Keskiviikko 8. lokakuuta 2025 lupaa Israelissa täydellisen syyspäivän — sellaisen, joka muistuttaa, miksi maa tunnetaan valosta ja lämmöstä, jotka eivät hellitä vielä lokakuussakaan. Aamu valkenee kirkkaana ja lempeänä: vuoristokaupungin Jerusalemissa ilma on raikas, mutta auringonsäteet alkavat pian hivellä kivitalojen seiniä ja herättää kaupunkia hiljalleen uuteen päivään. Välimeren rannikolla, Tel Avivissa, meri kimaltelee kultaisena, ja kevyt aamutuuli tuo suolaisen raikkaan tuoksun rantakadulle.
Päivän edetessä aurinko ottaa vallan taivaasta. Keskipäivällä lämpötila kohoaa lähes 30 asteeseen, ja ilma on kuivaa, kirkasta ja täynnä valoa. Se on juuri sellainen hetki, jolloin paikalliset hakeutuvat varjoon tai kahviloihin, ja turistit kääntävät kasvonsa kohti aurinkoa. Galilean kukkuloilla ilma on pehmeämpää, mutta sielläkin lämpö viipyy pitkälle iltapäivään.
Illan tullen valo muuttuu kultaiseksi ja ilma viilenee miellyttävästi. Yön lämpötila laskee noin 18 asteeseen, ja taivas jää täysin selkeäksi — täynnä kirkkaita tähtiä, jotka tuntuvat olevan tavallista lähempänä.
Se on tyypillinen israelilainen lokakuun päivä: aurinkoinen, lämmin ja elinvoimainen, kuin luonto haluaisi vielä kerran juhlia ennen viileämmän kauden tuloa.
Jerusalem – Raikas aamu ja lämmin, kultainen ilta
Jerusalem herää lokakuun kahdeksantena raikkaaseen ja kirkkaaseen aamuun. Ilmassa on syksyn vivahde, mutta aurinko nousee nopeasti vanhankaupungin muurien ylle ja tuo mukanaan lempeän lämmön. Aamun rukoukset Kotelilla kaikuvat vielä viileässä ilmassa, kun ensimmäiset auringonsäteet osuvat kalkkikiviseiniin ja saavat ne hehkumaan hunajan sävyissä.
Päivällä lämpötila kohoaa noin 27–29 asteeseen, ja taivas pysyy pilvettömänä. Iltapäivän valo on pehmeä, kultainen — juuri se valo, joka tekee kaupungin kivistä elävän näköisiä. Illalla, kun ilma viilenee noin 18 asteeseen, Jerusalem hiljenee lempeän tuulen saattelemana. Taivas on kirkas, ja tähdet näyttävät olevan lähempänä kuin missään muualla.
Tel Aviv – Auringon, tuulen ja meren liitto
Rannikkokaupungin keskiviikko on täydellinen muistutus Välimeren viehätyksestä. Jo aamulla aurinko nousee taivaalle kirkkaana, ja lämpötila kohoaa nopeasti yli 30 asteen. Hento merituuli pitää ilman kuitenkin miellyttävänä, ja rantabulevardin kahvilat täyttyvät elämästä — juoksijoista, surffaajista ja kahvikupin äärellä istuvista.
Iltapäivällä meri kimaltelee syvänsinisenä ja ilma on täynnä suolaisen veden tuoksua. Auringon laskiessa horisonttiin taivas muuttuu oranssin ja purppuran sävyiseksi — se hetki, jolloin Tel Aviv näyttää melkein pysähtyvän. Yö tuo mukanaan kevyen viileyden, noin 20 astetta, ja kaupungin valot heijastuvat lempeästi aaltoihin.
Negevin autiomaa – Hiljaisuuden ja kuumuuden kontrasti
Negevissä aurinko nousee kuin liekki taivaanrannasta. Aamu on hiljainen ja kuiva, ilma vielä viileä ennen päivän kuumuutta. Mutta jo varhain lämpö alkaa nousta, ja keskipäivällä autiomaan hiekka hehkuu yli 32 asteen lämmössä. Taivas on täydellisen sininen, ja jokainen kallio heijastaa valoa kirkkaana.
Kun aurinko alkaa laskea, lämpö väistyy nopeasti, ja ilma muuttuu lempeäksi. Ilta on täynnä rauhaa — vain tuulen hiljainen humina ja taivaan tähtiä täynnä oleva syvyys. Yön laskeutuessa lämpötila putoaa noin 17 asteeseen, ja autiomaa kietoutuu viileyteen, joka tuntuu lähes silkkiseltä päivän paahteen jälkeen.
Sukot 2. päivä – Ilo ja kiitollisuus Jumalan läsnäolossa
Juhlan jatkoa, ilon syvenemistä
Sukotin toinen päivä merkitsee Lehtimajanjuhlan ilon jatkumista. Ensimmäinen päivä on Yom Tov, täysi juhlapäivä, jolloin työ on kielletty ja yhteisö kokoontuu erityisiin rukouksiin. Toinen päivä avaa juhlan arkipäivien sarjan, mutta sen hengellinen sävy säilyy vahvana.
Se on päivä, jolloin lehtimajan varjossa asuminen muuttuu käytännöstä kokemukseksi, ja juhlan teemat – kiitollisuus, Jumalan suoja ja yhteys luomakuntaan – alkavat syventyä henkilökohtaisella tasolla. Sukotin 2. päivä on iloisen jatkuvuuden päivä, jossa uskovat sekä Israelissa että maailmalla elävät Tooran käskyn todellisuutta:
“Seitsemän päivää teidän tulee asua lehtimajoissa.” (3. Moos. 23:42)
Raamatullinen ja historiallinen tausta
Sukot on yksi kolmesta pyhiinvaellusjuhlasta, jolloin israelilaiset kutsuttiin nousemaan Jerusalemiin tuomaan uhreja ja kiitosta. Juhla alkaa seitsemän päivän jaksolla, jota seuraa Shemini Atseret, “kahdeksas kokoontumispäivä”.
Tooran mukaan Sukotin ensimmäisenä päivänä on “pyhä kokous”, mutta koko viikon ajan tulee asua lehtimajoissa. Toinen päivä on siis osa tätä jatkuvaa juhlaa – se liittyy jokapäiväiseen kiitollisuuteen Jumalan huolenpidosta.
Temppelin aikaan Sukotin 2. päivänä uhrattiin 12 sonnia, kaksi pässiä ja 14 karitsaa (4. Moos. 29:17–19). Tämä oli osa seitsemän päivän uhrisarjaa, joka yhteensä käsitti 70 sonnia – symbolina maailman 70 kansalle. Sukot oli siis juhla, jossa Israel rukoili koko ihmiskunnan puolesta, ei vain omien tarpeidensa tähden.
Lehtimaja – jatkuva muistutus Jumalan suojeluksesta
Sukotin toisena päivänä elämä lehtimajassa jatkuu. Maja (sukka) on rakennettu väliaikaiseksi, usein bambusta, oksista tai palmunlehdistä. Sen katon, s’chachin, tulee olla riittävän harva, jotta taivaan tähdet näkyvät – muistutuksena siitä, että ihmisen todellinen turva ei ole rakennuksissa, vaan Jumalassa.
Toisen päivän aikana monissa perheissä syödään toinen yhteinen juhla-ateria sukkassa. Psalmit, laulu ja kiitosrukoukset täyttävät ilman. Maja on kuin pieni temppeli, jossa koko perhe osallistuu kiitoksen ja ilon palvelukseen.
Rabbiinisessa opetuksessa todetaan, että jokainen, joka asuu sukkassa, “ikään kuin asuu Jumalan varjossa” (Tzel HaEmunah). Tämä ilmaisu, “uskon varjo”, korostaa sitä, että sukka ei ole vain muisto erämaavaelluksesta, vaan elävä kuva Jumalan läsnäolosta.
