Torstai 20. elokuuta valkenee Israelissa kirkkaana, lämpimänä ja hyvin kesäisenä. Aamun ensimmäisinä tunteina Jerusalemin kukkuloilla ilma tuntuu vielä miellyttävältä, mutta aurinko ottaa nopeasti vallan. Päivän mittaan lämpö kohoaa Jerusalemissa noin 32 asteeseen, ja Israelin ilmatieteen laitoksen mukaan sisämaassa ja vuoristoalueilla lämpötilat ovat hieman nousussa.
Välimeren rannalla Tel Avivissa ja Haifassa tunnelma on erilainen. Meri hillitsee kaikkein korkeimpia lämpötiloja, mutta kosteus tekee ilmasta raskaan ja lämpimän. Keskipäivällä varjo houkuttelee, rannalla puhaltava merituuli tuo helpotusta ja Välimeri on loppukesän jäljiltä lämmin.
Jerusalemissa kuumuus on kuivempaa. Vanhan kaupungin vaaleat kiviseinät hohtavat voimakkaassa auringossa, ja iltapäivällä kujien varjot tarjoavat tervetulleen hengähdyksen. Kun aurinko myöhemmin painuu Juudean kukkuloiden taakse, ilma alkaa nopeasti muuttua miellyttävämmäksi ja ilta tarjoaa selvän vastakohdan päivän kuumuudelle.
Jordaninlaaksossa, Genesaretinjärven ympärillä ja Kuolleellamerellä kesä näyttää torstaina voimakkaamman puolensa. Alavilla alueilla kuumuus on selvästi Jerusalemia kovempaa, ja aurinko tuntuu lähes polttavalta. Eilatin ja Aravan aavikon suunnalla päivä on jälleen paahtava – siellä keskipäivä on enemmän sisätilojen, varjon ja runsaan veden kuin pitkien ulkoilujen aikaa.
Sateesta ei juuri tarvitse huolehtia. Israelin ilmatieteen laitoksen ennuste kuvaa sään aamupilvien väistymisen jälkeen poutaiseksi, eikä merkittävää sääriskiä ole tällä hetkellä ilmoitettu.
Torstai on siis hyvin israelilainen elokuun päivä: aamulla hetken lempeä, keskipäivällä kirkas ja kuuma, idässä ja etelässä paahtava – ja illalla Jerusalemin kukkuloilla jälleen rauhallisen lämmin. Aurinko hallitsee maisemaa aamusta iltaan, eikä kesän ote Israelista ole vielä hellittämässä.
Politiikka: Likudin esivaalit muuttivat Netanjahun lähtöasetelmia lokakuun vaaleihin
Likudin esivaalien lopullinen asetelma on noussut tänään keskeiseksi Israelin sisäpoliittiseksi puheenaiheeksi. The Times of Israelin mukaan Eli Cohen, Yariv Levin, Amir Ohana ja Miri Regev sijoittuivat puolueen listan kärkeen Benjamin Netanjahun jälkeen. Samalla useat nykyiset ministerit, kuten Ze’ev Elkin, May Golan, Idit Silman ja Avi Dichter, näyttävät jäävän niin alas, että heidän paluunsa Knessetiin on epävarmaa.
Tulos on kiinnostava ennen kaikkea siksi, ettei kyse ollut vain henkilövalinnoista. Netanyahu pyrkii rakentamaan Likudista vaalikelpoisemman puolueen tilanteessa, jossa sen kannatus on heikentynyt. The Times of Israelin analyysin mukaan puolueen listan kärkeen nousi suhteellisen maltillisina pidettyjä nimiä enemmän kuin puolueen ideologisen oikean laidan ehdokkaita. Tavoitteena näyttää olevan takaisin niiden oikeisto- ja keskustaoikeistolaisten äänestäjien saaminen, jotka ovat viime vuosina etääntyneet Likudista.
Ynet puolestaan nostaa esiin, että Netanjahun kannalta voittoon liittyy myös ongelmia. Likudin sisäinen henkilörakenne on muuttunut tavalla, joka voi lisätä jännitteitä puolueessa juuri ennen 27. lokakuuta järjestettäviä parlamenttivaaleja. Esivaalit ovat siten lähtölaukaus varsinaiselle vaalikampanjalle: seuraavaksi ratkaisevaa on, onnistuuko Netanyahu muuttamaan puolueen sisäisen voittonsa koko oikeistoblokin kannatukseksi.
Diplomatia: Israelin isku Syyriaan kiristää suhteita Turkkiin
Israel Hayomin ja The Times of Israelin mukaan Israel on vahvistanut tehneensä iskun Syyriaan, koska sen mukaan Turkki valmisteli joukkojen sijoittamista syyrialaiseen sotilastukikohtaan. Israelin pääministerin kanslia sanoo varoittaneensa Syyriaa toistuvasti siitä, että tällainen kehitys rikkoisi Israelin ja Syyrian välille muodostettua turvallisuuspoliittista status quota. Turkki puolestaan torjuu Israelin väitteet.
Tapauksen merkitys on huomattavasti yhtä ilmaiskua suurempi. Israel pyrkii käytännössä määrittelemään, kuinka lähelle sen pohjoista turvallisuusvyöhykettä Turkin sotilaallinen vaikutusvalta saa ulottua. Ankara taas pitää Israelin väitteitä perusteettomina ja katsoo oman asemansa Syyriassa liittyvän alueelliseen turvallisuuteen.
Yhdysvallat joutuu tässä vaikeaan välikäteen. Ynetin mukaan Yhdysvaltain Syyrian-erityislähettiläs Tom Barrack on varoittanut Israelia Turkin kanssa kasvavista jännitteistä. Israel Hayomin mukaan Turkkia ei myöskään varoitettu etukäteen iskusta.
Israelille muodostuu näin uudenlainen strateginen ongelma: Syyrian Assad-hallinnon romahtamisen jälkeen Israelin pohjoisrajan kysymys ei enää koske vain Irania ja Hizbollahia. Myös Turkin kasvava sotilaallinen vaikutusvalta on nousemassa Israelin turvallisuuspolitiikan keskeiseksi muuttujaksi.
Yhteiskunta: Oikeuskansleri vaatii hallitukselta kovempia toimia asevelvollisuutta vältteleviä vastaan
The Times of Israelin tämän aamun uutisvirran mukaan oikeuskansleri Gali Baharav-Miara katsoo, että hallituksen on tehostettava asevelvollisuuden välttelyyn kohdistuvaa lainvalvontaa. Hänen mukaansa yli 80 prosenttia palveluksesta välttelevistä kuuluu harediyhteisöön.
