Lauantaina 11. lokakuuta 2025 Israel kylpee auringossa – päivä, joka tuntuu kuin kesän viimeinen henkäys ennen viileämpien tuulten saapumista.
Aamu sarastaa kirkkaana ja hiljaisena. Jerusalemissa kapea valo hiipii kultaisille kiviseinille, ja ilma on raikas, noin 15 astetta. Kaupunki herää hitaasti shabbatin rauhaan, ja ilmassa leijuu lämmitetyn leivän ja kahvin tuoksu. Kun aurinko nousee korkeammalle, sen säteet sulattavat yön viileyden, ja lämpötila kohoaa nopeasti 26 asteeseen.
Tel Avivissa Välimeri kimmeltää jo varhain aamusta. Aallot lyövät kevyesti rantaan, ja tuuli tuo mukanaan suolan ja hiekan sekoittaman tuoksun. Rannalla kävelijät vetävät sandaalit jalkaansa ja suuntaavat merenrantakahviloihin. Keskipäivällä lämpö kohoaa 28 asteeseen, ja aurinko tuntuu lähes kesäiseltä – mutta ilman raskasta kosteutta.
Negevin aavikolla ilma väreilee, ja horisontti sulautuu vaaleanharmaaseen usvaan. Hiekka hehkuu kuumana, mutta iltapäivän lopulla aavikon taivas muuttuu puuteriseksi, ja lämpötila laskee nopeasti.
Kun aurinko alkaa painua kohti horisonttia, taivas täyttyy punaisen, oranssin ja violetin sävyistä. Ilta on selkeä ja tyyni, ja lämpötila putoaa lempeästi parinkymmenen asteen tienoille. Kaupungit hiljenevät shabbatin rauhaan, ja ilma on täynnä pehmeää lämpöä ja tyyneyttä.
Lauantai on täydellinen päivä Israelissa – aurinkoinen, rauhallinen ja kutsuva. Se on päivä, jolloin luonto ja kaupunki hengittävät samaan tahtiin: valo on kirkas, ilma lämmin, ja jokainen hetki tuntuu pysähtyneen juuri oikealle kohdalle.
Sukot 5. päivä – Siunauksen ja sateen rukousta juhlan loppupuolella (Chol HaMoed)
Juhlan ilo kypsyy kiitollisuudeksi ja rukoukseksi
Sukotin 5. päivä on juhlan loppupuolta, jolloin ilo on syventynyt ja sydän on virittynyt kiitollisuuteen. Se kuuluu edelleen Chol HaMoed Sukot -jaksoon, eli “juhlan arkipäiviin”, jolloin arki ja pyhyys kulkevat rinnakkain.
Tämä päivä muistuttaa erityisesti siitä, että Sukotin ydin ei ole vain ilo menneestä sadosta, vaan myös rukous tulevasta siunauksesta ja elämän veden lahjasta.
Sukotin 5. päivänä juhlan teemat – suoja, kiitollisuus ja Jumalan huolenpito – yhdistyvät odotukseen ja rukoukseen tulevasta vuodesta. On aika pyytää, että Herra lähettää sateen oikeaan aikaan, siunaa maan ja varjelee kansansa. Se on myös valmistautumista Hoshana Rabbahiin, juhlan hengelliseen huipennukseen.
Raamatullinen tausta ja juhlan jatkuva käsky
Tooran käsky Sukotista on selkeä ja toistuva:
“Seitsemän päivää teidän tulee asua lehtimajoissa, jotta sukupolvenne tietäisivät, että minä, Herra, annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta.”
(3. Moos. 23:42–43)
Viidentenä päivänä tämä käsky jatkuu yhtä voimakkaana kuin ensimmäisenä. Lehtimaja – sukka – pysyy elämän keskuksena. Se on nyt jo koti, rukouksen ja yhteyden tila, jossa vietetään aterioita, lauletaan psalmeja ja muistetaan Jumalan uskollisuutta erämaavaelluksen ajoilta.
Lehtimajan ohut katto, joka päästää valon ja sateen läpi, symboloi ihmisen riippuvuutta Jumalasta: hänen suojansa ei ole rakennuksissa, vaan liitossa Herran kanssa. Viidentenä päivänä tämä todellisuus alkaa tuntua sydämessä – ei vain juhlan tapana, vaan elävänä kokemuksena Jumalan läsnäolosta.
Temppelipalvelus ja uhrit viidentenä päivänä
Temppelin aikaan Sukotin jokainen päivä sisälsi tarkasti määrätyt uhrit.