Neljän lajin (Arba’at HaMinim) merkitys ja rukoukset
Sukotin toinen päivä on myös neljän lajin – etrogin, lulavin, hadasin ja aravan – käytön ensimmäinen täysi päivä monissa yhteisöissä. Ensimmäisenä päivänä nämä otettiin käyttöön juhlarukouksissa, ja toisena päivänä rituaali toistetaan iloiten ja kiittäen Jumalaa.
Juutalaisessa perinteessä neljä lajia symboloivat eri ihmistyyppejä ja hengellisiä ominaisuuksia:
-
Etrog (sitrus) – hyvä maku ja tuoksu, kuvaa ihmistä, jolla on sekä Tooran tuntemusta että hyviä tekoja.
-
Lulav (palmu) – maku mutta ei tuoksua, kuvaa tiedollista, mutta vähemmän käytännön tekoihin osallistuvaa ihmistä.
-
Hadas (myrtti) – tuoksu mutta ei makua, symboloi tekojensa kautta vaikuttavaa uskovaa.
-
Arava (paju) – ei makua eikä tuoksua, kuvaa yksinkertaista ihmistä, joka silti kuuluu yhteisöön.
Näitä heilutetaan kuuteen suuntaan (itä, etelä, länsi, pohjoinen, ylös, alas) osoittaen, että Jumala hallitsee koko maailmaa ja että Hänen siunaus ulottuu kaikkialle.
Sukot 2. päivä temppelin aikaan – ilon lisääntyminen
Jerusalemin temppelissä Sukotin jokainen päivä oli täynnä musiikkia, tanssia ja rukousta. Erityisesti Simchat Beit HaSho’eva – veden ammentamisen juhla – oli Sukotin keskinen ilo. Toisen päivän iltana tämä juhla sai usein uutta voimaa, kun Leeviläiset soittivat ja kansa lauloi Psalmeja.
Talmud kertoo:
“Joka ei ole nähnyt veden ammentamisen iloa, ei ole koskaan nähnyt todellista iloa.”
Tämä perinne liittyi rukoukseen sateen puolesta tulevalle vuodelle. Vesi symboloi elämää ja Jumalan siunausta. Sukotin 2. päivänä rukoiltiin, että Jumala “antaisi sateen ajallaan ja siunauksen maalle”. Tämä rukous jatkuu synagogapalveluksissa vielä tänäkin päivänä: Mashiv Haruach U’Morid HaGashem – “Hän palauttaa tuulen ja antaa sateen laskeutua”.
Jumalan läsnäolon kokeminen
Sukotin toinen päivä syventää juhlan hengellistä merkitystä. Jos ensimmäinen päivä korostaa juhlan alkua ja kiitoksen julkista luonnetta, toinen päivä kutsuu hiljentymään Jumalan jatkuvan läsnäolon äärelle.
Monet rabbien opetukset painottavat, että Sukot ei ole vain historiaa tai rituaalia, vaan kokemus Jumalan asumisesta kansansa keskellä. Tämä ajatus ilmenee myös messiaanisessa tulkinnassa, joka näkee Sukotin esikuvana ajasta, jolloin Jumala “asuu ihmisten keskellä” (Ilm. 21:3).
Johanneksen evankeliumi kuvaa, kuinka Yeshua (Jeesus) osallistui Sukotiin ja sanoi:
“Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat.” (Joh. 7:37–38)
Tämä lausuma tapahtui juuri Lehtimajanjuhlan yhteydessä, todennäköisesti veden ammentamisen juhlassa, ja se antaa Sukotin toiselle päivälle messiaanisen syvyyden: elävä vesi on Pyhä Henki, Jumalan lahja, joka uudistaa sydämen.
Sukot 2. päivä Israelissa tänään
Modernissa Israelissa Sukotin toinen päivä on edelleen ilon ja yhteisöllisyyden aikaa. Perheet syövät aterioita lehtimajoissaan, kutsuvat vieraita ja osallistuvat erilaisiin yhteisötapahtumiin.
Kaduilla ja toreilla näkyy lehtimajoja ravintoloiden, koulujen ja synagogien edessä. Kaupungeissa kuten Jerusalemissa, Tiberiaksessa ja Safedissa järjestetään juhlakonsertteja ja rukouskulkueita. Monet perheet matkustavat myös ympäri maata juhlan aikana – muistuttaen siitä, että Sukot on matkalla olemisen juhla, aivan kuten Israelin kansa oli matkalla erämaassa.
Ilo ja riippuvuus Jumalasta
Sukotin 2. päivä opettaa erityistä tasapainoa: ilo ei synny olosuhteista, vaan tietoisuudesta Jumalan uskollisuudesta. Sukkan ohuen katon alla ihminen muistaa, että vaikka elämä on haurasta, Jumalan armo on vahva.
Siksi juutalainen perinne kutsuu Sukotia “zeman simchatenu” – ilomme ajaksi. Toinen päivä vahvistaa tämän ilon: se ei ole pinnallista, vaan juurtuu syvään luottamukseen siihen, että Jumala varjelee, ruokkii ja johdattaa.
Sukot 2. päivä – jatkuva juhla Herran varjossa
Sukotin toinen päivä on kiitoksen jatkumoa ja Jumalan suojeluksen uudelleen kokemista. Se kutsuu elämään ilossa, joka ei perustu varallisuuteen tai pysyviin rakenteisiin, vaan siihen, että Jumala on uskollinen kansalleen sukupolvesta toiseen.
Lehtimajan varjo ei vähennä elämän valoa – se suodattaa sen niin, että ihminen näkee Jumalan huolenpidon kirkkaammin. Sukotin 2. päivä on siksi päivä, jolloin pyhyys astuu arkeen, ja jokainen ateria sukkassa muuttuu rukoukseksi:
“Sinä, Herra, olet ollut suoja myrskyltä, varjo helteeltä ja turva kansallesi.”
(Jes. 25:4)
Greta Thunberg Helsingin yliopiston kunniatohtorina – mistä päätöksessä oli kyse ja miksi se herätti voimakkaita tunteita
Vuonna 2023 Helsingin yliopisto myönsi teologisen tiedekunnan promootiossa kunniatohtorin arvon ruotsalaiselle ilmastoaktivistille Greta Thunbergille. Päätös herätti poikkeuksellisen voimakasta keskustelua niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, sillä teologinen tiedekunta liitetään perinteisesti uskonnolliseen ja hengelliseen ajatteluun, kun taas Thunberg tunnetaan maailmanlaajuisena ympäristöliikkeen ja nuorten ilmastoaktivismin symbolina. Kysymys kuului: miksi juuri hän, ja mitä Helsingin yliopisto halusi viestittää tällä kunnianosoituksella?
Helsingin yliopiston promootioissa kunniatohtorin arvo – doctor honoris causa – myönnetään henkilöille, jotka ovat ansioituneet tieteen, kulttuurin, yhteiskunnallisen työn tai muun merkittävän vaikutuksen kautta. Kunniatohtori ei ole tutkinto, vaan arvonimi, joka ilmaisee yliopiston arvostusta henkilön elämäntyötä kohtaan. Vuoden 2023 promootiot olivat poikkeuksellisen laajat, sillä niissä juhlittiin yliopiston 383-vuotista historiaa, ja eri tiedekunnat vihkivät yhteensä kolmekymmentä uutta kunniatohtoria.