Kyseessä on uusi vaihe jo pitkään jatkuneessa kiistassa. Korkein oikeus on aiemmin katsonut, ettei yeshiva-opiskelijoiden laajalle vapauttamiselle asevelvollisuudesta ole enää kestävää oikeudellista perustaa. Hallitus on puolestaan yrittänyt löytää mallia, jossa haredien värväystä lisättäisiin ilman laajoja pidätyksiä ja yhteiskunnallista vastakkainasettelua.
Kiista on muuttunut samalla uskonnollisesta kysymyksestä turvallisuus- ja tasa-arvokysymykseksi. IDF tarvitsee suuren määrän uusia sotilaita, samalla kun reserviläisten kuormitus on kasvanut vuosien sotilaallisten operaatioiden seurauksena. Oikeuskanslerin vaatimus tarkoittaa, että seuraavan hallituksenkin on vaikea siirtää asiaa enää pelkästään poliittisilla kompromisseilla eteenpäin.
Turvallisuus: Beersheban yökerhoiskua suunnitellut epäilty kertoi halunneensa räjäyttää tanssijat
The Jerusalem Post kertoo tänään Beershebassa paljastuneesta terrorismiepäilystä. Epäillyn kerrotaan tunnustaneen kuulusteluissa, että hän halusi räjäyttää Forum-yökerhossa olleita tanssijoita. Tutkinnassa on lisäksi ilmennyt, että hän oli etsinyt YouTubesta ohjeita räjähteiden valmistamiseen.
Tapaus osoittaa Israelin sisäisen turvallisuuden vaikean puolen. Suurten organisoitujen terroriverkostojen lisäksi turvallisuusviranomaisten on kyettävä tunnistamaan yksittäisiä radikalisoituneita henkilöitä ennen kuin suunnitelma muuttuu toteutuskelpoiseksi iskuksi.
Erityisen tärkeää on digitaalisen radikalisoitumisen merkitys. Kun hyökkäyksen suunnitteluun tarvittavaa tietoa voidaan etsiä verkosta ilman fyysistä yhteyttä terroristijärjestöön, Shin Betin ja poliisin perinteiset tiedustelumenetelmät eivät yksin riitä. Israelin sisäinen terrorisminvastainen toiminta onkin yhä enemmän myös digitaalista tiedustelua.
Historia: 44 vuotta kadoksissa olleen Yehuda Katzin jäännökset palautettiin Israeliin
The Times of Israel ja Ynet nostavat tänään esiin poikkeuksellisen historiallisen tapahtuman: vuonna 1982 Sultan Yacoubin taistelussa kadonneen IDF-sotilaan Yehuda Katzin jäännökset on palautettu Israeliin 44 vuoden jälkeen. The Times of Israelin aamun uutisvirta vahvistaa palautuksen, ja Ynet julkaisee tapaukseen liittyviä taistelutovereiden muistoja.
Sultan Yacoubin taistelu käytiin ensimmäisen Libanonin sodan aikana kesäkuussa 1982. Katzin kohtalo jäi vuosikymmeniksi yhdeksi Israelin tunnetuista kadonneiden sotilaiden tapauksista. Tällaisilla tapauksilla on Israelissa poikkeuksellisen suuri yhteiskunnallinen ja uskonnollinen merkitys: valtion periaatteena on ollut pyrkiä palauttamaan kaatuneet kotiin jopa vuosikymmenten jälkeen.
Tapauksella on siksi myös nykyhetkeen ulottuva viesti. Israelin yhteiskunnassa ajatus siitä, ettei sotilasta jätetä taistelukentälle, vaikuttaa voimakkaasti myös nykyisiin keskusteluihin sotavangeista, kadonneista ja panttivangeista. Katzin palauttaminen 44 vuoden jälkeen vahvistaa käsitystä siitä, että tällaisia etsintöjä voidaan jatkaa sukupolvien yli.
Teknologia: Negevistä halutaan Israelin seuraava tekoälyn kokeiluympäristö
Ynet nostaa tänään teknologiaosiossaan esiin kysymyksen siitä, voisiko Negevistä tulla Israelin seuraavan tekoälykehityksen keskeinen kokeilualue. Ajatus sopii laajempaan Israelin strategiaan, jossa teknologia- ja tutkimustoimintaa pyritään siirtämään Tel Avivin keskittymästä myös maan eteläosiin.
Negevillä on tähän poikkeuksellisia edellytyksiä. Beershebassa sijaitsee Ben-Gurionin yliopisto, alueelle on rakennettu kyberturvallisuuden tutkimus- ja yrityskeskittymää ja IDF:n teknologisia toimintoja on siirretty etelään. Jos tekoälyyritykset, puolustusteknologia, yliopistot ja infrastruktuuri saadaan toimimaan yhtenä kokonaisuutena, alue voisi muodostaa Tel Avivin teknologiakeskittymälle uuden rinnakkaisen kasvukeskuksen.
Taloudellinen kysymys on kuitenkin yhtä tärkeä kuin teknologinen: pystyykö Israel synnyttämään Negeviin pysyvää korkeasti koulutettujen työntekijöiden muuttoliikettä vai jäävätkö tutkimuslaitokset ja yritykset yksittäisiksi saariksi? Siksi tekoälystä käytävä keskustelu liittyy samalla Israelin pitkäaikaiseen tavoitteeseen vähentää maan keskiosan ja periferian taloudellisia eroja.
Talous: Kiinalainen ANTA valmistautuu Israelin markkinoille
Ynet kertoo, että kiinalainen urheiluvaatejätti ANTA on tulossa Israelin markkinoille Castro-Renuar-konsernin kanssa tehtävän yhteistyön kautta.
ANTA on kansainvälisesti merkittävä urheilualan yritys, joten kyse ei ole vain uuden vaatemerkin tulosta Israeliin. Kiinalaisten kuluttajabrändien kansainvälinen laajeneminen näkyy nyt yhä selvemmin myös Israelissa.
Taloudellisesti kehitys kertoo Israelin kuluttajamarkkinoiden kiinnostavuudesta siitä huolimatta, että turvallisuustilanne ja sota ovat lisänneet yritysten riskejä. Samalla Kiinan ja Israelin taloudellisiin suhteisiin liittyy poliittinen ristiriita: turvallisuusteknologiassa Israel suhtautuu kiinalaiseen teknologiaan yhä varovaisemmin, mutta tavallisessa kuluttajakaupassa kiinalaisten yritysten läsnäolo jatkaa kasvuaan.
