Torstaina 9. lokakuuta 2025 Israel herää lempeään, kirkkaaseen aamuun. Ilma on vielä viileä, raikas ja täynnä valoa, joka saa Jerusalemin kivitalot hohtamaan kullan ja valkoisen sävyissä. Aavikon yö on jättänyt jälkeensä pienen viileyden, mutta jo auringon noustessa lämpö alkaa nousta nopeasti.
Keskipäivällä lämpötila kohoaa 27–30 asteen tuntumaan, ja Välimeren rannikon yllä väreilee kevyttä utuista lämpöä. Tel Avivin rantabulevardeilla meri kimaltelee lähes tyynenä, vain heikko tuuli liikuttaa palmuja ja tuo suolaisen tuoksun ilmassa. Eilatissa aurinko on jo täydessä voimassaan, ja punertavat vuoret korostuvat kirkasta taivasta vasten.
Iltapäivällä pilvet eivät juuri viihdy taivaalla — ainoastaan muutama ohut hattara käy hetkeksi varjostamassa auringon. Galilean kukkuloilla voi tuntua hiukan viileämmältä, mutta sielläkin lämpö pysyttelee miellyttävänä, noin 25 asteessa.
Illan tullen lämpö pehmenee ja ilma saa kultaisen sävyn. Jerusalemissa auringonlasku sytyttää taivaan ruusunpunaiseksi, ja lämpö laskee nopeasti kohti 18 astetta. On sellainen ilta, jolloin voi istua ulkona kahvikupin äärellä ja tuntea, kuinka päivän kuumuus väistyy hiljalleen rauhoittavaan, kirkkaaseen yöhön.
Kaiken kaikkiaan päivä on tyypillinen israelilainen syyspäivä — täynnä valoa, lämpöä ja lempeää tuulta, joka kantaa mukanaan lupauksen rauhallisesta yöstä ja vielä monista aurinkoisista päivistä ennen talven tuloa.
Sukot 3. päivä – Iloisen juhlan keskellä Jumalan huolenpidon muistaminen (Chol HaMoed)
Sukotin keskivaihe – ilo ja kiitollisuus jatkuvat
Sukotin kolmas päivä sijoittuu juhlan keskivaiheille ja kuuluu Chol HaMoed Sukot -jaksoon, jota kutsutaan “juhlan arkipäiviksi”. Nämä päivät muodostavat siltaa juhlan alkupyhän (Yom Tov) ja sen loppuhuipennuksen, Hoshana Rabbahin, välillä. Vaikka Chol HaMoed ei ole täysi juhlapäivä, se säilyttää Sukotin pyhän ja iloisen luonteen.
Kolmantena päivänä juhlan ilo on jo syventynyt: lehtimajassa eläminen tuntuu luonnolliselta, rukoukset ja psalmit virtaavat sydämestä, ja yhteys Jumalaan koetaan sekä juhlan ilossa että arjen hetkissä. Tämä päivä muistuttaa erityisesti Jumalan jatkuvasta huolenpidosta ja läsnäolosta, joka ulottuu jokaiseen päivään – ei vain juhlahetkiin.
Jatkuva asuminen Herran suojassa
Toora määrää Sukotista:
“Seitsemän päivää teidän tulee asua lehtimajoissa, jotta tulevat sukupolvet tietäisivät, että minä, Herra, annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptistä.”
(3. Moos. 23:42–43)
Kolmantena päivänä tämä käsky on yhä elävä todellisuus. Jokainen ateria sukkassa, jokainen rukous sen varjossa on elävä muistutus Jumalan uskollisuudesta. Sukotin päivät eivät ole vain historian juhlaa, vaan ne opettavat nykyihmiselle riippuvuutta Jumalasta – myös silloin, kun elämä näyttää hauraalta kuin sukkan oksakatto.
Sukotin 3. päivä on siten päivä, jolloin juhlan hengellinen todellisuus alkaa juurtua sydämeen: arjen ja juhlan rajat hämärtyvät, ja Jumalan läsnäolo alkaa tuntua arjen keskellä.
Chol HaMoed – “juhlan arki” ja sen merkitys
Hepreankielinen ilmaus Chol HaMoed tarkoittaa kirjaimellisesti “juhlan arkipäivää”. Se on ainutlaatuinen ajanjakso, joka yhdistää pyhyyden ja arjen. Näinä päivinä monet arkiset toimet, kuten ruoanlaitto, matkustaminen ja kevyt työ, ovat sallittuja – mutta nekin tehdään juhlan hengessä.
Rabbiinisessa perinteessä opetetaan, että Chol HaMoed on kuin silta pyhyyden ja jokapäiväisen elämän välillä. Se muistuttaa, että Jumalan läsnäolo ei rajoitu synagogaan tai juhlapäivään, vaan ulottuu kaikkeen, mitä ihminen tekee.
Sukotin kolmas päivä on siksi erinomainen hetki pohtia, miten usko ja kiitollisuus voivat näkyä myös tavallisessa elämässä.
Temppelin ajan uhripalvelus kolmantena päivänä
Temppelin aikaisessa Jumalanpalveluksessa Sukotin jokaiselle päivälle oli määrätty omat uhrit.
Kolmantena päivänä uhrattiin:
-
11 sonnia,
-
2 pässiä,
-
14 karitsaa (4. Moos. 29:20–22).
Tämä oli osa seitsemän päivän sarjaa, jossa sonneja uhrattiin joka päivä yhden vähemmän kuin edellisenä päivänä – yhteensä 70 sonnia koko juhlan aikana. Rabbien mukaan nämä 70 sonnia symboloivat maailman 70 kansaa. Siksi Sukot oli ja on edelleen universaali juhla: sen rukoukset ja uhrit oli tarkoitettu kaikkien kansojen rauhan ja siunauksen puolesta.