Teologinen tiedekunta nosti promootionsa teemaksi sanan ”vapaus”. Teema avautui monella tasolla: uskonnonvapaus, sananvapaus, ihmisoikeudet ja vastuullisuus maailmasta. Tiedekunta halusi tuoda esiin ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä ja osoittaa, että teologinen ajattelu ei rajoitu pelkästään kirkollisiin tai oppihistoriallisiin aiheisiin, vaan sillä on yhteys myös yhteiskunnan moraaliseen ja eettiseen keskusteluun. Tästä näkökulmasta Greta Thunbergin valinta ei ollut sattumanvarainen, vaan harkittu symboliikan ja arvokeskustelun ele.
Thunbergin maailmanlaajuinen vaikutus alkoi vuonna 2018, kun hän istui yksin Ruotsin valtiopäivien edessä kyltti kädessään: Skolstrejk för klimatet. Hänen yksittäinen protestinsa johti nopeasti maailmanlaajuiseen liikkeeseen, jossa miljoonat nuoret vaativat poliitikoilta ja päättäjiltä konkreettisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Thunbergin suorasukainen ja moraalisesti vetoava tyyli herätti ihailua, mutta myös kritiikkiä. Hänestä tuli aikamme ehkä tunnetuin nuori aktivisti – ja samalla henkilö, joka pakotti monia pohtimaan, miten tiede, politiikka ja etiikka voivat toimia yhdessä tai törmätä toisiinsa.
Teologisen tiedekunnan mukaan juuri tämä moraalinen ulottuvuus teki Thunbergista kunniatohtorin arvon arvoisen. Häntä kuvattiin “rohkeaksi ja tinkimättömäksi ääneksi, joka on tuonut ilmastotieteen ja ekologisen vastuun kysymykset julkisen keskustelun ytimeen”. Tiedekuntaneuvosto korosti, että Thunbergin toiminta heijastaa moraalista vastuuta luomakunnasta, jota myös teologia käsittelee. Ilmastonmuutos ei ole pelkästään tieteellinen ongelma, vaan myös eettinen ja hengellinen kysymys, joka koskettaa koko ihmiskuntaa.
Professori Martti Nissinen, teologisen tiedekunnan dekaani, on kertonut julkisuudessa, että päätös Thunbergin valinnasta tehtiin yksimielisesti. Hän kuitenkin myönsi, että tiedekunta tiesi etukäteen valinnan herättävän ristiriitaisia tunteita. Nissisen mukaan saatu palaute oli “totaalisen kahtiajakautunutta” – osa piti valintaa rohkeana ja inspiroivana, osa puolestaan näki sen poliittisena eleenä, joka ei kuuluisi teologian alalle. Kritiikki kohdistui erityisesti siihen, että Thunberg ei ole akateemisesti koulutettu eikä toimi teologian tai uskonnon tutkimuksen kentällä, vaan aktivismin parissa.
Valinnan puolustajat kuitenkin muistuttivat, että yliopistojen kunniatohtorit eivät välttämättä ole tutkijoita, vaan henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi yhteiskuntaan ja moraaliseen ajatteluun. Teologian näkökulmasta Thunbergin sanoma luomakunnan varjelemisesta ja vastuusta tulevia sukupolvia kohtaan on syvästi teologinen. Monet näkevät hänen toimintansa ilmentävän sitä profeetallista perinnettä, jossa yksilö nousee valtaa vastaan ja vaatii oikeudenmukaisuutta ja parannusta – ei uskonnollisessa vaan eettisessä mielessä.
Kritiikin ytimessä oli myös kysymys siitä, missä määrin tiede ja aktivismi voivat kietoutua toisiinsa. Jotkut pitivät Thunbergin aktivismia liikaa poliittisena, kun taas toiset katsoivat sen olevan esimerkki siitä, kuinka tieteellistä tietoa voidaan tuoda moraalisesti vaikuttavalla tavalla esiin. Helsingin yliopisto itse perusteli valintaa sillä, että teologia ja yhteiskunnallinen vastuu eivät ole toisistaan irrallisia: vastuullinen toiminta maailmassa on osa teologista ihmiskäsitystä ja uskon todeksi elämistä.
Promootio, jossa Greta Thunberg vihittiin kunniatohtoriksi, järjestettiin 9. kesäkuuta 2023. Samassa yhteydessä teologinen tiedekunta vihki seitsemän muuta kunniatohtoria eri taustoista. Thunberg ei ollut paikalla henkilökohtaisesti, mutta hänen osallistumisensa vahvisti yliopiston pyrkimystä korostaa kansainvälisyyttä ja nuorten äänen merkitystä akateemisessa yhteisössä.
Kunniatohtorin arvon myöntäminen Greta Thunbergille voidaan nähdä osana laajempaa kulttuurista ja yhteiskunnallista muutosta, jossa yliopistot ottavat aktiivisemmin kantaa globaaleihin kysymyksiin. Päätöksen ytimessä ei ollut ainoastaan Thunbergin henkilö, vaan se, mitä hän symboloi: moraalista herätystä, vastuuta luomakunnasta ja rohkeutta toimia oikeudenmukaisuuden puolesta, silloinkin kun se on epäsuosittua.
Vaikka moni suhtautui päätökseen kriittisesti, se täytti yliopistollisen kunniatohtoriuden alkuperäisen tarkoituksen – herättää keskustelua siitä, mitä pidämme kunnian ja arvon arvoisena. Greta Thunbergin valinta osoitti, että Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta halusi asettua osaksi globaalia arvojen ja etiikan keskustelua ja muistuttaa, että tiede, moraali ja usko maailmaan parempana paikkana eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan voivat täydentää toisiaan.
Kuka on Sanna Haikala-Reyes?
Sanna Haikala-Reyes on suomalainen yhteiskunnallisesti aktiivinen henkilö, joka profiloituu erityisesti Lähi-itä-politiikkaan ja Israel–Palestiina–kysymyksiin paneutuvana äänenä.
Joidenkin julkaisujen mukaan hän on “agendajournalismiin turhautunut, kansainväliseen (Lähi-idän) politiikkaan erikoistunut yhteiskuntatieteilijä”. LinkedIn-tili kertoo myös opiskeluista Tampereen yliopistossa ja yhteyksistä Helsinkiin.
Haikala-Reyes on aktiivinen sosiaalisessa mediassa: hän julkaisee kannanottoja, analyysejä ja osallistuu webinaareihin ja videohaastatteluihin Israel–Palestiina-teemojen ympärillä.
Hän on myös esillä “Gesher Hajetsia” -yhteyksissä, mikä viittaa siihen, että hän osallistuu aktivismiin ja mediaan, joka käsittelee Israelin ja Palestiinan konfliktia suomalaisessa kontekstissa.
Julkisessa retoriikassaan hän esittää itsensä “ylpeänä sionistina” ja kritisoi usein palestiinalaisten propagandan, disinformaation ja median esitystapojen vaikutuksia keskusteluun siitä, mikä tapahtuu Gazassa ja muualla konfliktiin liittyen.
Sanna Haikala-Reyesin vaikuttamisen voi hahmottaa muutaman keskeisen teeman kautta:
Yksi hänen kantavista teemoistaan on mediakritiikki: kuinka eri osapuolet konfliktissa käyttävät narratiiveja, informaatiota ja propagandaa muokkaamaan yleistä käsitystä konfliktista. Esimerkiksi hän on osallistunut videoihin ja alustoihin, joissa hän pohtii “Miksi Hamasin narratiivi kontrolloi Gaza-keskustelua” ja “Unohda palestiinalaispropaganda”.
Hän kritisoi myös suomalaista uutisointia Gazan tilanteesta ja nostaa esiin, että media saattaa tukea tiettyä tulkintaa tai jättää kriittisiä näkökulmia huomioimatta.