Matkailu: Ben Gurionin lentoaseman ruuhkat paljastavat ilmailun nopean palautumisen ongelmat
Ynet raportoi Ben Gurionin lentoaseman pahenevista viivästyksistä. Matkustajien kerrotaan joutuneen odottamaan lentokoneissa pitkiä aikoja samalla kun Israelin lentoliikenne palautuu aiempien turvallisuusrajoitusten jälkeen.
Tämä on tavallaan myönteinen ongelma: lentoliikenne ja matkustajamäärät ovat palaamassa nopeammin kuin järjestelmä pystyy niitä käsittelemään. Israelin matkailulle lentoyhteyksien palautuminen on elintärkeää, sillä pitkään jatkunut alueellinen kriisi on vähentänyt ulkomaisia matkailijoita ja saanut monet kansainväliset lentoyhtiöt keskeyttämään reittejään.
Toisaalta ruuhkat osoittavat, kuinka haavoittuva Israelin kansainvälinen liikennejärjestelmä edelleen on. Ben Gurion on ylivoimaisesti maan tärkein kansainvälinen matkustajaliikenteen solmukohta. Kun liikenne keskittyy lähes kokonaan yhdelle lentoasemalle, pienikin henkilöstö-, turvallisuus- tai kapasiteettiongelma heijastuu nopeasti koko maan matkailuun.
Turvallisuus: Yhdysvaltain mahdollinen joukkojen vähentäminen Lähi-idässä herättää Israelissa strategisia kysymyksiä
The Jerusalem Post kertoo tänään, että Yhdysvalloissa pohditaan Lähi-idän sotilaallisen läsnäolon osittaista vähentämistä tai joukkojen sijoittamisen muuttamista kuukausia jatkuneiden Iranin hyökkäysten jälkeen. Keskusteluissa on lehden mukaan mukana myös CENTCOMin komentaja amiraali Brad Cooper.
Israelille kysymys on huomattava. Yhdysvaltain alueelliset tukikohdat eivät palvele vain amerikkalaisia operaatioita, vaan muodostavat osan laajemmasta Irania vastaan rakennetusta pelote-, tiedustelu- ja ohjuspuolustusverkostosta. Jos amerikkalaisten joukkojen painopistettä siirretään Persianlahdelta lännemmäksi, Israel joutuu arvioimaan uudelleen, kuinka nopeasti Yhdysvallat pystyy osallistumaan tulevan kriisin torjuntaan.
Samalla joukkojen uudelleensijoittaminen ei välttämättä merkitse Yhdysvaltain vetäytymistä alueelta. Se voi olla yritys vähentää Iranin helposti saavutettavissa olevien amerikkalaistukikohtien haavoittuvuutta ja rakentaa hajautetumpaa sotilaallista järjestelmää. Israelin näkökulmasta olennaista onkin, heikkeneekö amerikkalainen pelote vai muuttuuko vain sen maantieteellinen rakenne.
Diplomatia: Israelin ja Yhdysvaltain Iran-politiikka lähestyy uutta ratkaisuvaihetta
Ynetin tämän päivän uutisvirran mukaan presidentti Donald Trump on pysäyttänyt Iran-neuvottelut ja siirtymässä pitkäkestoisempaan strategiaan, jonka tarkoituksena on kasvattaa Teheraniin kohdistuvaa painetta. Samanaikaisesti The Jerusalem Post käsittelee Yhdysvaltain Lähi-idän sotilaallisen läsnäolon mahdollista uudelleenjärjestelyä.
Israelille nämä kaksi kehitystä täytyy lukea yhdessä. Jos diplomaattinen neuvottelukanava kapenee mutta Yhdysvallat samalla vähentää kaikkein haavoittuvimpia sotilaallisia asemiaan Persianlahdella, Washington saattaa olla siirtymässä malliin, jossa Irania painostetaan taloudellisesti ja strategisesti ilman välitöntä uutta suurta sotilasoperaatiota.
Jerusalemille tämä jättää vaikean kysymyksen: kuinka pitkään Israel on valmis odottamaan Yhdysvaltain strategian vaikutuksia, jos se arvioi Iranin muodostavan edelleen välittömän turvallisuusuhan? Tästä voi muodostua yksi Israelin seuraavan hallituksen tärkeimmistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä.
Tämän aamun uutisista erityisen merkittävä kokonaisuus on mielestäni Israel–Syyria–Turkki-jännite. Se näyttää avaavan Israelille kokonaan uuden pohjoisen strategisen asetelman, jossa Iranin ja Hizbollahin rinnalle nousee NATO-maa Turkki. Myös Likudin esivaalien jälkeinen vaaliasetelma on nyt seurannan arvoinen, koska Israel on siirtymässä varsinaiseen lokakuun vaalikamppailuun.
Diplomatia: Israelin asema nousee Yhdysvaltain demokraattien sisäisen kamppailun jakolinjaksi
The Times of Israel kertoo tänään Floridan demokraattien senaattorivaalista, jossa osavaltion edustajainhuoneen jäsen Angie Nixon voitti Alexander Vindmanin. Nixon kuuluu Democratic Socialists of America -järjestöön ja on profiloitunut voimakkaana Israelin politiikan arvostelijana. Vindman puolestaan tunnetaan Ukrainan-syntyisenä entisenä Yhdysvaltain armeijan upseerina, joka nousi kansalliseen julkisuuteen Donald Trumpin ensimmäisen presidenttikauden aikana.
Israelilaisesta näkökulmasta tulos on kiinnostava, koska se vahvistaa kehitystä, jossa suhtautuminen Israeliin toimii yhä selvemmin Yhdysvaltain demokraattisen puolueen sisäisenä jakolinjana. Kyse ei ole enää pelkästään Gazan sodasta tai yksittäisestä Israelin hallituksesta, vaan siitä, millainen Yhdysvaltain suhde Israeliin tulevaisuudessa pitäisi olla.
Israelissa tätä seurataan tarkasti siksi, että maan turvallisuusstrategia on vuosikymmeniä perustunut oletukseen Israelin tukemisen kaksipuolueisuudesta Washingtonissa. Jos Israel muuttuu republikaanien ja demokraattien väliseksi puoluepoliittiseksi kysymykseksi, Israelin hallitusten liikkumatila Yhdysvalloissa voi pitkällä aikavälillä kaventua.