Sukotin kolmantena päivänä tämä rukous kaikkien kansojen puolesta on erityisen merkityksellinen. Se muistuttaa, että Israelin kutsumus ei ole vain kansallinen, vaan maailmanlaajuinen: olla valona kansoille ja välikappaleena Jumalan siunausten välittämisessä.
Neljän lajin rituaali ja rukoukset
Sukotin aikana jokaisena päivänä (paitsi sapattina) heilutetaan neljää lajia – etrogia, lulavia, hadasia ja aravaa – rukousten yhteydessä. Tämä rituaali symboloi Jumalan suvereenia hallintaa yli koko luomakunnan ja Hänen siunaustensa ulottumista kaikkiin suuntiin: itään, etelään, länteen, pohjoiseen, ylös ja alas.
Sukotin kolmantena päivänä tämä rituaali toistetaan suurin iloin. Talmud kuvaa, että nämä neljä lajia muistuttavat veden tärkeydestä, sillä Sukot liittyy myös rukoukseen sateesta. Israelissa sade ei ole itsestäänselvyys, ja siksi juhlaa vietetään kiitollisuudessa Jumalalle, joka antaa elämän veden ajallaan.
Siksi kolmantena päivänä lausutaan erityisesti rukous:
“Mashiv Haruach u’Morid HaGashem” – “Hän palauttaa tuulen ja antaa sateen laskeutua.”
Tämä rukous on sekä fyysinen että hengellinen: se pyytää sekä maallista sadetta että Jumalan Hengen sadetta, joka virvoittaa sielun.
Kohelet ja viisauden ääni juhlan keskellä
Sukotin aikana synagogissa luetaan Kohelet (Saarnaajan kirja) – teos, joka muistuttaa elämän rajallisuudesta ja Jumalan pelon tärkeydestä kaiken viisauden alkuna.
Kolmantena päivänä, kun juhla on jo hyvässä vauhdissa, Koheletin sanat saavat erityisen painon:
“Iloitse, nuorukainen, nuoruudessasi, mutta muista Luojaasi nuoruutesi päivinä.” (Saarn. 11:9–12:1)
Sukotin 3. päivä kutsuu siis tasapainoon ilon ja hengellisen vakavuuden välillä. Ilo on Jumalan lahja, mutta sen tarkoitus ei ole unohtaa Häntä, vaan syventää kiitollisuutta ja ymmärrystä siitä, että kaikki hyvä on Hänen lahjaansa.
Veden ammentamisen ilo – Simchat Beit HaSho’eva
Temppelin aikana Sukotin joka ilta järjestettiin juhla nimeltä Simchat Beit HaSho’eva – “Veden ammentamisen ilo”. Kolmantena päivänä tämä juhla oli erityisen vilkas, sillä temppelissä tapahtunut veden kaataminen alttarille symboloi rukousta sateesta tulevalle vuodelle.
Jerusalem täyttyi laulusta, tanssista ja soittimista. Rabbien mukaan “joka ei ole nähnyt Simchat Beit HaSho’evaa, ei ole nähnyt todellista iloa”.
Vesi, jota ammennettiin Silwanin lähteestä ja kaadettiin alttarille, kuvasi Pyhän Hengen vuodatusta, kuten profeetta Jesaja sanoi:
“Te saatte iloiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” (Jes. 12:3)
Messiaaninen tulkinta näkee tässä yhteyden Johanneksen evankeliumiin, jossa Yeshua seisoi Sukotin juhlan aikana ja huusi:
“Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon.” (Joh. 7:37)
Sukotin 3. päivä on siten myös Hengen virvoituksen päivä, jossa elävän veden lupaus alkaa saada syvyyttä.
Luottamus Jumalan jatkuvaan huolenpitoon
Sukotin kolmas päivä muistuttaa erityisesti Jumalan jatkuvasta huolenpidosta. Ensimmäinen juhlapäivä painottaa kiitollisuutta menneestä, toinen jatkuvuutta – ja kolmas päivä syventää luottamusta siihen, että Jumala on edelleen kansansa keskellä.
Sukkan varjo on konkreettinen kuva tästä: ohut katto päämme yllä ei suojaa sateelta tai kuumuudelta täydellisesti, mutta se kertoo, että todellinen turva ei ole aineellinen vaan hengellinen.
Sukotin 3. päivä rohkaisee elämään näin myös arjessa – tietoisesti Jumalan läsnäolossa ja Hänen johdatuksessaan, riippumatta olosuhteista.
Israelissa tänään
Nyky-Israelissa Sukotin kolmas päivä on monille perheille aikaa matkustaa, vierailla toisten lehtimajoissa ja jakaa yhteisiä aterioita. Monet kaupungit järjestävät julkisia sukkot-tapahtumia, torikonsertteja ja lasten ohjelmia.
Jerusalemissa erityinen näky on Hakafot HaShniyot – toisen päivän jälkeiset juhlakulkueet, joissa tanssitaan Tooran ilosta. Kolmantena päivänä tämä yhteisöllinen ilo jatkuu: Sukot on juhla, jossa usko, perhe ja yhteys yhdistyvät näkyvästi.
Jumalan varjon alla, kansojen puolesta
Sukotin kolmas päivä on juhlan sydänvaihe, jolloin ilo ei enää ole vain ulkoista, vaan sisäisesti kypsynyttä. Se muistuttaa, että Jumala on sekä Israelin että kansojen Jumala – ja että Hänen siunauksensa on tarkoitettu koko maailmalle.
Lehtimajan varjossa vietetty päivä opettaa, että turva löytyy uskosta, ei rakenteista, ja että todellinen ilo syntyy siitä, että Jumala on keskellämme.
Sukotin 3. päivä on siis päivä kiitosta, rukousta, rauhaa ja toivoa – ennakko siitä ajasta, jolloin kaikki kansat tulevat Jerusalemiin viettämään Lehtimajanjuhlaa (Sak. 14:16).