Näin hän pyrkii vaikuttamaan siihen, miten ihmiset lukevat uutisia, arvioivat lähteitä ja suhtautuvat konfliktien monimutkaisuuteen.
Haikala-Reyes ei toimine pelkästään taustalla kirjoituksissaan, vaan on näkyvästi osallisena webinaareissa, keskusteluissa, haastatteluissa ja somekampanjoissa.
Tällainen vaikutusmuoto on tyypillinen nykyaikaiselle vaikuttajalle: yhdistää asiantuntijuuden, henkilökohtaisen näkemyksen ja somekanavien voiman saadakseen aikaan keskustelua ja (yritetään) muuntaa asenteita.
Haikala-Reyes ei pidä neutraaliutta pääasiallisena lähtökohtana, vaan hän asettaa itsensä selkeämmin tietylle kannalle: hän korostaa Israelin näkökulmaa kriittisesti ja vastustaa hänen mukaansa propagandaa, joka esittää Israelin aggressorina ilman kontekstia.
Hän kirjoittaa myös esimerkiksi:
“Hamasin propaganda ei ole vain Lähi-idän ilmiö – se leviää myös täällä meillä.”
Tällaiset lausunnot antavat ymmärtää, että hänen vaikuttamisensa ei rajoitu vain konfliktialueille vaan pyrkii herättämään keskustelua myös Suomessa ja muualla Euroopassa siitä, miten näemme Israelin, Palestiinan ja median roolin konflikteissa.
Haikala-Reyes pyrkii vaikuttamaan siihen, miten julkinen keskustelu rakentuu — mitä puhutaan, mitä jätetään sanomatta, millaiset käsitykset jäävät voimaan. Hän usein kommentoi toisten kirjoituksia, uutisartikkeleita ja nostaa esiin, miten hänen mielestään media tai muut keskustelijat ovat jättäneet tärkeitä näkökulmia huomiotta.
Koska Haikala-Reyes toimii sensitiivisillä ja polarisoivilla alueilla, hänen toimintansa herättää luonnollisesti myös kritiikkiä ja vastaväitteitä. Joillain keskustelupalstoilla ja sosiaalisen median yhteyksissä on esitetty syytöksiä esimerkiksi propagandan levittämisestä tai äärioikeistolaisista näkemyksistä. Hän asettautuu selkeästi tietylle poliittiselle kannalle, mikä saattaa rajoittaa hänen uskottavuuttaan niiden silmissä, jotka etsivät neutraaleja tai monipuolisia analyysejä.
Haikala-Reyes esiintyy usein kriittisen median tarkkailijan roolissa, mutta samalla hänen omat näkemyksensä ja valintansa ovat osa sitä samaa julkista mediakenttää, jota hän itse analysoi. Tämä voi johtaa väitteisiin omasta agendasta tai valikoivasta lähestymistavasta. Yleisön vastaanotto onkin jakautunutta: osa pitää häntä tärkeänä äänenä, joka uskaltaa haastaa valtavirran näkemyksiä, kun taas toiset suhtautuvat varauksellisesti ja kyseenalaistavat hänen lähteensä tai motivaationsa.
Vaikka Sanna Haikala-Reyes ei vielä ole valtavirran politiikan tai instituutioiden keskeinen toimija, hänen merkityksensä “alternatiivisena äänenä” on selvä. Hän tarjoaa rohkeasti näkökulmaa, joka haastaa vallitsevia narratiiveja ja medialähtöisiä oletuksia. Hänen viestinsä tavoittavat yleisöjä, jotka seuraavat sosiaalista mediaa, videokeskusteluja sekä paikallisia aktivismi- ja yhteisöverkostoja, ja hän haluaa käynnistää laajempaa keskustelua konfliktien monimutkaisuudesta. Hänen toimintansa osoittaa, miten moderni vaikuttaja voi toimia mediarajapinnassa – ei pelkästään kirjoittajana tai tutkijana, vaan aktiivisena keskustelijana, haastajana ja sisällöntuottajana.
Sanna Haikala-Reyesiä suositellaan seuraamaan sosiaalisessa mediassa, FaceBookissa, erityisesti X:ssä (entinen Twitter) ja Instagramissa, joissa hän jakaa ajankohtaisia huomioita, taustoituksia ja linkkejä syvällisempiin analyyseihin Israelin ja Lähi-idän tilanteesta.
Hänen julkaisunsa auttavat ymmärtämään, miten median, politiikan ja ideologioiden rajapinta vaikuttaa siihen, millaisena todellisuus meille välittyy – ja miksi kriittinen lukutaito on tärkeämpää kuin koskaan.
Jan Erola ja Israel – Suorasanaista realismia ja moraalin rajoja koskevaa keskustelua
Toimittaja ja viestintäasiantuntija Jan Erola tunnetaan terävästä analyysistään ja rohkeasta puhetyylistään. Hän on tullut monille tutuksi muun muassa Ylen Jälkiviisaat-ohjelmasta, jossa hän on toistuvasti nostanut esiin faktoihin perustuvaa, suorapuheista pohdintaa ajankohtaisista ilmiöistä. Viime kuukausina Erola on ottanut kantaa Lähi-idän tilanteeseen tavalla, joka on herättänyt sekä kiitosta että keskustelua – ennen kaikkea hänen tiukka moraalinen arvionsa Hamasin toiminnasta on ollut poikkeuksellisen selvä ja johdonmukainen.
Erola puhui televisiossa ja sosiaalisessa mediassa suorasanaisesti Hamasin harjoittamasta väkivallasta, kuvaten sen moraalista rappiota tavalla, jota moni muu on varonut sanoittamasta ääneen. Hän totesi, että Hamas on vuosikymmenten ajan tappanut paitsi israelilaisia erilaisissa iskuissa, myös oman kansansa jäseniä, käyttäen heitä poliittisen teatterin ja propagandan välineinä. Erolan mukaan tämä paljastaa järjestön todellisen luonteen – ei vapaustaisteluna, vaan ihmishengen halveksuntana ja oman yhteisönsä uhraamisena poliittisten päämäärien vuoksi.
Erola nosti esiin myös ilmiön, jossa länsimaiden poliittinen vasemmisto ja niin sanottu ”sateenkaarikansa” ovat osoittaneet sympatiaa Hamasin kaltaisille liikkeille, joiden arvomaailma on todellisuudessa täysin vastakkainen vapauden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien periaatteille. Hän totesi, että Hamasin harjoittama väkivalta ja sorto eivät edusta minkään sorretun kansan oikeutettua kamppailua, vaan systemaattista terrorismia ja manipulaatiota, jonka seurauksena kärsii ensisijaisesti palestiinalainen siviiliväestö itse. Erolan sanoin: ”On nurinkurista, että ne, jotka lännessä puhuvat ihmisoikeuksista ja suvaitsevaisuudesta, marssivat sellaisten lippujen alla, joiden kantajat teloittaisivat heidät ensimmäisenä.”
Mielipideilmaston muutos – yhä useampi uskaltaa sanoa totuuden
Erola on osa sitä kasvavaa joukkoa suomalaisia vaikuttajia, jotka ovat alkaneet puhua avoimemmin Lähi-idän todellisuudesta ilman ideologista suodatinta. Hänen mukaansa keskustelun painopiste on muuttumassa: yhä useampi näkee, että Hamasin toimet eivät edusta palestiinalaisten todellisia toiveita, vaan poliittista itsetuhoa, jossa koko kansa on panttivankina. Erola totesi, että Hamasin väkivaltaiset ratkaisut ja propagandistinen uhrirooli ovat johtaneet tilanteeseen, jossa järjestö on jäämässä yhä enemmän yksin – kun todellisuus käy kiistämättömäksi, sympatia käy vähiin.