Diplomatia: Haaretz varoittaa Israelin muuttumisesta poliittiseksi rasitteeksi Yhdysvalloissa
Haaretzin tänään julkaisemassa mielipidekirjoituksessa tarkastellaan samaa kehitystä vielä laajemmasta näkökulmasta. Lehden kirjoittajan mukaan AIPACin asemaan Yhdysvaltain politiikassa kohdistuva vastustus kertoo siitä, että Benjamin Netanjahun hallitusten politiikan puolustaminen on muuttanut suhtautumista Israeliin osassa amerikkalaista poliittista kenttää.
Tämä on tärkeää erottaa itse uutistapahtumasta: kyseessä on Haaretzin mielipidekirjoituksen tulkinta, ei neutraali uutisraportti. Silti se kertoo Israelissa käytävästä olennaisesta keskustelusta. Kysymys kuuluu, onko Israelin ja Yhdysvaltain suhde siirtymässä pysyvästi tilanteeseen, jossa Israel ei enää yhdistä amerikkalaista valtavirtaa vaan jakaa sitä.
Floridan vaalituloksen kanssa luettuna päivän uutisvirrasta muodostuu kiinnostava kokonaisuus. Israelin tulevan hallituksen ulkopolitiikan yksi suurista haasteista saattaakin olla suhteiden korjaaminen Yhdysvaltain demokraattisen puolueen niihin osiin, joissa suhtautuminen Israeliin on muuttunut aikaisempaa kriittisemmäksi.
Politiikka: Israelin lokakuun vaalien todellinen kamppailu alkaa siirtyä puoluelistoista hallitusvaihtoehtoihin
Likudin esivaalituloksia käsittelimme jo aiemmin, joten en toista niitä. Niiden jälkeinen uusi poliittinen vaihe on kuitenkin huomionarvoinen: Israelissa huomio alkaa siirtyä yksittäisten puolueiden ehdokaslistoista siihen, millaisia hallituskoalitioita 27. lokakuuta järjestettävien vaalien jälkeen voidaan todellisuudessa muodostaa.
Tämä tekee keskustasta ja oikeistokeskustasta erityisen tärkeän. Israelin vaalijärjestelmässä vaalien voittaminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että suurimman puolueen johtajasta tulee pääministeri. Ratkaisevaa on, kuka pystyy kokoamaan vähintään 61 kansanedustajan tuen.
Tämän vuoksi Naftali Bennettin, Gadi Eisenkotin, Avigdor Libermanin ja Yair Lapidin keskinäiset suhteet ovat käytännössä lähes yhtä tärkeitä kuin Likudin kannatus. Viime päivien keskusteluissa on jo nähty rajoja mahdollisille hallitusratkaisuille: esimerkiksi Liberman on torjunut Eisenkotin ajatuksen alle 61 kansanedustajan vähemmistöhallituksesta, joka olisi riippuvainen ulkopuolisesta tuesta.
Seuraavien viikkojen keskeinen kysymys ei siksi ole pelkästään ”Netanyahu vastaan oppositio”, vaan se, pystyykö oppositio esittämään äänestäjille uskottavan hallitusvaihtoehdon.
Henkilöt: Gali Baharav-Miara nousee jälleen Israelin vallanjakoa koskevan kiistan keskiöön
Vaikka käsittelimme jo oikeuskanslerin vaatimusta tehostaa haredien asevelvollisuuden valvontaa, sen poliittiset seuraukset ansaitsevat erillisen tarkastelun. Degel HaTorahin Moshe Gafni hyökkäsi voimakkaasti oikeuskansleri Gali Baharav-Miaraa vastaan ja väitti, ettei tällä ole toimivaltaa määrätä yeshiva-opiskelijoihin kohdistuvista rajoituksista.
Kiistan merkitys ulottuu asevelvollisuutta paljon laajemmalle. Baharav-Miarasta on tullut henkilö, johon kiteytyy Israelissa käytävä periaatteellinen kamppailu hallituksen ja oikeudellisten instituutioiden vallasta.
Hallituksen näkökulmasta ongelmana on ollut se, että oikeuskanslerin toimisto pystyy rajoittamaan demokraattisesti valitun hallituksen politiikkaa juridisin perustein. Vastustajien näkökulmasta juuri tämä riippumaton oikeudellinen valvonta on välttämätöntä Israelissa, jossa ei ole Suomen kaltaista kirjallista perustuslakia eikä kaksikamarista parlamenttia.
Siksi Baharav-Miaran henkilökohtaiselta näyttävä konflikti kertoo todellisuudessa paljon suuremmasta kysymyksestä: kuinka vahvoja institutionaalisia rajoja Israelin toimeenpanovallalla pitäisi olla.
Yhteiskunta: Haredien asevelvollisuuskiista muuttuu kamppailuksi valtion auktoriteetista
Moshe Gafnin reaktio oikeuskanslerin linjaukseen tuo haredien asevelvollisuuskysymykseen uuden yhteiskunnallisen ulottuvuuden. The Times of Israelin mukaan oikeuskanslerin toimisto arvioi haredien muodostavan noin 80 prosenttia asevelvollisuutta välttelevistä ja vaatii valtiolta tehokkaampaa lain toimeenpanoa. Gafni puolestaan ilmoitti yeshiva-opiskelijoiden jatkavan Talmudin opiskelua eikä hyväksynyt oikeuskanslerin toimivaltatulkintaa.
Tässä vaiheessa kiista ei koske enää ainoastaan sitä, kuinka monta haredimiestä IDF:ään pitäisi värvätä. Taustalla on perustavampi kysymys siitä, kuka määrittää harediyhteisön velvollisuudet suhteessa valtioon.
Haredipuolueille Tooran opiskelu on juutalaisen kansan jatkuvuutta ylläpitävä tehtävä eikä vain vaihtoehto asepalvelukselle. Suurelle osalle muuta israelilaista yhteiskuntaa puolestaan vuosia jatkunut turvallisuuskriisi on tehnyt tilanteesta vaikeasti hyväksyttävän: reserviläiset ja heidän perheensä kantavat raskasta palvelustaakkaa samalla, kun kokonainen väestöryhmä on pitkään ollut suurelta osin palveluksen ulkopuolella.
Tästä syystä kysymyksestä saattaa tulla yksi lokakuun vaalien tärkeimmistä yhteiskunnallisista jakolinjoista.
Ihmisoikeudet: Palestiinalaisvankien numerointi nostaa jälleen esiin IDF:n toiminnan valvonnan
Vaikka tapaus tuli julkisuuteen jo eilen, siihen liittyvä keskustelu jatkuu tämän päivän uutisvirrassa ja aihe kuuluu selvästi ihmisoikeuksiin. IDF on myöntänyt, että Länsirannalla suoritetun operaation aikana sotilaat merkitsivät pidätettyjä palestiinalaisia numeroilla. Armeija on ilmaissut katumuksensa ja ilmoittanut, että tapahtumasta on tehty johtopäätöksiä.