“Iloitse Herran, Jumalasi, edessä seitsemän päivää.”
(3. Moos. 23:40)
Tämän käskyn henki kuuluu erityisen kirkkaasti Sukotin kolmantena päivänä – päivänä, jolloin ilo on syventynyt ja Jumalan varjo tuntuu turvallisemmalta kuin koskaan.
Diplomatia / Konfliktit:
“Hamas has given Israel list of prisoners it wants exchanged for hostages”
(The Times of Israel)
Hamas on toimittanut Israelille neuvotteluissa luettelon vangeista, joita se toivoo vaihtokauppaan pantavien israelilaisten vankien kanssa. Vuoropuhelu käydään Egyptissä, välittäjinä toimivat muun muassa Egypti ja Qatar.
Taustaa ja analyysi:
Tällaisten listojen vaihtaminen on normaali vaihe vanginvaihtoneuvotteluissa: osapuolet määrittelevät etukäteen, ketkä ovat ne “vaihdokelpoiset” vangit, ja missä suhteessa ne sitoutuvat (esim. vankien arvostelu, rikosten vakavuus, vanhukset jne.). Tässä tapauksessa Israelin hallitus ja Hamas joutuvat sovittamaan näkemyksiään etenkin siitä, ketkä “terroririkoksiin” tuomitut vankeusrangaistukset voidaan “päästää vapaaksi” ja ketkä eivät.
Neuvotteluympäristönä Egypti on usein käytetty foorumi, jossa välittäjärooli on vakiintunut. Qatar on viime vuosina myös noussut merkittäväksi neuvottelukumppaniksi Gazan kysymyksissä.
Riskinä on, että jos jompikumpi osapuoli pitää esitettyjä vaatimuksia liian tiukkoina tai ei hyväksy vaihtoehtoja, sopimusta ei synny. Israel voi esimerkiksi vaatia, että vapautettavat vangit eivät osallistu enää vihamieliseen toimintaan tai että heidän rikostaustansa on rajattu tietyllä tavalla. Hamas puolestaan saattaa pyrkiä säilyttämään poliittista vaikutusvaltaa vaatimalla vapautusta merkittävimmille vangituille tai muiden poliittisten vaatimusten sisällyttämistä sopimukseen.
Neuvotteluiden edistyminen tällaisessa kontekstissa voi myös vaikuttaa kotimaan politiikkaan Israelissa: oppositiovoimat voivat käyttää sopimusten ehtoja kritisoidakseen hallitusta turvallisuusriskien tai kompromissien vuoksi.
Politiikka / Turvallisuus / Uskonto:
“Ben Gvir says Israel ‘victorious’ on Temple Mount two years after Oct. 7, leads prayers at site”
(The Times of Israel)
Israelin kansallisen turvallisuuden ministeri Itamar Ben Gvir johti rukouksia Temppelivuorella (Haram al-Sharif / Al-Haram al-Sharif) ja kertoi, että Israel on “voittoisa” siellä kahden vuoden kuluttua 7. lokakuuta 2023 hyökkäyksestä. Hän lisäsi, että nyt Israel on “vuokranantaja” Temppelivuorella, ja vaati pääministeri Benjamin Netanyahuta varmistamaan Hamasin kukistamisen ja “täydellisen voiton” Gazassa.
Taustaa ja analyysi:
Temppelivuori on yksi Israelin ja palestiinalaisten konfliktiherkimmistä paikoista. Se on sekä juutalaisten, muslimien että kristittyjen pyhien paikkojen keskittymä. Vaikka Israel hallinnoi aluetta valtaosin turvallisuustasolla, uskonnolliset ja poliittiset resurssit haastavat aseman jatkuvasti.
Ben Gvirin retoriikka ilmentää oikeistopoliittista linjaa, jossa uskonnollinen identiteetti ja maareligiiviset vaatimukset kytkeytyvät turvallisuuspolitiikkaan. Hänen johtamansa rukous osoittaa poliittista signaalia: että Israel ei ainoastaan hallitse aluetta sotilaallisesti vaan haluaa ilmaista sen myös uskonnollisesti ja symbolisesti. Tämä voi lisätä jännitteitä muslimiyhteisöjen, Jordanian (joka virallisesti valvoo osaa Pyhän kaupungin jalustasta) ja muiden toimijoiden välillä.
Käytännössä Ben Gvirin temppelivuorikäyntiä ei ole aiemmin nähty ministeritasolla, ja se voi ruokkia vastareaktioita tai protesteja sekä kansainvälisesti että alueellisesti. Israelin hallitus joutuu tasapainoilemaan turvallisuuden, uskonnollisten vaatimusten ja diplomaattisen paineen välillä.
Politiikka / Yhteiskunta / Talous:
“Most Israelis think time right to end war, 45% want PM to quit immediately”
(The Times of Israel)
Uuden mielipidemittauksen mukaan enemmistö israelilaisista katsoo, että nyt on oikea hetki lopettaa sota Gazassa. Arviolta 45 % kansasta haluaa pääministeri Netanyahulla eroavan heti. Lisäksi 66 % uskoo, että hän kantaa vastuuta 7. lokakuuta 2023 hyökkäyksen turvallisuuspuutteista.
Taustaa ja analyysi:
Sodan jatkuessa sen taloudelliset ja inhimilliset kustannukset kasvavat: infrastruktuurin tuhoutuminen, pakolaisuus, kustannukset puolustusmenoissa ja sosiaalisen koheesion heikentyminen. Kansalaismielipide voi kääntyä nopeasti, jos sodan kulku ei näytä johtavan selkeään ratkaisupolkuun tai jos uhrit sekä oma turvallisuuden tunne lisääntyvät.