Jan Erola edustaa suomalaisessa keskustelussa harvinaista yhdistelmää: moraalista selkeyttä ja älyllistä rohkeutta. Hän uskaltaa haastaa vallitsevia mielikuvia ja vaatii, että myös Lähi-idän konflikteista puhuttaessa tunnustetaan tosiasiat ja moraaliset vastuut. Erolan näkökulmasta todellinen rauha ei synny sympatiasta väkivaltaa kohtaan, vaan totuuden tunnustamisesta ja rehellisyydestä – myös silloin, kun se ei ole poliittisesti mukavaa.
Suomalainen oikeistopolitiikka – Kokoomuksen ja Perussuomalaisten linjat ja perinteisten arvojen kaipuu
Suomalainen oikeistopolitiikka on viime vuosina elänyt merkittävää murroskautta. Talouspoliittinen realismi, arvokeskustelun kiristyminen ja maailmanpoliittisten jännitteiden heijastuminen kotimaan politiikkaan ovat muokanneet sekä Kokoomuksen että Perussuomalaisten asemaa. Kysymys kuuluu: missä määrin suomalaiset kaipaavat paluuta perinteisiin arvoihin, ja millä tavalla nämä puolueet vastaavat siihen kaipuuseen?
Kokoomus on perinteisesti ollut talousliberaali ja länsisuuntautunut puolue, jonka juuret ulottuvat porvarilliseen ajatteluun, yksilön vastuuseen ja yrittäjyyden puolustamiseen. Viime vuosina puolue on kuitenkin joutunut tasapainoilemaan kahden maailman välissä: toisaalta globalisoituneen talouden ja EU:n puolustajana, toisaalta kotimaisten arvojen ja kansallisen identiteetin säilyttäjänä.
Perussuomalaiset puolestaan ovat rakentaneet poliittisen identiteettinsä vahvemmin kulttuurisen konservatismin, kansallismielisyyden ja maahanmuuttokriittisyyden varaan. Talouspoliittisesti puolue on ollut epätasapainoisempi – sen kannattajakuntaan kuuluu sekä pienituloisia että yrittäjiä, joille yhteistä on huoli suomalaisen yhteiskunnan eheyden ja turvallisuuden säilymisestä.
Pandemian jälkeinen aika, sodan varjo Euroopassa ja yhteiskunnallisen epävarmuuden lisääntyminen ovat nostaneet arvot takaisin poliittisen keskustelun keskiöön. Siinä missä 2000-luvun alun politiikkaa hallitsi talouskasvun ja kilpailukyvyn retoriikka, nyt yhä useampi suomalainen kysyy: mihin suuntaan yhteiskunta on henkisesti menossa?
Tämä näkyy selvästi niin sanotun “hiljaisen enemmistön” ajattelussa – monien mielestä yhteiskunta kaipaa jälleen perusturvaa, selkeyttä ja moraalisia suuntaviivoja. Kyselyt osoittavat, että perinteiset arvot kuten perhe, työetiikka, rehellisyys ja kansallinen yhtenäisyys koetaan edelleen tärkeiksi, vaikka niiden painotukset vaihtelevat sukupolvittain.
Kokoomuksen vahvuus on ollut sen pragmaattisuus. Puolue ei yleensä puhu arvoista symbolisesti, vaan pikemminkin hallinnon, talouden ja turvallisuuspolitiikan kielellä. Nato-jäsenyyden kannattaminen, EU-myönteisyys ja markkinatalouden puolustus ovat Kokoomuksen nykypäivän tunnusmerkkejä.
Silti puolueen sisällä elää edelleen vahva arvokonservatiivinen siipi, joka kaipaa paluuta kristillissosiaaliseen ajatteluun ja klassiseen isänmaallisuuteen. Juuri tässä sisäisessä jännitteessä piilee Kokoomuksen tulevaisuuden haaste: miten säilyttää talousliberalismin houkuttelevuus samalla, kun osa kannattajista kaipaa syvempää moraalista ja kulttuurista ankkuria?
Perussuomalaiset ovat onnistuneet tekemään kulttuurisen konservatismin uudelleen poliittisesti näkyväksi. Puolueen retoriikka vetoaa erityisesti niihin suomalaisiin, jotka kokevat globalisaation, maahanmuuton ja arvoliberalisaation uhkaavan kansallista identiteettiä.
Puolueen vahvuus on siinä, että se puhuu “tavallisen kansan” kielellä ja tuo esiin yhteisöllisyyden, turvallisuuden ja oman maan etusijan merkitystä. Toisaalta sen haasteena on talouspoliittinen linjattomuus ja ajoittain jyrkkä ilmaisutapa, joka vaikeuttaa yhteistyötä muiden puolueiden kanssa.
Monet suomalaiset näyttävät kyllästyneen jatkuvaan kulttuuriseen relativismiin ja poliittiseen epäselvyyteen. Arvotyhjiön keskellä nousee tarve kiinnittyä johonkin pysyvään – perheeseen, isänmaahan, uskontoon tai yhteisöön. Tämä ei välttämättä tarkoita paluuta menneisyyteen, vaan pikemminkin uudenlaista etsintää: miten rakentaa nykyaikainen Suomi, joka ei kadota juuriaan?
Perinteisten arvojen kaipuu ei siis ole vain poliittinen ilmiö, vaan myös yhteiskunnallinen ja eksistentiaalinen. Ihmiset haluavat elää merkityksellistä elämää ja tuntea kuuluvansa johonkin. Tässä mielessä sekä Kokoomuksen että Perussuomalaisten tehtävänä on vastata tähän kaipuuseen – toinen järjen ja järjestyksen, toinen sydämen ja identiteetin kautta.
Suomalainen oikeistopolitiikka on tienhaarassa. Kokoomus ja Perussuomalaiset edustavat kahta eri tapaa ymmärtää oikeistolaisuus: toinen korostaa vastuullisuutta ja kansainvälistä yhteistyötä, toinen kansallista yhtenäisyyttä ja perinteitä.
Jos suomalaiset todella kaipaavat perinteisiä arvoja, he eivät välttämättä kaipaa menneisyyttä sellaisenaan – vaan juurien ja tulevaisuuden yhdistämistä. Tähän kysymykseen kumpikaan puolue ei vielä ole täysin vastannut, mutta sen ratkaiseminen määrittää suomalaisen politiikan suunnan pitkälle tulevaisuuteen.
Turvallisuus / Konfliktit: 4 killed in Jerusalem shooting attack
(The Times of Israel)
Jerusalemin Ramot-risteyksessä tapahtui ampumavälikohtaus, jossa neljä henkilöä kuoli ja viisi aiemmin raportoitiin vakavasti loukkaantuneiksi. Hamas julisti iskun “sankarilliseksi operaatioksi”.
Taustaa ja arvioita
Tämä isku on jatkoa jatkuvaan väkivaltaan, jonka motiivit näyttävät olevan poliittis-diplomaattisia sekä psykologisia. Jerusalem on eräs keskeinen kiistanalainen alue, ja tällaiset iskujen aallot lisäävät jännitettä koko Israelin sisäisessä turvallisuuspolitiikassa.
– Teot ja taktiikat: Tekijät käyttivät makeshift-“Carlo”-tyyppistä konepistoolia, mikä osoittaa että aseistus on saattanut olla improvisoitua mutta silti kohtalaisen tappavaa.
– Diplomaattinen vaikutus: Näillä iskuilla pyritään voimistamaan Hamasin tai muita radikaaleja ryhmiä koskevaa narratiivia – isku saa huomion sekä kotimaassa että kansainvälisesti, ja se voi vaikuttaa Israelin turvallisuuslinjauksiin.
