tarkoitus ei ole tuho, vaan lunastus. Se ei ole pelkkä muistomerkki menneisyydelle, vaan Jumalan tulevien lupausten täyttymyksen keskus.
Siunauksen ja sovituksen lähde
Sakarjan profetian mukaan (Sak. 14:9, 16), Jerusalem tulee olemaan paikka, josta elävä vesi virtaa ja jonne kansat kokoontuvat juhlimaan Lehtimajanjuhlaa. Siellä Rauhan Ruhtinas, Messias Jeshua (Jeesus), hallitsee. Hän ei ole enää kärsivä palvelija, vaan hallitseva kuningas, jonka hallinto perustuu oikeuteen ja rauhaan.
Tämä ei ole pelkästään juutalainen toive tai messiaaninen haave. Koko Raamatun kaari kulkee tätä päämäärää kohti. Alkaen Edenin puutarhasta, jossa ihminen menetti yhteyden Jumalaan, kuljetaan kohti Uutta Jerusalemia, jossa tuo yhteys palautetaan täydellisesti.
Eedenistä Siioniin – Siionista Uuteen Jerusalemiin
Raamatun kertomus on kuin pyhiinvaellus:
- Eedenin portilla Jumala sulkee syntiin langenneen ihmisen pois elämän puusta (1. Moos. 3).
- Siionilla, Jerusalemin vuorella, Jumala ilmestyy kansalleen ja antaa Tooran – ohjeen elämään (2. Moos. 19).
- Siionilta, Jeshuan sovitustyön kautta, avautuu tie Uuteen Jerusalemiin (Ilm. 21–22), jossa ei ole enää temppeliä, koska Jumala itse asuu ihmisten keskellä ja Hänen kirkkautensa valaisee kaiken.
Opetuksen ytimessä on tämä näky: Jumalan suunnitelma on konkreettinen, jatkuva ja täydellisesti profeetallinen. Jokainen Raamatun tapahtuma liittyy suurempaan kertomukseen lunastuksesta, joka huipentuu Uudessa Jerusalemissa.
Vaeltakaa Hänen valossaan
Profeetta Jesaja näki päivän, jolloin kansat vaeltavat Herran valossa (Jes. 2:2–3). Uudessa testamentissa Johannes kuvaa tätä näkyä Ilmestyskirjassa: kansat vaeltavat Uuden Jerusalemin valossa, ja Karitsa on sen lamppu (Ilm. 21:24).
Meille tämä ei ole vain tulevaisuuden näky. Se kutsuu meitä elämään jo nyt valossa, joka loistaa Siionista (Ps. 50:2). Jokainen, joka tunnustaa Jeshuan Messiaaksi ja Herraksi, on osa tätä elävää profetiaa. Emme seuraa tyhjää symbolia, vaan kuljemme kohti todellista päämäärää, jonka Jumala on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat.
”Jerusalem ei ole vain historian jäännös – se on Jumalan sydämen syke ja koko maailman tulevaisuuden avain.”
Emme saa tyytyä pinnallisiin tulkintoihin. Jeshua kutsuu meitä ymmärtämään Raamatun yhtenäisenä, hengellisenä ja historiallisena kokonaisuutena, jonka keskuksessa on elävä Jumala, elävä kansa ja elävä profetia.