Pääministerin vaihtaminen keskellä konfliktia on haastavaa: sillä voi olla dramaattisia vaikutuksia hallituksen yhtenäisyyteen, turvallisuusstrategian jatkuvuuteen ja neuvotteluasemaan. Hallitusta koettelevat sisäiset erimielisyydet, oikeistopainotteisten liittolaisten vastustus ja parlamentin ristiriidat.
Kyselyssä mainitaan myös, että arabiväestössä jopa 67 % haluisivat pääministerin eron saman tien — mikä viittaa syvään hajaannukseen juutalaisen enemmistön ja arabiväestön välillä. Tämä polarisaatio voi edistää protestiliikkeitä tai radikaalimpia poliittisia näkemyksiä vastakkain asettuvien ryhmien välillä.
Politiikka / Yhteiskunta:
“Wading into politics, ex-Mossad chief says Netanyahu should step aside”
(The Times of Israel)
Entinen Mossadin päällikkö on ryhtynyt poliittiseen puheeseen ja vaatii pääministeri Benjamin Netanyahu’n eroamista. (The Times of Israel)
Tausta ja analyysi:
Mossadin kaltaisen tiedusteluelimen johtajan puolueettomuudesta puhuminen tekee tällaisesta vaatimuksesta symbolisesti raskaan. Hän toimii uskottavuuspääomalla, jonka odottaisi olevan enemmänkin turvallisuuspoliittisella puolella kuin suoran poliittisen kritiikin. Tämä kritiikki saattaa heijastaa laajempaa turhautumista hallituksen johdossa ja sen toimissa sodan hallinnoimisessa sekä sisäisessä vakaudessa.
Jos tällaiset merkittävät henkilöt alkavat julkisesti kyseenalaistaa johtoa, sillä voi olla dominoefekti muiden keskeisten instituutioiden hahmojen uskottavuuteen ja kansalaisluottamukseen. Se myös korostaa, miten sodan myötä turvallisuus- ja valtiolliset instituutiot ja poliittinen johto entistä enemmän kietoutuvat toisiinsa — mikä voi heikentää selkeää roolijakoa ja oikeusvaltioperiaatteita.
Politiikka / Yhteiskunta / Diplomatia:
“Sa’ar: Recognition of Palestinian state ‘will push Israel to make unilateral decisions’”
(The Times of Israel)
Israelissa ulkomaalaisministeri Gideon Sa’ar varoittaa, että jos Palestiinan valtiota tunnustetaan laajasti kansainvälisesti, se pakottaa Israelia tekemään yksipuolisia päätöksiä liittyen maa-alueisiin ja hallintoon. (The Times of Israel)
Tausta ja analyysi:
Tämä lausunto paljastaa Israelin hallituksen pelon siitä, että kansainvälisen legitimaation antaminen Palestiinalle voisi vähentää Israelin liikkumavaraa neuvotteluissa. Israel saattaisi kokea, että jos monet valtiot tunnustavat Palestiinan, sen on toimittava ilman vastavuoroisia sopimuksia tai se jää marginaaliin.
Sa’ar’n viesti on sekä ulko- että sisäpoliittinen: se osoittaa Israelin halua säilyttää mahdollisimman paljon valinnanvapautta strategisissa kysymyksissä, mutta samalla hän pyrkii vaikuttamaan kansainväliseen keskusteluun varoittamalla mahdollisista seuraamuksista. Tämä argumentti voi vedota niihin poliittisiin voimiin Israelissa, jotka vastustavat Palestiinan valtion tunnustamista, ja tarjota perustelun jatkotoimille, jotka välttelevät laajoja ulkopoliittisia sitoumuksia.
Politiikka / Yhteiskunta / Henkilöt:
“Far-right MK Avi Maoz quits coalition, leaving Netanyahu without a minority government”
(The Times of Israel)
Äärioikeistolainen kansanedustaja Avi Maoz eroaa koalitiohallituksesta, jättäen pääministeri Netanyahu’n hallituksen vähemmistöhallitukseksi. (The Times of Israel)
Tausta ja analyysi:
Maozin vetäytyminen on merkittävä isku hallituskoalition yhtenäisyydelle. Vaikka se ei välittömästi kaada hallitusta – sillä ei ole vaihtoehtoista selkeää enemmistöä – se vaikeuttaa lakien läpimenemistä, kun hyväksyntä tarvittaville äänille ei ole takeena.
Tällaisessa tilanteessa hallituksen on käytävä neuvottelua jokaisesta lakipaketista bilateraalisesti tai etsiä väliaikaisia liittolaisuuksia opposition puolelta. Tämä heikentää hallituksen ohjauskykyä ja saattaa hidastaa tai estää strategisia ratkaisuja. Maozin eron taustalla voi olla sekä ideologisia erimielisyyksiä että paineita henkilökysymyksistä, mikä heijastaa Israelin poliittisen kentän volatiliteettia.
Yhteiskunta / Ihmisoikeudet / Politiikka:
“Two scholars warn of Israel’s democratic backsliding, hidden by Oct 7’s fog of war”
(The Times of Israel)
Kaksi tutkijaa varoittaa Israelin demokratiakehityksestä: he katsovat, että sota (kuten 7. lokakuuta hyökkäys) on osittain verhonnut kansakunnan siirtymän kohti autoritaarisempaa hallintoa. (The Times of Israel)
Tausta ja analyysi:
Kirjassaan “Democracy in Retreat” tutkijat Gidron ja Roznai tutkivat, miten demokratia heikkenee asteittain: ei äkillisin vallankaappauksin, vaan laillisin muutoksin, sääntöjä uudelleen muotoillen. Heidän mukaansa Israelissa on havaittavissa kahden yleisen demokratiaan uhkaavan voiman yhdistymistä: populismi ja poliittinen polarisaatio. (The Times of Israel)
He varoittavat, että sodan tilanne tarjoaa poliittiselle johtajuudelle “hätäperusteen” toimia ilman normaalia demokraattista kontrollia: kiireellisyys, turvallisuusargumentit ja kansallinen kriisi voivat oikeuttaa laajempia valtaoikeuksia. Tämä kehitys voi olla ohuesti verhottu ja helposti hyväksyttävissä kansallisen yhtenäisyyden nimissä, jos kriisi näyttäytyy jatkuvana.