Sukotin 5. päivänä uhrattiin:
- 9 sonnia,
- 2 pässiä,
- 14 karitsaa (4. Moos. 29:26–28).
Nämä uhriluvut olivat osa Sukotin ainutlaatuista seitsemän päivän kokonaisuutta, jossa sonneja uhrattiin laskevasti 13:sta seitsemään. Rabbien mukaan nämä 70 sonnia vastasivat maailman 70 kansaa – symbolina rukouksesta koko ihmiskunnan puolesta.
Sukotin 5. päivä on siten rukouspäivä maailman siunausten puolesta. Israelin kansa rukoili, ettei vain heidän peltonsa saisi sadetta, vaan että Jumalan huolenpito ulottuisi kaikkiin kansoihin. Tämä universaali näkökulma tekee Sukotista poikkeuksellisen juhlan – se ei rajoitu kansalliseen identiteettiin, vaan avautuu koko maailmaa koskevaksi rukoukseksi.
Rukoukset ja psalmit – kiitosta ja odotusta
Sukotin 5. päivänä synagogissa luetaan edelleen Hallel-psalmit (Ps. 113–118), jotka korostavat kiitosta Jumalan armosta, pelastuksesta ja uskollisuudesta.
Näiden psalmien toistaminen päivä toisensa jälkeen ei ole mekaanista – se on hengellinen kasvu, jossa kiitos muuttuu syvemmäksi ja todellisemmaksi.
- Psalmissa 118 lausutaan: “Oi Herra, pelasta! (Hoshiana!)” – tämä huuto saa erityisen merkityksen juuri Sukotin loppupuolella, jolloin kansa valmistautuu Hoshana Rabbahiin.
- Psalmissa 114 muistutetaan Jumalan voimasta luonnossa: meri pakenee Häntä, vuoret hyppivät Hänen edessään. Tämä kuvastaa Jumalan suvereenia valtaa myös sateeseen, maaperään ja luomakuntaan.
Sukotin rukouksissa mainitaan myös Mashiv Haruach u’Morid HaGashem – “Hän palauttaa tuulen ja antaa sateen laskeutua.”
Tämä rukous aloittaa sateen vuoden Israelissa: se on rukous sekä fyysisestä että hengellisestä sateesta, siunauksesta, joka virvoittaa maan ja ihmisen sielun.
Neljän lajin rukous ja yhteys luomakuntaan
Sukotin jokaisena päivänä otetaan esiin neljä lajia (etrog, lulav, hadas ja arava) ja heilutetaan niitä kuuteen suuntaan.
Tämä rituaali muistuttaa, että Jumalan siunaus ulottuu kaikkialle ja että Hänen valtansa hallitsee koko luomakuntaa.
Viidentenä päivänä, kun juhla on jo pitkällä, tämä rukous saa erityisen painon: nyt se ei ole enää vain kiitos menneestä sadosta, vaan pyyntö tulevasta sateesta ja elämän jatkumisesta.
Talmud opettaa, että juuri Sukotin aikaan ratkaistaan “veden kohtalo” tulevaksi vuodeksi – siksi rukoukset ja rituaalit kietoutuvat veden, elämän ja Hengen symboleihin.
Neljä lajia kuvastavat myös ihmiskunnan moninaisuutta:
- etrog – sydäntä,
- lulav – selkärankaa,
- hadas – silmiä,
- arava – suuta.
Näiden yhdistäminen osoittaa, että ihminen on kokonainen vain yhteydessä toisiin – ja että koko ihmiskunta tarvitsee Jumalan siunausta yhdessä.
Veden ammentamisen ilo (Simchat Beit HaSho’eva)
Sukotin Chol HaMoed -päivinä, myös viidentenä päivänä, temppelissä vietettiin suurta juhlaa nimeltä Simchat Beit HaSho’eva – “veden ammentamisen ilo”.
Papit ammensivat vettä Silwanin (Gihonin) lähteestä ja kaatoivat sen alttarille yhdessä viinin kanssa – rukouksena sateesta ja siunauksesta.
Tämä rituaali oli juhlan sydän: se yhdisti veden fyysisen merkityksen hengelliseen symboliikkaan.
Profeetta Jesaja kuvaa tätä iloa sanoin:
“Te saatte iloiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” (Jes. 12:3)
Temppelin pihalla tanssittiin, soitettiin harppuja ja huiluja, ja kansa lauloi Psalmeja.
