On kutsuja, joita voi siirtää. Ja on kutsuja, joita ei ole tarkoitettu lykättäviksi. Raamatussa Jumalan kutsu juhlaan ja lepoon kuuluu jälkimmäisiin. Se ei ole kiireinen käsky eikä vaativa vaatimus, vaan armollinen kutsu: tule, pysähdy, lepää – minä huolehdin.
Silti juuri tähän kutsuun vastaaminen on monelle vaikeaa.
Jumalan kutsu ei synny ihmisen tarpeesta vaan Jumalan sydämestä
Jumala ei kutsu juhlaan siksi, että ihminen olisi onnistunut tai ansainnut levon. Hän kutsuu, koska hän tuntee luomansa ihmisen rajallisuuden. Juhlat ja lepo ovat Jumalan lahja ihmiselle, eivät palkinto.
Raamatullinen juhlakutsu merkitsee:
- irrottautumista arjen vaatimuksista
- astumista Jumalan läsnäoloon
- suostumista siihen, ettei kaikkea tarvitse kantaa yksin
Jumala tietää, että ilman pysähtymistä ihminen uupuu – ja siksi hän kutsuu.
Miksi kutsuun on vaikea vastata?
Moni ei kieltäydy Jumalan kutsusta tietoisesti. Usein se vain hukkuu muiden äänten alle. Työ, vastuut, pelot ja odotukset täyttävät mielen, ja lepo siirtyy aina seuraavaan ajankohtaan.
Kutsuun vastaamista estävät usein:
- ajatus, ettei ole aikaa
- tunne, ettei voi vielä pysähtyä
- pelko siitä, mitä tapahtuu, jos lakkaa hallitsemasta
Jumalan kutsu juhlaan ja lepoon haastaa ihmisen luottamuksen: uskallanko jättää keskeneräisen Jumalan käsiin?
Juhla on pysähtymistä, lepo on luottamusta
Jumalan juhla ei ole ensisijaisesti ulkoinen tapahtuma, vaan sisäinen asento. Se on päätös asettaa Jumala keskiöön ja tunnustaa, että elämä ei lepää omien voimien varassa.
Lepo puolestaan on juhlan syvin hedelmä. Se ei tarkoita ongelmien katoamista, vaan sitä, että ihminen saa olla turvassa Jumalan hoidossa. Lepo syntyy, kun ihminen lakkaa pakenemasta ja suostuu olemaan Jumalan edessä sellaisena kuin on.
Jumala kutsuu yhä uudelleen
Raamatun kertomuksissa Jumala kutsuu kansaansa juhlaan kerta toisensa jälkeen. Kutsu ei lakkaa, vaikka ihminen epäröisi tai epäonnistuisi. Jumala on kärsivällinen kutsuja.
Tämä kertoo jotakin olennaista Jumalasta:
- hän ei pakota
- hän ei kiirehdi
- hän ei hylkää
Kutsu juhlaan ja lepoon on aina avoin. Se ei vanhene.
Oletko valmis vastaamaan?
Lopulta kysymys ei ole siitä, onko elämässä tilaa juhlaan ja lepoon. Kysymys on siitä, annammeko Jumalan määritellä aikamme ja rytmimme. Jumalan kutsuun vastaaminen vaatii rohkeutta pysähtyä ja luottamusta siihen, että Jumala kantaa myös silloin, kun itse lakkaa kantamasta.
Ehkä vastaaminen ei tarkoita suurta muutosta. Ehkä se alkaa yhdestä päätöksestä:
- antaa itselleen lupa pysähtyä
- kuunnella Jumalaa
- astua hänen valmistamaansa lepoon
Jumalan kutsu juhlaan ja lepoon ei ole vaatimus enemmän tekemiseen,
vaan kutsu syvempään luottamukseen.
Kutsu tälle päivälle
Jumala ei kutsu juhlaan joskus tulevaisuudessa, kun kaikki on kunnossa. Hän kutsuu nyt. Keskelle keskeneräisyyttä, keskelle väsymystä, keskelle elämää sellaisena kuin se on.
Kysymys kuuluu:
oletko valmis vastaamaan?
Näitä teemoja käsitellään kokoavana ja syventävänä kokonaisuutena kirjassa Jumalan juhlat ja Paimenen laitumet, jossa Jumalan kutsu juhlaan, lepoon ja luottamukseen avautuu elämän eri vaiheisiin – armollisena ja kantavana kutsuna.