Heidän mukaansa pelkästään vaalit eivät riitä kääntämään kurssia — tarvitaan instituutioiden uudelleen vahvistamista, aktiivista kansalaistoimintaa ja juridisia turvamekanismeja, jotka estävät vallan kohtuuttoman keskittämisen. Tämä analyysi haastaa Israelin poliittisen järjestelmän tarkastelemaan kuinka paljon se voi säilyttää demokratian ytimen sodan keskellä.
Historia / Uskonto:
“Jews Were Intensely Immersed in the Muslim World …”
(Haaretz)
Artikkeli tarkastelee juutalaisten merkittävää vuorovaikutusta muslimimaailman kanssa historian saatossa: kontaktit, vaikutukset, jopa kääntymiset uskon välillä. (Haaretz)
Taustaa ja analyysi:
Tämä näkökulma haastaa yleisen käsityksen juutalaisten ja muslimien erillisistä historian poluista. Se osoittaa, että etenkin keskiajan kulttuuri- ja uskonnollisessa kontekstissa yhteisöillä oli syviä yhteyksiä: kauppa, filosofiset vaikutteet, kirjallisuus ja arkkitehtuuri vuoropuhelivat. Tämä “liikkuvuus” historiallisen rajan yli muistuttaa siitä, kuinka identiteetit eivät ole koskaan täysin itsenäisiä, vaan rakentuvat kosketuspintojen kautta.
Tällainen historiankerronta voi tarjota nykyaikana rauhantahtoisempaa keskustelupohjaa: jos menneisyydessä identiteetit eivät olleet eristettyjä, nykyisessä poliittisessa jännitteessäkin voisi etsiä yhteisiä juuria sen sijaan, että korostetaan erillisyyttä.
Kulttuuri / Uskonto / Yhteiskunta:
“Israel’s Religious Left Finds New Purpose Amid Gaza War”
(Haaretz)
Artikkelissa kerrotaan Smol Emuni -liikkeestä, joka on ortodoksijuutalaisista lähtökohdista toimiva ryhmä. Se on alle kolmessa vuodessa kasvanut liikkeeksi, joka yhdistää kritiikin miehitystä kohtaan uskonnollisuuden pohjalta. (Haaretz)
Taustaa ja analyysi:
Konfliktiaikana uskonnolliset ryhmät saattavat tiivistää rivejään radikalisoituen tai vaihtoehtoisesti liikkua kohti uudenlaista tulkintaa – tässä tapauksessa uskonnollinen vasemmisto hakee autenttisuutta uskonnollisesta lähtökohdasta kritiikille Israelin politiikkaa kohtaan. Tämä yhdistelmä “uskonnollinen ja kriittinen” voi olla poliittisesti haastava sekä hallitukselle että konservatiivisille uskonnollisille ryhmille.
Tällaiset liikkeet voivat vaikuttaa julkiseen keskusteluun sekä poliittiseen kenttään: ne haastavat niin maallisen vasemmiston että ortodoksisen oikeiston puheenvuoroja, ja pyrkivät esittämään, että uskonnollinen elämä ei automaattisesti tarkoita linjaa hallituksen politiikan tukemiseksi.
Yhteiskunta / Kulttuuri / Henkilöt:
“ ‘I’m Not an Emigrant, I’m an Israeli Abroad’ : A Portrait of the New Israeli Diaspora”
(Haaretz)
Artikkelissa kerrotaan, että lähes miljoona israelilaista ja heidän lapsiaan asuu nyt ulkomailla — ja että viimeisen vuoden aikana on muuttanut noin 80 000 israelilaista. (Haaretz)
Taustaa ja analyysi:
Tämä migratiotrendi kuvaa syviä yhteiskunnallisia muutoksia: vaikka Israel on historiallisesti ollut maa, johon juutalaiset ympäri maailmaa muuttavat (”aliyah”), nyt suunta on osittain toinenkin — israelilaisia muuttajia ulkomaille. Syitä voi olla moni: turvallisuustilanne, taloudelliset näkymät, poliittinen epävarmuus, yleinen elämänlaatu.
Tällainen “käänteinen aliyah” asettaa haasteita kansalliselle identiteetille: miten säilyttää yhtenäisyys diaspora-yhteisön ja kotimaan välillä, miten demokratia ja talous kantavat jos osa yhteiskunnasta asteittain siirtyy ulkomaille, ja miten Israel pitää yhteyttä näihin ihmisiin. Toisaalta tämä voi myös vahvistaa kansainvälisiä siteitä – diaspora voi vaikuttaa Israeliin taloudellisesti, kulttuurisesti ja poliittisesti.
Yhteiskunta / Kulttuuri / Ruoka (kulttuurin näkökulma):
“The Petty Assault on Israeli culture”
(Times of Israel, blogikirjoitus)
Kirjoitus puolustaa israelilaista kulttuuria (kieli, ruoka, taide) sitä vastaan esitettyjä vähättelyjä tai “aidottomuuden” syytöksiä. (Times of Israel)
Taustaa ja analyysi:
Vaikka tämä on mielipidekirjoitus, se tuo esiin syvän kulttuuripoliittisen jännitteen: Israelin kulttuuri kohtaa jatkuvia arvosteluja ulkopuolelta, joissa sen omaperäisyyttä kyseenalaistetaan. Usein kritiikki kohdistuu esimerkiksi ruokiin, kielimuutoksiin tai musiikkiin — “onko tämä autenttista?” — ja sen kautta pyritään heikentämään kulttuurin legitimiteettiä.