Arabikansanedustaja Ahmad Tibi reagoi tapaukseen poikkeuksellisen voimakkaasti ja liitti käytännön historiallisiin mielikuviin ihmisten numeroimisesta. IDF puolestaan on korostanut, ettei tällainen menettely vastaa armeijan hyväksymiä toimintatapoja.
Tapauksessa kannattaa erottaa kaksi asiaa. Se ei sellaisenaan osoita, että ihmisten numerointi olisi IDF:n yleinen käytäntö; päinvastoin armeijan oma reaktio viittaa siihen, että toimintaa pidettiin sopimattomana. Samalla tapaus osoittaa, kuinka tärkeää sotilaallisten operaatioiden sisäinen valvonta on tilanteessa, jossa sotilaat ovat päivittäin tekemisissä siviiliväestön kanssa.
Israelille kysymys on myös kansainvälisestä legitimiteetistä. Yksittäinenkin tapaus voi saada huomattavan symbolisen merkityksen ja vaikuttaa paljon laajemmin siihen, miten Israelin toimintaa ulkomailla arvioidaan.
Diplomatia: Israelin tuleva hallitus joutuu pohtimaan myös maan kansainvälisen poliittisen pääoman palauttamista
Tämän aamun yhteiskunta- ja politiikkauutisista muodostuu kiinnostava yhteinen teema. Lokakuun vaaleissa israelilaiset ratkaisevat muodollisesti Knessetin kokoonpanon, mutta samalla seuraava hallitus saa ratkaistavakseen kaksi rinnakkaista legitimiteettikysymystä.
Kotimaassa kyse on asevelvollisuudesta, oikeuskanslerin asemasta, oikeusvaltiosta ja eri väestöryhmien velvollisuuksista. Ulkomailla kyse on siitä, kuinka Israel ylläpitää historiallisesti poikkeuksellisen tärkeää suhdettaan Yhdysvaltoihin tilanteessa, jossa Israelista on tulossa aiempaa selvemmin amerikkalaisen puoluepolitiikan kiistakysymys. Floridan demokraattien esivaalit ja Haaretzin tämänpäiväinen AIPAC-kirjoitus ovat kaksi erilaista mutta samaan kehitykseen liittyvää signaalia.
Tämän vuoksi Israelin vuoden 2026 vaaleissa ei lopulta ratkaista vain sitä, jatkuuko Netanjahun valtakausi. Ratkaistavana on myös se, millaisen suhteen seuraava hallitus rakentaa Israelin omiin instituutioihin, harediyhteisöön, arabikansalaisiin ja Yhdysvaltain muuttuvaan poliittiseen kenttään.
Historia: Varsovan gheton tuhoajan vankilakeskustelut avautuvat nyt englanninkieliselle yleisölle
The Jerusalem Post kertoo tänään poikkeuksellisesta historiallisesta lähteestä, joka tuo uuden lukijakunnan ulottuville yhden Varsovan gheton tuhoamisen keskeisen toimeenpanijan oman äänen. SS-kenraali Jürgen Stroop johti vuonna 1943 Varsovan gheton kansannousun murskaamista ja operaatiota, jossa kymmeniätuhansia juutalaisia tapettiin tai lähetettiin kuolemanleireille.
Sodan jälkeen Stroop joutui puolalaiseen vankilaan. Siellä tapahtui historian kannalta hämmästyttävä kohtaaminen: samaan selliin hänen kanssaan sijoitettiin puolalainen vastarintamies ja toimittaja Kazimierz Moczarski. Miehet elivät samassa sellissä 255 päivää vuonna 1949. Moczarski kuunteli, kuinka Stroop kertoi elämästään, natsismista ja Varsovan gheton tuhoamisesta.
Moczarski kokosi myöhemmin keskusteluista teoksen, joka tunnetaan nimellä Conversations with an Executioner. The Jerusalem Post nostaa nyt esiin sen uuden englanninkielisen laitoksen.
Historiallisesti aineiston arvo on siinä, ettei Stroop näyttäydy siinä jälkikäteen katuvana rikollisena. Hänen kertomuksensa paljastaa pikemminkin, kuinka ideologia, ura-ajattelu, käskyvalta ja ihmisten vähittäinen dehumanisointi saattoivat yhdistyä järjestelmälliseen joukkomurhaan.
Juuri tästä syystä tällaiset lähteet ovat tärkeitä myös holokaustin muistamisen kannalta. Historiaa ei voida ymmärtää vain uhrien lukumäärien kautta. On tutkittava myös sitä, miten tavallisista hallinnollisista ja sotilaallisista rakenteista rakennettiin järjestelmä, jossa murhaamisesta tuli tehtävä, jota tekijät saattoivat pitää normaalina työnä.
Historia: Varsovan gheton kansannousun muisto saa uuden näkökulman tekijän ja vastarintamiehen kohtaamisesta
The Jerusalem Postin tämänpäiväisen Stroop-artikkelin ehkä kiinnostavin puoli on kahden täysin vastakkaisen historiallisen maailman joutuminen samaan vankiselliin. Moczarski oli Puolan vastarintaliikkeen jäsen ja osallistunut taisteluun natsimiehitystä vastaan. Stroop puolestaan oli osa järjestelmää, jota vastaan hän oli taistellut.
Varsovan gheton kansannousu alkoi huhtikuussa 1943, kun jäljellä olevat juutalaiset vastarintaryhmät nousivat saksalaisia vastaan. Sotilaallisesti taistelu oli lähes toivoton, mutta juutalaisessa historiallisessa muistissa siitä tuli yksi vastarinnan voimakkaimmista symboleista.
Stroopin tehtävä oli murskata tämä vastarinta. Hänen johdollaan rakennuksia poltettiin järjestelmällisesti ja ihmisiä pakotettiin esiin bunkkereista ja piilopaikoista. Natsien omasta näkökulmasta operaatiosta laadittiin jopa tarkka raportti valokuvineen.
Tässä syntyy historiallinen paradoksi. Natsit dokumentoivat toimintansa osoittaakseen oman voittonsa, mutta juuri heidän dokumentaationsa muuttui myöhemmin todistusaineistoksi heidän rikoksistaan.
Moczarskin keskustelut Stroopin kanssa lisäävät tähän vielä kolmannen kerroksen: tekijän oman maailmankuvan. Se auttaa ymmärtämään, kuinka kansanmurhaan osallistunut ihminen pystyi rationalisoimaan tekonsa vielä sodan jälkeenkin.