Rabbiinisessa kirjallisuudessa sanotaan, että Ruach HaKodesh – Pyhä Henki – laskeutui erityisesti niihin, jotka iloitsivat veden ammentamisen juhlassa.
Siksi Sukotin 5. päivää pidettiin Hengen virvoituksen päivänä, jolloin Jumalan siunaus alkoi “sataa” sekä maan että sydämen ylle.
Johanneksen evankeliumin kuvaus Yeshuasta liittyy juuri tähän juhlaan:
“Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat.”
(Joh. 7:37–38)
Nämä sanat lausuttiin Sukotin aikana – todennäköisesti juuri veden ammentamisen juhlassa.
Siksi Sukotin 5. päivä on myös messiaanisen toivon päivä: lupaus elävästä vedestä, joka virtaa jokaisesta, joka on yhteydessä Messiaaseen.
Chol HaMoed – Pyhyyttä arjen keskellä
Sukotin 5. päivä kuuluu edelleen Chol HaMoed -päiviin, jolloin arjen askareet ja juhlan hengellisyys kulkevat käsi kädessä. Tämä tekee Sukotista ainutlaatuisen juhlan: se opettaa, että juhla voi täyttää arjen ja että Jumalan läsnäolo ei katoa töihin tai matkantekoon.
Lehtimaja itsessään on tämän opetuksen symboli: se on väliaikainen, mutta sen sisällä vietetty elämä on täynnä merkitystä.
Sukotin 5. päivä kutsuu siis pyhittämään jokaisen päivän – ei vain juhlapäivän, vaan myös arjen – Jumalan ilolle ja kiitollisuudelle.
Rukous tulevasta vuodesta
Sukotin 5. päivänä sydän alkaa kääntyä juhlan loppua kohti. Hoshana Rabbah, “suuri pelastuksen päivä”, lähestyy. Tämä tekee viidennestä päivästä valmistautumisen ja sisäisen tarkastelun ajan.
Tämä päivä on rukousta Jumalan johdatuksesta tulevaan vuoteen:
- että Hän antaisi sateen ajallaan,
- että maa tuottaisi hedelmänsä,
- että kansat eläisivät rauhassa,
- ja että Hänen Henkensä virvoittaisi kansansa sydämet.
Sukotin 5. päivä yhdistää ilon ja rukouksen, toivon ja nöyryyden – se on hiljaisen odotuksen päivä juhlan keskellä.
Sukotin 5. päivä nyky-Israelissa
Nykypäivän Israelissa Sukotin 5. päivä on monille lomapäivä. Perheet vierailevat toistensa lehtimajoissa, järjestetään yhteisöllisiä tapahtumia, ja lapset laulavat Sukot-lauluja koulujen ja synagogien pihoilla.
Luonnon keskellä nähtävät sadonkorjuun jäljet ja maassa kypsyvät hedelmät muistuttavat edelleen siitä, että Sukot on ennen kaikkea kiitoksen juhla Jumalan luomistyöstä.
Monet israelilaiset kokevat juuri Sukotin 5. päivän erityisenä hetkenä – hiljaisena levon ja rauhan päivänä juhlan sisällä, ennen kuin Hoshana Rabbah tuo mukanaan juhlan huipennuksen.
Sukot 5. päivä – Kiitollisuuden ja toivon hetki
Sukotin viides päivä on juhlan hiljainen syke – päivä, jolloin ilo on kypsynyt kiitokseksi ja sydän on valmis rukoilemaan tulevan vuoden siunausta.
Lehtimajan varjo muistuttaa, että elämä on väliaikaista, mutta Jumalan huolenpito pysyvää. Sade, jota rukoillaan, symboloi Hänen armoaan, joka virvoittaa maan ja sydämen.
Sukotin 5. päivä on kutsu elää kiitollisuudessa:
- kiittää menneestä sadosta,
- rukoilla tulevaa siunausta,
- ja iloita Jumalan uskollisuudesta, joka ei koskaan katoa.
Se on myös muistutus siitä, että koko maailma on Jumalan huolenpidon varassa – ja että Lehtimajanjuhla on kaikkien kansojen juhla.
“Sinä avaat kätesi ja ravitset kaiken elävän halajamisen.”
(Ps. 145:16)
Tämä psalmi voisi hyvin olla Sukotin 5. päivän rukous:
kiitollinen, rauhallinen ja täynnä toivoa tulevan siunauksen sateesta.