Tämä vastustaa ajatusta kulttuurisesta essensialismista: kulttuurit ovat jatkuvassa muutoksessa, ja Israelin kulttuuri on syntynyt kohtaamisesta, sekoittumisesta, diasporasta ja paikallisesta vuorovaikutuksesta. Tällainen puolustusliike kulttuuria kohtaan osoittaa, että kulttuurinen identiteetti on myös poliittinen kysymys: jos kulttuuria onnistutaan delegimoimaan tai leimaamaan “ei-aidoksi”, sen poliittinen merkitys ja yhteisöllinen voima heikkenee.
Turvallisuus / Konfliktit:
“Ben-Gvir prays at Al-Aqsa mosque compound, urges ‘Gaza victory’”
(lähde: Reuters / Times of Israel)
Israelin kansallisen turvallisuuden ministeri Itamar Ben-Gvir vieraili Al-Aqsan moskeijakompleksissa Jerusalemin vanhassa kaupungissa (joka juutalaisten näkökulmasta on Temppelivuori). Hän rukoili siellä ja vaati “täydellistä voittoa” Hamasia vastaan Gazassa. Tämä on poikkeuksellinen ele, sillä alueella on voimassa historiallinen status quo — muslimien rukoilu siellä on sallittu, mutta muita uskonnollisia rituaaleja ei.
Tausta ja analyysi:
Ben-Gvirin vierailu voi nähdä provosoivana strategiana, jolla yritetään vahvistaa Israelin asemaa uskonnollisesti merkittävällä alueella. Al-Aqsa kuuluu Jerusalemissa käänteentekevien uskonnollisten ja poliittisten jännitteiden solmukohtiin: pienikin muutos käytäntöihin voi aiheuttaa vakavia reaktioita muslimiyhteisöissä kotimaassa ja ulkomailla. Hamas puolusti vierailua “tahallisena provokaationa” ja fasistisena eleenä. (Hamasin lausunto Reutersin mukaan)
Tällaisia toimia ei voi tarkastella vain uskonnollisina eleinä: niillä on selkeä sotilaallinen ja poliittinen ulottuvuus. Jos hallitus tai turvallisuusministeri kykenee osoittamaan vahvaa kontrollia tällaisilla symboleilla, se voi pyrkiä vaikuttamaan kansalliseen moraaliin ja turvallisuuskuvaan. Toisaalta se ruokkii vastareaktioita: liikkeet, jotka näkevät alueen puolustamisen muslimiyhteisönä, saattavat vastata protestein, mielenosoituksin, jopa väkivallalla.
Poliittisesti tämä ele kertoo siitä, miten uskonnollinen ja turvallisuuspolitiikka kietoutuvat yhteen Israelissa. Ben-Gvir edustaa oikeistolaista, uskonnollisesti korostettua linjaa, joka haluaa heikentää status quo -järjestelyjä. Tämä saattaa vahvistaa jännitteitä Israelin ja Jordanian (joka valvoo osaa Jerusalemin islamilaisesta valvonnasta) välillä sekä laajemmin muslimimaailmassa.
Turvallisuus / Konfliktit:
“IDF to cut budget for Gaza border security teams following operational assessment”
(lähde: Times of Israel)
Israelin puolustusvoimat (IDF) on ilmoittanut leikkaavansa palkkabudjettia siviilipuolustusjoukoilta, jotka toimivat Gazaa rajoittavilla alueilla. Leikkaukset perustuvat operatiiviseen tilannearvioon. Leikkausten on määrä astua voimaan juutalaisen juhlakautta seuraavien viikkojen aikana.
Tausta ja analyysi:
Nämä leikkaukset voivat heijastaa resurssipulasta tai priorisoinnista, jossa sotilaallinen hyökkäystoiminta ja rintamien ylläpito vievät entistä enemmän huomiota ja resursseja. Siviilipuolustusjoukot (mm. paikalliset vartiointiryhmät, hälytysjärjestelmät, suojelutoimet) ovat tärkeä osa rajavyöhykkeiden turvallisuutta, etenkin kun hyökkäysuhka säilyy.
Budjettileikkaukset voivat heikentää näiden joukkojen valmiutta vastata pienempiin hyökkäyksiin tai rakettituleen, mikä voi lisätä haavoittuvuutta asuinalueilla Gazaa rajaavilla alueilla. Se myös voi heikentää paikallisten asukkaiden luottamusta siihen, että heidät suojellaan riittävästi, mikä puolestaan voi kasvattaa paineita poliittisesti kohti aggressiivisempaa turvallisuuspolitiikkaa.
Poliittisesti tämä päätös voi osoittaa valtiovallan prioriteetit: että se pitää tärkeämpänä suurten operaatioiden ylläpitoa ja etulinjatoimia siviilipuolustusjoukkojen kustannuksella. Tämä voi herättää arvostelua erityisesti eteläisillä rajaseuduilla asuvilta, jotka kokevat suurimman riskin ja odottavat hallitukselta konkreettista suojaa.
Historia / Turvallisuus / Konfliktit:
“Weeks before Oct. 7, IDF chief warned Netanyahu that Israel’s enemies had become more willing to ‘take risks’ and attack”
(lähde: Times of Israel)
Raporttien mukaan IDF:n pääesikunnan johtaja Herzi Halevi varoitti pääministeri Netanyahu’ta noin 2,5 kuukautta ennen 7. lokakuuta 2023 tapahtunutta Hamasin hyökkäystä siitä, että Israelin viholliset olivat valmiimpia ottamaan riskejä ja hyökkäämään. Hän kirjoitti, että Israelin pelotevaikutus oli heikentynyt ja että viholliset olivat huomanneet sen.