Kulttuuri: Israelilainen ruokakulttuuri näkyy myös vaalikampanjassa – Netanjahun grilliravintolakäynti muuttui mediatapahtumaksi
Ynet nostaa tämän päivän kulttuuri- ja ruokauutisissaan esiin Benjamin Netanjahun vierailun hänen suosimassaan grilliravintolassa. Tavanomaisesta ruokailusta tuli nopeasti kampanjatapahtuma: pääministerin saapuminen toi mukanaan turvajärjestelyt ja käytännössä muutti ravintolan hetkellisesti poliittiseksi näyttämöksi. Ynet käsittelee tapausta myös ruoka- ja elämäntapauutisena.
Tapaus on kulttuurisesti kiinnostavampi kuin ensi silmäyksellä näyttää. Israelissa ruoka on vahvasti sidoksissa yhteisöllisyyteen. Hummus, falafel, grillattu liha, salaatit, pita ja erilaisista diasporista tulleet ruoat muodostavat ympäristön, jossa yhteiskuntaluokat ja kulttuuritaustat kohtaavat.
Poliitikon näyttäytyminen tällaisessa paikassa on siksi myös poliittista viestintää. Ravintola ei ole vain paikka syödä, vaan tapa rakentaa kuvaa yhteydestä tavalliseen israelilaiseen elämään.
Netanjahun tapauksessa asetelmaan liittyy lisäksi pitkä poliittinen historia. Hän on ollut Israelin politiikan keskeinen hahmo vuosikymmeniä, joten arkiselta näyttävästä ravintolakäynnistä tulee helposti osa suurempaa kertomusta siitä, millaisena johtaja haluaa näyttäytyä vaalien lähestyessä.
Ruoka: Israelilainen ruokapöytä toimii yhä yhteisöllisyyden symbolina
Ynet julkaisee tänään myös Ari Meridyn JNFuture-toimintaa käsittelevän jutun, jonka otsikossa kuljetaan ”sapattipöydistä Israel-matkoihin”. Artikkeli nostaa ruokapöydän osaksi laajempaa juutalaisen yhteisöllisyyden rakentamista.
Tämä on juutalaisessa kulttuurissa syvästi historiallinen ilmiö. Sapatti ei rakennu vain synagogassa pidettävän jumalanpalveluksen ympärille, vaan koti ja ruokapöytä muodostavat yhden sen tärkeimmistä keskuksista. Kynttilät, kiddush, challa, yhteinen ateria ja pöydässä käytävä keskustelu välittävät identiteettiä sukupolvelta toiselle.
Diasporassa sapattipöydällä on lisäksi toinen tehtävä: se voi muodostaa yhteyden Israeliin ihmiselle, joka ei vielä ole käynyt maassa. Ynetin kuvaama siirtymä sapattipöydästä Israel-matkoihin kuvastaa juuri tätä yhteyttä – henkilökohtaisesta juutalaisesta identiteetistä konkreettiseen suhteeseen Israeliin.
Tässä mielessä ruoka ei ole juutalaisessa kulttuurissa vain gastronomiaa. Se on muistamisen väline. Reseptit, siunaukset ja juhla-ateriat kuljettavat mukanaan perheiden ja diasporayhteisöjen historiaa.
Hengellisyys: Sapattipöytä säilyttää asemansa juutalaisen identiteetin rakentajana
Sama Ynetin tänään esiin nostama sapattipöytä-teema on hengellisestä näkökulmasta erityisen kiinnostava. Juutalaisuudessa pyhän ajan viettäminen ei ole rajoittunut uskonnolliseen rakennukseen. Shabbat tulee kirjaimellisesti kotiin.
Tässä on yksi juutalaisen hengellisyyden erityispiirteistä. Pyhyyttä ei etsitä ainoastaan poikkeuksellisista uskonnollisista kokemuksista, vaan tavallinen viikoittainen elämä rytmitetään pyhäksi ajaksi. Perjantai-illan pöytä, leipä, viini, siunaukset ja perheen kokoontuminen muuttuvat hengellisen muistin välineiksi.
Tämä selittää osaltaan myös sapatin hämmästyttävän kestävyyden diasporassa. Synagogat ovat tuhoutuneet, yhteisöt ovat joutuneet muuttamaan maasta toiseen ja kielet ovat vaihtuneet, mutta Shabbatin vietto on voitu rakentaa uudelleen lähes missä tahansa, missä perheellä on ollut pöytä, kynttilät ja mahdollisuus kokoontua yhteen.
Ynetin tämänpäiväinen juttu muistuttaa siten epäsuorasti siitä, kuinka arkiset rituaalit ovat auttaneet säilyttämään juutalaista identiteettiä vuosisatojen ajan.
Historia: 44 vuotta kadoksissa olleen Yehuda Katzin paluu yhdistää Israelissa historian ja juutalaisen hautausperinteen
Yehuda Katzin jäännösten palauttamisen käsittelimme jo tämän aamun ensimmäisessä uutiskoosteessa, joten en laske sitä tässä uudeksi uutiseksi. Historia- ja uskontoaiheiden näkökulmasta siihen on kuitenkin tullut näkyviin tärkeä lisäulottuvuus: tapahtuma ei ole Israelissa pelkästään sotahistoriallinen asia.
Juutalaisessa perinteessä vainajan saattamisella hautaan on suuri uskonnollinen merkitys. Siksi Israelin vuosikymmeniä jatkuneet pyrkimykset löytää kadonneiden sotilaiden jäännökset eivät ole vain sotilaallista ”ketään ei jätetä” -kulttuuria. Taustalla vaikuttaa myös juutalainen käsitys vainajan kunnioittamisesta ja hautaamisen velvollisuudesta.
Kun Sultan Yacoubin taistelussa vuonna 1982 kadonnut sotilas voidaan saattaa hautaan 44 vuotta myöhemmin, tapahtuma yhdistää kolme muistamisen tasoa: perheen henkilökohtaisen surun, Israelin sotahistorian ja juutalaisen uskonnollisen velvollisuuden vainajaa kohtaan.
Turvallisuus: Israelin isku Syyriaan oli vähällä johtaa suoraan yhteenottoon Turkin kanssa
The Jerusalem Post julkaisi tänä aamuna merkittävää uutta tietoa Israelin eilisestä iskusta Abu al-Duhurin lentotukikohtaan Syyriassa. Yhdysvaltain Syyria-erityislähettiläs ja Turkin-suurlähettiläs Tom Barrack kertoi lehdelle, että iskuun liittyi todellinen riski suorasta Israelin ja Turkin sotilaallisesta yhteenotosta.