– Valtion reaktio: Israelin turvallisuusviranomaiset tulevat todennäköisesti vastaamaan tiukoin toimin: tarkempia turvatoimia Jerusalemiin sekä todennäköisesti lisääntynyttä tiedustelutoimintaa ja valvontaa konfliktialueilla.
Tällaiset iskut myös ravistelevat sotilas- ja turvallisuuspoliitiikkaa: milloin Israel päättää käytännössä muuttaa strategiaansa tai lisätä voimatoimia väestölähiöissä? Kuinka paljon iskuja pystytään estämään etukenoin? Näihin kysymyksiin vastaukset voivat vaikuttaa laajemmin alueen vakauteen.
Konfliktit / DiplomatIa: New Gaza proposal said to include ‘highly significant guarantees’ against Israel resuming war
(The Times of Israel)
Neuvotteluissa Gazan kaavaillun sopimusmallin sanotaan sisältävän “erittäin merkittäviä takuita”, joiden tarkoitus olisi estää Israelia palaamasta sotatoimiin sen jälkeen, kun vihollisuudet ovat hiukan laantuneet.
Taustaa ja arvioita
Tämä uutinen osoittaa ratkaisun hakemisen monimutkaisuuden konfliktin keskellä, jossa molemmilla osapuolilla on painava halu turvata omat intressinsä.
– Takuiden merkitys: Israel on aiemmin varoitellut, että yhden tulitauon jälkeen se voisi palata sotatoimiin, jos Hamas rikkoo ehtoja. Täydelliset takuut rikkoa tämän potentiaalin strategian.
– Mediation ja paineet: USA ja muut välittäjät pyrkivät tarjoamaan molemmille osapuolille “turvamekanismeja” — esimerkiksi passiivisia tarkkailijoita, kansainvälisiä tarkastajia tai pakotteita ehtojen rikkomisesta.
– Haasteet: Takuiden valvonta on logistisesti ja poliittisesti vaikeaa. Israel epäilee, että Hamas tai muut aseelliset toimijat voisivat hyödyntää taukoa strategisessa valmistautumisessa. Myös populaari reaktio Israelin sisällä voisi painostaa hallitusta toimimaan ennakoimattomasti, jos jokin tilanne näyttäisi uhkaavalta.
Jos tämä kaava toteutuisi, se voisi avata tien laajemmalle tulitauolle tai vähintään pidemmälle aselevolle. Mutta koskaan ei ole varmaa, ettei resurssien, uskottavuuden ja reunaehtojen haasteet nurkittaisi sopimusta heti alkuunsa.
Politiikka / Diplomatia: Israel sends team to Qatar for hostage talks, but says Hamas demands unacceptable
(The Times of Israel)
Israelin hallitus lähetti Qatarissa käytäviin välillisiin neuvotteluihin delegaation vapautettavien panttivankien ja aselevon järjestelyistä. Israel kuitenkin ilmoittaa, että Hamasin ehdottamat muutokset ehdotuskehykseen ovat “hyvin epäsopivia”.
Taustaa ja arvioita
Tämä kuvaa äärimmäisen jännittynyttä neuvottelutilannetta, jossa molemmat osapuolet yrittävät saada mahdollisimman suurta suhteellista etua.
– Neuvotteluosapuolien dynamiikka: Israel haluaa varmistaa, ettei sopimus vahvista Hamasin toimintakykyä tai avaudu riskille, että aseellinen toiminta elpyy. Hamas taas pyrkii saamaan näkyvää poliittista legitimiteettiä ja saada kansainvälistä tukea.
– Rajat ja “punaiset linjat”: Israelin ilmoitus siitä, että ehdotukset ovat “epäsopivia”, voi olla myös strateginen viesti Israelin poliittiselle sisäyleisölle – ettei hallitus hyväksy ehtoja, jotka vaarantaisivat sen turvallisuus- tai aluepoliittiset tavoitteet.
– Vaikutukset kotimaan politiikkaan: Monet israelilaiset perheet ja kansalaiset painostavat hallitusta hyväksymään sopimuksen vankien vangiksi olleiden palauttamiseksi. Hallitus on tässä puristuksessa, jossa sen täytyy osoittaa sekä voimakasta ulkopolitiikkaa että myötätuntoa kansalaisten kärsimyksille.
Tällaiset neuvottelut ovat erittäin herkkiä: jos Hamasin ehdot ohitetaan kokonaan tai niistä ei päästä yhteisymmärrykseen, konfliktin jatkuminen on todennäköistä. Toisaalta liian raskas sopimus voi herättää vastustusta Israelin poliittisissa kuplissa.
Talous / Ympäristö: Israel’s government is also at war with the environment
(The Times of Israel, analyysi)
The Times of Israel julkaisi analyysin siitä, miten Israelin koalitiohallitus on muuttanut ympäristöpolitiikasta tieteellisistä näkökulmista poliittiseksi kiistakentäksi.
Taustaa ja arvioita
Vaikka sota ja turvallisuus vievät usein etusijan Israelin uutisissa, tämä analyysi muistuttaa, että ympäristökysymykset eivät ole jääneet taka-alalle — itse asiassa hallituspolitiikka on ajanut niitä kiistanalaisiksi.
– Poliittinen instrumentalisaatio: Tietyt median ja poliittiset ryhmät ovat nostaneet kysymyksiä ympäristönsuojelusta poliittiseksi konfliktiksi: ilmasto-, vesipolitiikka- ja infrastruktuurihankkeet ovat osittain polarisoituneet.
– Tie- ja kaivosprojektit, kaivosten avaukset: Esimerkiksi luonnonalueisiin ulottuvia kehityshankkeita on kiirehditty läpi hallituksen sopimusten ja lainsäädännön muutosten kautta ilman riittävää ympäristövaikutusten arviointia.
– Kansainvälinen paine ja maine: Israel saa kansainvälisesti painetta toimia vastuullisesti ympäristön suhteen. Jos maa haluaa pitää teknologiamaineensa ja vetovoimansa tutkimuksessa ja innovaatiossa, sen on osoitettava että se myös kantaa ympäristövastuunsa.
Politiikka: Netanyahu under pressure as polls show 74 % of Israelis back war-ending deal
(The Times of Israel)
Uudessa mielipidemittauksessa 74 % israelilaisista kannatti sopimusta sodan lopettamisesta panttivankien vapauttamisen ehtona — mikä eroaa pääministerin Benjamin Netanyahun linjasta, joka on ilmoittanut jatkavansa taistelua Hamasin kukistamiseksi.
Taustaa ja arvio
Tulos kuvastaa syvää kuilua kansalaisten halun ja hallituksen strategian välillä. Monet kansalaiset näyttävät olevan valmiita kompromisseihin, jos se merkitsee panttivankien paluuta — painoarvo, jota hallitus ei voi sivuuttaa politiikassaan.
– Tämä herättää kysymyksen siitä, kuinka paljon hallitus on sidottu sotilaallisiin, turvallisuusperusteisiin tavoitteisiin verrattuna siviilipuolen paineisiin.
– Politiikassa tällainen ristiriita voi tuoda esiin opposition mahdollisuuden vedota maltillisempaan linjaan tai pyrkiä kompromisseihin.
– Hallitus voi joutua tasapainoilemaan: kompromissihan voi näyttäytyä heikkoutena kriisin keskellä, mutta pidempään jatkettu sota ilman menestystä voi kasvattaa levottomuutta kansan keskuudessa.
Politiikka / Yhteiskunta: Far-right MK Avi Maoz quits coalition, leaving Netanyahu without a minority government
(The Times of Israel)
Äärioikeistolainen kansanedustaja Avi Maoz on eronnut hallituksesta, mikä jättää Netanyahun johtaman hallituksen vähemmistöhallitukseksi.