Tausta ja analyysi:
Tämä kirje paljastaa, että osa huippuarvioista turvallisuudesta oli etukäteen pessimistisiä. Halevin näkemyksen mukaan Israelin kolmesta perinteisestä pelotekomponentista — sotilaallinen voima, yhteiskunnallinen koheesio ja vahvat yhteydet Yhdysvaltoihin — oli heikentymisen merkkejä. Hän varoitti, että Israelin sisäiset jännitteet (esim. oikeusjärjestelmän uudistus, poliittiset konfliktit) ja jännitteet ulkosuhteissa olivat heikentämässä pelotetta.
Tämä raportti antaa retrospektiivisen näkökulman siihen, että Israel ei ollut täysin valmistautunut skenaarioon, joka lopulta toteutui. Se nostaa esiin kysymyksen: oliko poliittisessa johdossa vakuuttavuutta siitä, että varoitukset otettiin vakavasti ja että toimet turvallisuuden vahvistamiseksi tehtiin ajoissa?
Lisäksi se heijastaa, miten historian muisti ja selvitykset voivat muuttaa julkista keskustelua: kun sotatoimet jatkuvat, tällaiset raportit voivat vahvistaa kritiikkiä hallitusta kohtaan siitä, että se ei reagoinut varoituksiin riittävän ajoissa. Se myös osoittaa, että osa konfliktin dynamiikasta syntyy ennen tukahdutettua eskalointia — ennemmin piilevistä heikkouksista kuin yllättävästä aloitteesta.
Matkailu / Kulttuuri / Teknologia:
“New October 7 center in south harnesses virtual reality for an immersive experience”
(Lähde: The Times of Israel)
Etelä-Israelin Sderotiin on perustettu uusi “October 7” -keskus, jossa käytetään virtuaalitodellisuutta (VR) ja multimediaesityksiä esittelemään 7. lokakuuta 2023 tapahtumia, erityisesti Supernova-juhlissa surmattujen ja siepattujen tarinoita. Keskukseen on sisällytetty äänitteitä, VR-haastatteluja ja henkilöiden kohtaloita tuovia kokemuksia.
Taustaa ja analyysi:
Tämä on esimerkki siitä, kuinka konflikti integroidaan kulttuuriseen muistamiseen ja matkailulliseen näyttelykokemukseen. VR tarjoaa voimakkaan keinon eläytyä tapahtumiin — mutta samalla on eettisiä kysymyksiä: miten varmistetaan, ettei traumaalisia hetkiä trivialisoida tai hyödynnetä propagandistisesti?
Matkailullisesti tällainen keskus voi houkutella sekä kotimaisia että ulkomaisia vierailijoita, jotka haluavat ymmärtää sodan vaikutuksia ja muistoa. Se myös muokkaa Israelin kulttuurista viestiä: ettei kyse ole vain sotatoimista, vaan kollektiivisesta kokemuksesta, jonka kautta pyritään luomaan yhteistä identiteettiä ja “muistamisen infrastruktuuria”.
Talous / Teknologia:
“ASML to invest $1.5 billion in Mistral at over $11 billion valuation”
(Lähde: Times of Israel, Tech Israel – kategoria “Tech Israel”)
Alankomaalainen teknologiajätti ASML investoi 1,5 miljardia dollaria ranskalaiseen Mistral AI -yhtiöön, mikä nostaa sen arvon yli 11 miljardiin dollariin. Tieto löytyy Teknologia-osiossa Israelin uutissivustolta.
Taustaa ja analyysi:
Vaikutus Israelin teknologia-ekosysteemiin on epäsuora mutta merkittävä: kun suuryritykset investoivat tekoälyyn tai teknologia-alan startupeihin, se kasvattaa koko sektorin houkuttelevuutta pääomasijoittajille, myös Israelille. Israelin vahvuus on sen innovointikyky ja startup-infra, ja tällaiset uutiset voivat toimia signaalina teknologiasijoittajille alueella.
Koska Israelin talous nojaa vahvasti teknologiasektoriin (osuus vientituloista ja yritysinvestoinneista on merkittävä), tällaiset suuntaukset voivat vaikuttaa myös poliittiseen päätöksentekoon: hallitus voi edistää tekoälyä, houkutella sijoittajia tai säätää lainsäädäntöä sen mukaisesti. Tämä investointi osoittaa, että tekoäly ja teknologiayhtiöiden rahoitus ovat edelleen globaaleja kilpailualueita, joilla Israel haluaa olla mukana.
Hyvinvointi / Terveys / Yhteiskunta:
“The overlooked victims Israel’s vulnerable populations struggle as war diverts needed resources”
(Lähde: The Jerusalem Post)
Jerusalem Postin kolumnissa korostetaan sodan vaikutusta haavoittuvimpiin yhteisöihin Israelissa: köyhiin, vanhuksiin, vammaisiin ja perheisiin, jotka riippuvat sosiaalipalveluista. Konfliktin painopisteessä resurssit ohjautuvat puolustukseen, ja monet sosiaali- ja terveyspalvelut kärsivät.
Taustaa ja analyysi:
Kriisitilanteessa resurssit priorisoidaan usein puolustusmenoihin, mutta tämä voi aiheuttaa pitkän aikavälin seurauksia yhteiskunnalle: kasvanutta köyhyyttä, heikentynyttä terveydenhuoltoa, sosiaalista eriarvoisuutta ja lisääntyviä mielenterveysongelmia.
Tällainen “välttämättömyyden priorisointi” asettaa poliittiselle järjestelmälle moraalisen haasteen: kuinka varmistetaan, että julkinen hyvinvointi ei jää kriisin varjoon? Vakaus yhteiskunnassa riippuu siitä, että heikoimmat asetetaan huolehtimisen piiriin myös sodan aikana — muuten syntyy uhka sisäisestä vakaudelle ja kansalaisluottamukselle.