Barrackin mukaan turkkilaiset joukot eivät tienneet israelilaisten koneiden olevan matkalla juuri kyseiseen tukikohtaan eivätkä niiden tehtävää. Tämän vuoksi Turkki olisi voinut tulkita lähestyvät israelilaiskoneet itseensä kohdistuvaksi hyökkäykseksi ja lähettää hävittäjänsä ilmaan. Tilanne olisi silloin voinut muuttua hyvin nopeasti Israelin ja NATO-maa Turkin suoraksi sotilaalliseksi kohtaamiseksi.
Tämä muuttaa eilisen tapahtuman strategista merkitystä. Aiemmin tiesimme Israelin iskeneen tukikohtaan estääkseen Turkin sotilaallisen läsnäolon vahvistumisen Syyriassa. Nyt käy ilmi, kuinka lähellä tapahtuma saattoi olla huomattavasti suurempaa alueellista kriisiä.
Barrack nosti samalla esiin puutteelliset viestintäkanavat. Israelin ja Turkin välille tarvittaisiin käytännössä jonkinlainen sotilaallinen konfliktinestomekanismi, jos molemmat maat aikovat operoida Syyrian ilmatilassa ja sen ympärillä.
Tämä voi olla yksi tämän päivän tärkeimmistä turvallisuuspoliittisista uutisista: Israelin pohjoisella rintamalla ei ole enää kyse vain Iranista ja Hizbollahista, vaan myös siitä, kuinka Israel estää tahattoman sodan Turkin kanssa.
Konfliktit: Israel iski Hamasin Nukhba-komentajiin Gazan kaupungissa
The Jerusalem Post kertoo Israelin iskeneen Gazan kaupungin Shatin alueella kahvilassa kokoontuneisiin Hamasin komentajiin. IDF:n mukaan kohteena oli neljä Hamasin Nukhba-joukkojen komentajaa, joiden väitettiin suunnitelleen hyökkäyksiä Israelin joukkoja vastaan Gazassa.
Israelin turvallisuuslähteen mukaan ryhmään kuului yksi komppanian komentaja ja kolme joukkueen komentajaa. IDF:n mukaan yksi kohteista oli lisäksi osallistunut 7. lokakuuta 2023 Israeliin tehtyyn hyökkäykseen.
Hamasin hallinnoima Gazan terveysministeriö ilmoitti kuuden ihmisen kuolleen. Army Radion mukaan kuolleita oli kuusi ja haavoittuneita kymmenen. IDF puolestaan ilmoitti pyrkineensä ennen iskua vähentämään sivullisille aiheutuvaa vahinkoa.
Tapauksen strateginen merkitys liittyy Gazan sodan nykyiseen vaiheeseen. Israel jatkaa Hamasin komentorakenteen järjestelmällistä heikentämistä myös tilanteessa, jossa keskustellaan Gazan tulevasta hallinnosta ja Hamasin aseistariisumisesta.
Samalla kahvilaan tehty isku havainnollistaa Israelin kohtaamaa jatkuvaa ongelmaa: Hamasin sotilaallisia toimijoita voidaan tavoittaa siviiliympäristöissä, mutta tällaisiin iskuihin liittyy aina sivullisten kuolemien riski. Sotilaallisen hyödyn ja siviileille aiheutuvan vaaran välinen arviointi säilyy siksi Gazan operaatioiden keskeisenä oikeudellisena ja poliittisena kysymyksenä.
Turvallisuus: Länsirannan Jordaninlaaksossa turvallisuuseste synnyttää kiistan palestiinalaisperheiden asemasta
The Jerusalem Post käsittelee tänään pohjoisessa Jordaninlaaksossa syntynyttä kiistaa, jossa israelilaisen B’Tselem-järjestön mukaan 47 palestiinalaisperheen asuminen alueella on vaarantunut. Järjestö väittää vedenjakelun häiriöiden koskevan noin 300 ihmistä. IDF antaa tapahtumista olennaisesti erilaisen selityksen.
Armeijan mukaan alueella toteutetaan turvallisuushanketta, jonka tarkoituksena on estää aseiden salakuljetusta ja terrori-iskuja Jordaninlaaksossa. IDF-lähteiden mukaan monet kyseisistä rakennuksista on lisäksi rakennettu luvatta Länsirannan C-alueelle ja tapaukset ovat oikeudellisessa käsittelyssä.
B’Tselem puolestaan katsoo turvallisuustöiden vahingoittaneen vesijärjestelmää tavalla, joka vaikeuttaa maanviljelystä ja karjankasvatusta ja voi lopulta pakottaa perheitä lähtemään.
Tapaus havainnollistaa Länsirannan turvallisuustilanteen vaikeaa rakennetta. Israel tarkastelee Jordaninlaaksoa strategisena itäisenä turvallisuusrajanaan ja aseiden salakuljetusreittien torjuminen on noussut entistä tärkeämmäksi. Palestiinalaisille samat sotilaalliset toimenpiteet voivat merkitä rajoituksia maan, veden ja elinkeinojen käyttöön.
Juuri tällaisissa tapauksissa turvallisuus- ja siviilikysymyksiä on vaikea erottaa toisistaan.
Turvallisuus: Israelilaisperheen meno Jerikoon johti turvallisuusjoukkojen pelastusoperaatioon
The Jerusalem Post kertoo kahden jerusalemilaisen ja heidän yksivuotiaan lapsensa menneen tiistaina Jerikoon, joka kuuluu palestiinalaishallinnon A-alueeseen. Poliisin mukaan perhe oli mahdollisesti mennyt kaupunkiin ostoksille, mutta israelilaiset turvallisuusjoukot joutuivat hakemaan heidät pois.
Israelin kansalaisilta on kielletty pääsy palestiinalaishallinnon täydessä siviili- ja turvallisuushallinnossa oleville A-alueille. Poliisi muistutti tapauksen yhteydessä, että alueille meneminen voi olla hengenvaarallista.
Tapaus ei ole yksittäinen. Heinäkuussa IDF ja rajapoliisi pelastivat kymmenen israelilaista, jotka olivat menneet Qalqilyaan etsimään varastettua moottoripyörää. Samalla viikolla toinen israelilainen päätyi vahingossa A-Ramin alueelle.