Taustaa ja arvio
Maozin ero on selkeä kampi “kriittinen hetki” hallituskoalitiossa — se osoittaa, että sisäiset jännitteet tiettyjä ideologisia ryhmiä kohtaan ovat voimakkaita.
– Vaikka ero ei heti kaada hallitusta, se heikentää kykyä saada lainsäädäntöä läpi — joka lain kohdalla on nyt epävarmaa saada kokonaistuki.
– Tämä muuttaa pelin: hallituksen täytyy neuvotella jokaisesta laista useammin kompromissien kautta tai houkutella oppositioedustajia tukemaan ehdotuksia.
– Ero voi myös vaikuttaa siihen, kuinka hallitus joutuu kohtelemaan politiikan osa-alueita, kuten uskottavuutta demokraattisena instituutiona, koska hallitus on nyt hauraampi.
Politiikka / Yhteiskunta: Haredi parties threaten to bolt coalition unless progress made on conscription bill
(The Times of Israel)
Ultraortodoksiset (haredi) puolueet uhkaavat vetäytyä koalitiosta, ellei kokelaista lakiehdotusta kirjoitetaan, joka säilyttäisi poikkeukset heidän asevelvollisuudelleen.
Taustaa ja arvio
Tämä on vanha, mutta jatkuvasti ajankohtainen konflikti Israelin yhteiskunnassa — miten säilyttää uskonnollisten yhteisöjen erityisasemat vai vaatia yhtäläisyyttä kaikille kansalaisille.
– Ultraortodoksit pyrkivät säilyttämään perinteiset poikkeukset asepalveluksesta, mikä herättää laajaa erimielisyyttä muissa yhteiskunnallisissa ryhmissä.
– Jos he nostavat uhkansa lunastaakseen poliittista painoarvoa, se voi nakertaa hallituskoalition vakautta ja vaikeuttaa päätöksentekoa.
– Tämä kuvastaa myös laajempaa jännitettä uskonnollisen traditiolinja vs. moderni kansalaisvelvollisuus — miten yhteisö, joka haluaa säilyttää uskonnollisen autonomiansa, sopeutuu valtion velvoitteisiin.
Politiikka / Diplomatia: Sa’ar: Recognition of Palestinian state ‘will push Israel to make unilateral decisions’
(The Times of Israel)
Ulkoministeri Sa’ar varoittaa, että jos palestiinalaisvaltiota tunnustetaan (esim. kansainvälisesti), Israel joutuu tekemään yksipuolisia päätöksiä vastapainoksi.
Taustaa ja arvio
Tämä avaa näkökulman siihen, miten Israel näkee kansainvälisen paineen ja diplomatian dynamiikat: se ei halua, että ulkomaailma määrittää sen toiminnan rajoja.
– Sa’ar viittaa tilanteisiin, joissa Israel voisi ryhtyä toimiin suvereenisti (esim. laajentuminen, asutukset, sotilaalliset toimet) vastalauseena kansainväliselle paineelle.
– Tämä poliittinen näkemys on osa Israelin yleistä strategiaa: pitää mahdollisuus “takaisin vetäytyä” tai toimia irrallaan sopimuksista, jos ne koetaan kansallisiksi haitaksi.
– Se kuvastaa hallituksen tahtotilaa säilyttää liikkumatila — ei sitoutua rajoittaviin sopimuksiin, joita se ei itse tulkitse suotuisiksi.
Yhteiskunta / Henkilöt: Wading into politics, ex-Mossad chief says Netanyahu should step aside
(The Times of Israel)
Entinen Mossad-johtaja on astumassa julkisesti politiikkaan ja lausunut, että pääministerin Netanyahu pitäisi astua syrjään.
Taustaa ja arvio
Kun entinen tiedustelujohtaja puuttuu politiikkaan näin voimakkaasti, se heijastaa laajempaa huolta instituutioiden tilasta ja johtajuudesta.
– Tämä herättää kysymyksen tiedustelun ja turvallisuuden asiantuntijoiden roolista poliittisessa kritiikissä: heillä on valtava uskottavuus tiedollisesti ja turvallisuusnäkökulmasta.
– Kritiikki voi vahvistaa opposition asemaa ja lisätä painetta hallitukselle — samalla se voi polarisoida julkista keskustelua entisestään.
– Se myös heijastaa, että joillakin elite-toimijoilla on kyvykkyys astua esiin ja kysyä hallituksen legitimiteettiä — mikä voi olla merkki laajemmasta yhteiskunnallisesta katkoksesta.
Turvallisuus: UN chief calls for ‘unconditional’ release of hostages
(The Times of Israel)
YK:n pääsihteeri vaatii panttivankien “ehdotonta” vapauttamista, kun kaksi vuotta on kulunut Hamasin 7. lokakuuta aloittamasta iskusta.
Taustaa ja analyysi
Tämä julkilausuma heijastaa kasvavaa kansainvälistä painetta Israelia ja Hamasia kohtaan. Sekä sodan jatkuvuus että panttivankien kohtalo ovat keskeisiä kipupisteitä.
– Pääsihteerin veto “ehdottomaan vapauttamiseen” pyrkii johtamaan psykologiseen ja diplomattiseen paineeseen, joka pakottaisi molemmat osapuolet huomioimaan ihmishengen ja ihmisoikeusnormit.
– Israel näkee tämän vaatimuksen osittain haasteena sille, miten se voi ylläpitää sotilaallisen toimintansa ja valvoa turvallisuusintressejään. Toisaalta hallituksen on vaikea sulkea pois mahdollisuutta kompromisseihin, kun kansainvälinen mielipide korostaa humanitaarisia näkökohtia.
– Tämä veto on myös symbolinen: sodan pitkittyessä yhä useammat maat ja järjestöt pyrkivät moralisoimaan konfliktia – mikä rajoittaa Israelin liikkumatilaa kansainvälisessä diplomatiassa.
– On vaarana, että jos Israel ei reagoi painokkaasti tai nopeasti, se altistuu mainehaitoille, jotka vaikuttavat sen kykyyn mobilisoida kansainvälistä tukea tai puolustaa toimiaan kansainvälisessä areenassa.
Konfliktit: Israelis mark 2 years since October 7; terrorists fire rocket
(The Times of Israel)
Israelilaiset muistavat kahden vuoden kulumista 7. lokakuuta 2023 Hamasin tekemästä rajanylitysiskusta. Samanaikaisesti terroristeja raportoidusti ampui raketteja.
Taustaa ja analyysi
Tämä merkkipäivä nostaa jälleen esiin sekä menneisyyden että nykyisyyden yhteyden konfliktissa.
– Muistotapahtumat toimivat kansallisena kollektiivisena merkkinä – ne vahvistavat kansallista identiteettiä, yhtenäisyyttä ja myös mobilisointimotivaatiota.
– Samanaikaiset hyökkäykset muistuttavat siitä, että vaikka muistelutapahtumia järjestetään, konfliktin kipinät ovat yhä läsnä. Ne luovat psykologista jännitettä yhteisöissä.
– Poliittisesti tämä päivä muuttuu painopisteeksi hallituksen ja opposition ristiriitojen näkyvyydessä: miten hallitus selittää saavutuksensa, miten se vastaa turvallisuuskriitikkoihin ja miten muistot voidaan kanavoida kansalliseen yhtenäisyyteen.
– Kansainvälinen media ja diplomatia seuraavat tällaisia merkkipäiviä tarkasti — ne saattavat toimia releinä diplomatialle, humanitaariselle puolelle ja mahdollista uudenlaista strategiseen lähestymiseen konfliktin ratkaisussa.