Kolumni muistuttaa, että sota ei muuta vain rajavyöhykkeitä, vaan vaikuttaa jokapäiväiseen elämään — ja että yhteiskunta mitataan sen kyvyllä huolehtia heikoimmista myös vaikeina aikoina.
Ilta-Sanomien uutisointi Gazaan pyrkineistä aktivisteista – yksipuolinen kertomus ilman kontekstia
Israel-kuvasta muokataan tarinaa – ei kokonaisuutta
Ilta-Sanomissa 7. lokakuuta julkaistu artikkeli ”Israelissa kiinniotetut suomalaisaktivistit kertovat kohtelustaan: ’Halusivat nöyryyttää’” nosti esiin viiden suomalaisen aktivistin kertomukset heidän palattuaan Suomeen Israelin viranomaisten pidätettyä heidät Välimerellä. Uutinen käsitteli heidän kokemuksiaan, mutta tarkemmassa tarkastelussa se kertoo myös jotakin suomalaisen median tavasta käsitellä Israelia koskevia aiheita.
Artikkeli perustuu yksinomaan aktivistien omiin kertomuksiin. Israelin asevoimien, viranomaisten tai ulkoministeriön kommentteja ei ole lainkaan mukana. Näin lukijalle välittyy vain yksi todistusversio tapahtumista, jota ei pyritä journalistisesti tasapainottamaan.
Kun uutisessa toistetaan väitteitä, kuten ”He halusivat nöyryyttää ihmisiä, jotka puolustavat Gazaa” tai ”Miten meitä kohdeltiin, ei ollut millään tavalla inhimillistä”, ilman että niitä asetetaan laajempaan turvallisuuspoliittiseen kontekstiin, syntyy väistämättä mielikuva, jossa Israel toimii mielivaltaisesti ja aktivistit ovat uhreja. Tämä ei ole tasapainoista journalismia vaan yhden osapuolen tarinan toistoa.
Israel on vuodesta 2007 pitänyt Gazaa koskevaa merisaartoa, jonka tarkoituksena on estää aseiden ja sotilaallisen materiaalin salakuljetus Hamasille. Saarto perustuu kansainvälisen oikeuden puitteissa tehtyyn turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun. Kaikki Gazaan pyrkivät alukset pysäytetään ennen kuin ne saapuvat alueelle.
Tämä tausta jää Ilta-Sanomien artikkelissa kokonaan mainitsematta. Lukijalle annetaan ymmärtää, että kyseessä olisi ollut pelkkä humanitaarinen avustusoperaatio, vaikka Global Sumud Flotilla on osa laajempaa poliittista verkostoa, joka on toistuvasti pyrkinyt haastamaan Israelin saarron. Ilman tätä tietoa uutinen on harhaanjohtava.
Artikkeli käyttää runsaasti emotionaalisesti latautuneita lainauksia ja kuvauksia: ”nippusiteillä sidottuina ulkona”, ”veriläiskä tuhotun Gazan kuvan alla”, ”nälkälakko solidaarisuudesta palestiinalaisille”.
Tällainen kielenkäyttö vetoaa voimakkaasti lukijan tunteisiin, mutta ei auta ymmärtämään tapahtumien laillis-poliittista perustaa.
Lisäksi artikkeli ei huomauta, että aktivistit itse ilmoittivat olleensa varautuneita pidätykseen. Tämä kertoo siitä, että kyseessä ei ollut yllätyksellinen humanitaarinen matka, vaan tietoinen poliittinen mielenilmaus, jossa medianäkyvyys oli osa kampanjaa.
Hyvä journalismi rakentuu useiden lähteiden varaan ja antaa äänen kaikille osapuolille. Tässä tapauksessa Israelin näkökulma puuttuu kokonaan.
Artikkelissa ei myöskään kerrota, että Israelin viranomaiset ovat usein tarjonneet mahdollisuuden siirtää humanitaarinen apu maitse valvottujen rajanylityspaikkojen kautta, mutta flotilla-aktivistit kieltäytyvät tästä, koska heidän toimintansa tavoitteena on haastaa itse saarto – ei vain viedä apua Gazaan.
Tämä taustatieto olisi olennaista, jotta suomalainen lukija voisi ymmärtää, miksi Israel toimi kuten toimi. Ilman sitä uutinen jää yksipuoliseksi kertomukseksi sorretuista ja sortajista.
Suomalainen yleisö ansaitsee monipuolisempaa ja kontekstualisoitua uutisointia Lähi-idän tapahtumista. Kun Israelista kerrotaan vain tunteisiin vetoavien aktivistikertomusten kautta, vaarana on, että julkinen mielikuva vääristyy ja todelliset turvallisuuspoliittiset, juridiset ja historialliset syyt jäävät varjoon.
Uutisen tehtävä ei ole vahvistaa valmiita mielikuvia, vaan auttaa ymmärtämään todellisuutta eri näkökulmista. Israelin toimien kriittinen arviointi on luonnollisesti osa vapaata lehdistöä – mutta tasapuolisuuden nimissä myös Israelin ääni on kuultava.
Ilta-Sanomien artikkeli ei varsinaisesti valehtele, mutta se kertoo vain puolet tarinasta.
Jättämällä Israelin näkökulman, merisaarron laillisen taustan ja flotillaliikkeen poliittisen luonteen käsittelemättä se vahvistaa yksipuolista kuvaa, jossa Israel näyttäytyy aggressiivisena voimana ja aktivistit uhrautuvina rauhantaistelijoina.
Tällainen uutisointi ei rakenna ymmärrystä vaan syventää väärinymmärrystä.
Jos suomalainen media haluaa palvella lukijoitaan rehellisesti, sen on uskallettava kertoa myös se puoli todellisuudesta, joka ei sovi valmiiseen kertomukseen.