Turvallisuus / Konfliktit: IDF to cut budget for Gaza border security teams following operational assessment
(The Times of Israel)
Israelin puolustusvoimat ilmoittaa leikkaavansa budjettia Gazan rajan siviilipuolustustiimien palkkoihin operatiivisen arvion perusteella.
Taustaa ja analyysi
Tämä päätös kuvastaa sitä, miten resurssien uudelleenkohdentaminen on jatkuva haaste sodan oloissa.
– Siviilipuolustusryhmien rooli rajakunnissa on ollut keskeinen – ne toimivat paikallisena turvaverkkona, ensivasteena ja yhteyspisteinä armeijan ja yhteisöjen välillä. Budjettileikkaukset voivat heikentää kykyä reagoida nopeasti iskuissa tai väestön suojelussa.
– Leikkausten perustelu “operatiivisella arviolla” voi osoittaa, että nykyinen tilanne on muuttunut — ehkä osa alueista on rauhoittunut tai odotettavissa on, että osa tehtävistä siirtyy armeijan itsensä vastuulle.
– Tämä vetää esiin ristiriidan: budjettileikkaukset saattavat alentaa tehokkuutta ja luottamusta paikallisyhteisöissä, etenkin jos leikkausten vaikutus näkyy nopeasti vähemmällä valmiudella tai hitaammalla reagoinnilla.
– Tämä päätös on myös merkki siitä, että sota-ajan logistiset ja talousrajoitteet vaikuttavat myös “etulinjan” yhteisöjen turvallisuusrakenteisiin — ei vain suoraan sotilaallisiin operaatioihin, vaan myös taustajärjestelmiin, jotka ylläpitävät siviilien elinmahdollisuuksia konfliktialueilla.
Turvallisuus / Historia: IDF closes Military Police high-profile probe into dismissed reserve officer
(The Times of Israel)
IDF päättänyt sulkea sotilaspoliisin näkyvän tutkinnan erotetusta reservinupseerista, jonka tietokoneella havaittiin epäilyttävää toimintaa.
Taustaa ja analyysi
Tämä tapaus nivoutuu sekä turvallisuuden että historian näkökulmiin: uskottavuus instituutioissa ja vakaa johtajuus korostuvat.
– Epäselvyydet siinä, kuka todellisuudessa käytti tietokonetta ja siirsi tiedostoja “outojen yhdistelmäkulkujen” kautta, heijastavat nykyään korostuvaa riskiä tietoturvaloukkauksille turvallisuusjärjestelmissä.
– Tutkinnan sulkeminen herättää epäilyksiä läpinäkyvyydestä, vastuullisuudesta ja siitä, kuinka hyvin armeija pystyy itseään valvomaan. Julkinen luottamus näihin instituutioihin on kriittinen etenkin sota-aikana.
– Tämä tapaus on muistutus siitä, että sisäinen vääntö komentoportaassa, armeijan johdon ja poliittisen johdon välillä, voi luoda konflikteja, jotka heikentävät operatiivista tehokkuutta.
– Historiallisesti tämä liittyy laajempaan kehykseen: Israelin puolustusvoimissa ja valtion instituutioissa on pitkään kamppailtu tasapainon löytämisessä turvallisuuden, valvonnan ja poliittisen vastuun välillä. Tällaiset tapaukset kirjautuvat instituutioiden historian kerrokseen ja vaikuttavat siihen, miten tulevat kriisit koetaan ja hallitaan.
Talous / Teknologia: Israel’s Glilot Partners raises $500M to back young cyber and AI software startups
(The Times of Israel)
Israelilainen riskipääomayhtiö Glilot Capital Partners kertoi keränneensä 500 miljoonaa dollaria sijoittaakseen paikallisiin kyber- ja tekoälyohjelmistojen startup-yrityksiin. (lähde: Tech Israel / Times of Israel)
Taustaa ja arvioita
Tämä on merkittävä veto — sodan oloissa tällaiset sijoitukset osoittavat uskaliaisuutta ja luottamusta maan teknologia-alustaan.
– Vaikka sota aiheuttaa epävarmuutta, se myös korostaa teknologian merkitystä turvallisuuden, puolustuksen ja yhteiskunnan toimivuuden näkökulmasta.
– Tällainen pääomasijoitus voi toimia veturina uusille innovaatioille ja kannustaa nuoria yrittäjiä olemaan pysymättä passiivisina kriisitilanteissa.
– Haasteena on, että nämä startupit tarvitsevat paitsi teknistä osaamista myös markkinoita, infrastruktuuria ja uskottavuutta kansainvälisessä kilpailussa — nyt riskinotto on suurempaa.
Talous / Teknologia: Tech sector resilient but job growth and creation of new startups slowing — report
(The Times of Israel)
Raportti varoittaa, että vaikka Israelin teknologia-ala osoittaa sitkeyttä, työpaikkojen kasvu ja uusien startupien syntyminen hidastuvat. (lähde: Times of Israel)
Taustaa ja arvioita
Tämä osoittaa, että vaikka teknologinen perusta on vahva, kriisit vaikuttavat sen dynamiikkaan.
– Investointien palautuminen ei ole automaattisesti johtanut laajempaan työllistämiseen tai uusien yritysten voimakkaaseen kasvuun.
– Ala näyttää keskittyvän yhä enemmän tiettyihin sektoreihin (esim. kyberturvallisuus, tekoäly), mikä saattaa kaventaa innovaatioiden monimuotoisuutta.
– Pitkässä juoksussa tämä kehitys voi heikentää Israelin kykyä ylläpitää teknologiajohtajuutta globaalissa kilpailussa.
Ympäristö / Kestävä kehitys: Why Does the Fossil Fuel Industry Still Dominate in Israel?
(Haaretz)
Artikkeli tarkastelee, miksi fossiilisten polttoaineiden ala on yhä dominoiva Israelissa, ja miten petrokemiallisten laitosten korjaaminen Pohjois-Haifan lahdella heijastaa laajempaa haastetta. (lähde: Haaretz)
Taustaa ja arvioita
Tämä on olennainen kysymys, kun Israel pyrkii yhdistämään energiapoliittiset tavoitteet ympäristönsuojeluun.
– Fossiilisten laitosten korjaukset Pohjois-Israelissa osoittavat infrastruktuuririippuvuutta ja suuria investointikustannuksia siirtymässä puhtaampaan energiaan.
– Huolimatta poliittisista ja taloudellisista lupauksista, muutos uusiutuvaan energiaan on hidasta ja ristiriitaista.
– Jos maa epäonnistuu energiasiirtymässä, se riskoi menettää kansainvälistä uskottavuuttaan ilmastotoimissa, mikä voi vaikuttaa sijoituksiin ja kansainvälisiin yhteistyöhankkeisiin.
Ympäristö / Kestävä kehitys: Follow the sun Israel must do more to meet its solar energy targets
(Haaretz)
Pääkirjoitus kritisoi Israelin hidasta edistymistä aurinkoenergian tavoitteissa ja kehottaa toimiin tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä. (lähde: Haaretz)
Taustaa ja arvioita
Tämä on haastava, mutta keskeinen kysymys: kuinka nopeasti maa pystyy lisäämään uusiutuvan energian osuutta energiamixissään.
– Aurinkoenergian infrastruktuuri vaatii sekä tehokkaita teknologioita että poliittista tukea maankäytölle ja sääntelylle.
– Jos Israel ei täytä lupauksiaan, se voi kohdata paineita kotimaassa (esimerkiksi energiakustannusten nousu) ja kansainvälisesti (ilmastositoumukset, ilmastopolitiikan uskottavuus).
– Sijoittajat ja energia-alan toimijat tarkkailevat, kuinka hyvin Israel pystyy yhdistämään turvallisuus- ja energiaintressinsä kestäviin ratkaisuihin.