Näennäisesti pieni uutinen kertoo suuremmasta Länsirannan todellisuudesta. Israelilaisten siirtokuntien, palestiinalaiskaupunkien sekä A-, B- ja C-alueiden muodostama mosaiikki tekee turvallisuusrajoista paikoin vaikeasti hahmotettavia. Arkinen väärä käännös tai tarkoituksellinen ostosmatka voi viedä israelilaisen alueelle, jossa IDF:llä ei ole normaalia jatkuvaa turvallisuusvalvontaa.
Konfliktit: IDF:n vastuu siirtokuntalaisten väkivallan torjunnasta on muuttumassa turvallisuuspoliittiseksi kiistaksi
The Jerusalem Post käsittelee tänään pääkirjoituksessaan puolustusministeri Israel Katzin suunnitelmaa siirtää israelilaisten ääriryhmien Länsirannalla tekemän väkivallan torjunnan vastuuta IDF:ltä poliisille. Lehden mukaan uudistusta ei ole valmisteltu riittävästi yhdessä niiden viranomaisten kanssa, joiden pitäisi se toteuttaa.
Kysymys on turvallisuuden kannalta merkittävä. IDF vastaa Länsirannalla yleisestä turvallisuudesta ja järjestyksestä, mutta Israelin poliisilla ja Shin Betillä on omat toimivaltansa. Yhdessä väkivaltaisessa tilanteessa armeija saattaa joutua kohtaamaan samanaikaisesti palestiinalaisia epäiltyjä, israelilaisia ääriryhmiä ja suojaa tarvitsevia sivullisia.
Taustalla ovat viime viikkojen väkivaltaisuudet esimerkiksi Kusran palestiinalaiskylässä. Israelin turvallisuusviranomaiset ovat joutuneet käyttämään joukkoja myös väkivaltaisten israelilaisten toiminnan estämiseen.
Strategisesti ongelma on suurempi kuin viranomaisten välinen työnjako. Jos IDF:n joukkoja joudutaan siirtämään terrorisminvastaisista tehtävistä israelilaisten ääriryhmien hillitsemiseen, se kuluttaa samoja henkilöstöresursseja, joita tarvitaan palestiinalaisten aseellisten ryhmien torjuntaan. Vastuun siirtäminen poliisille voisi vapauttaa sotilaita, mutta vain jos poliisilla on riittävästi henkilöstöä, toimivaltaa ja kykyä toimia kyseisillä alueilla.
Konfliktit: Israelilaissotilaasta tehtiin Intiassa uusi sotarikosilmoitus Gazan toimien vuoksi
The Jerusalem Post kertoo tänään belgialaisen Hind Rajab Foundationin tehneen Intiassa rikosilmoituksen siellä matkustavasta israelilaisesta reserviläisestä. Järjestö väittää sotilaan osallistuneen Gazan Khan Yunisissa siviiliomaisuuden laittomaan tuhoamiseen.
On olennaista korostaa, että kyse on järjestön esittämistä syytöksistä. The Jerusalem Postin mukaan ei ole tietoa siitä, että Intian viranomaiset olisivat käynnistäneet asiassa tutkinnan. Tällä kertaa järjestö ei myöskään julkaissut reserviläisen henkilöllisyyttä, sotilasyksikköä tai hänen tarkkaa olinpaikkaansa.
Kyseessä on kuitenkin jo toinen vastaava ilmoitus Intiassa alle kolmen kuukauden aikana. Järjestö on käyttänyt israelilaissotilaiden sosiaaliseen mediaan itse julkaisemia kuvia ja videoita aineistona pyrkiessään saamaan eri maiden viranomaisia tutkimaan epäiltyjä rikoksia.
Ilmiö muodostaa Israelille uudenlaisen sodanjälkeisen turvallisuusongelman. Taistelutoimintaan osallistuneet reserviläiset saattavat kohdata ulkomaanmatkoillaan oikeudellisia toimia, vaikka mitään syytteitä tai tutkintaa ei lopulta syntyisikään. Samalla sotilaiden omasta sosiaalisen median käytöstä on tullut mahdollinen tiedustelu- ja todistusaineiston lähde.
Turvallisuus: Iran harkitsee amerikkalaisiin sotilaskohteisiin iskemistä Euroopassa
The Times of Israelin tämän aamun uutisvirta nostaa Haaretzin raportin mukaan esiin uuden Irania koskevan turvallisuustiedon: Iranin kerrotaan harkitsevan amerikkalaisten sotilaskohteiden iskemistä Euroopassa, mikäli presidentti Donald Trump eskaloi konfliktia.
Jos tällainen uhka realisoituisi, Israelin ja Iranin konfliktin maantieteellinen ulottuvuus laajenisi olennaisesti. Iran on perinteisesti rakentanut strategista syvyyttä Lähi-idän liittolaisten ja aseellisten ryhmien kautta. Yhdysvaltain sotilaskohteiden mahdollinen ottaminen maaliksi Euroopassa merkitsisi konfliktin siirtymistä kokonaan uudelle alueelle.
Israelille kehitys olisi kaksijakoinen. Se voisi lisätä eurooppalaisten maiden painetta Irania kohtaan, mutta samalla se kasvattaisi riskiä, että Israelin ja Iranin välinen konflikti muuttuu entistä selvemmin kansainväliseksi kriisiksi.
Talous: Yhdysvaltain taloudellisen tuen mahdollinen heikkeneminen voisi paljastaa Israelin talouden haavoittuvuudet
The Jerusalem Post nostaa tänään esiin Haifan yliopiston taloushistorioitsijan tohtori Eli Cookin arvion Israelin talouden riippuvuudesta Yhdysvalloista. Hänen mukaansa keskustelu amerikkalaisen tuen vähentämisestä pitäisi nähdä paljon laajempana kysymyksenä kuin pelkkänä vuosittaisen sotilasavun menetyksenä.
Israel on vuosikymmenten aikana rakentanut poikkeuksellisen tiiviin taloudellisen, sotilaallisen ja teknologisen suhteen Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltain merkitys näkyy suorien tukijärjestelyjen lisäksi puolustusteollisuuden hankinnoissa, sijoitusvirroissa, teknologiasektorilla ja Israelin kansainvälisessä riskiprofiilissa.
Cookin esittämän varoituksen ydin on siinä, että amerikkalaisen tuen merkittävä väheneminen voisi vaikuttaa myös markkinoiden luottamukseen Israeliin. Jos geopoliittinen riski kasvaisi samaan aikaan kun Yhdysvaltain tarjoama strateginen turvaverkko heikkenisi, Israel saattaisi joutua käyttämään entistä suuremman osan omista verotuloistaan puolustukseen.
Tämä puolestaan merkitsisi vaikeita valintoja. Puolustusmenojen kasvu kilpailisi samoista varoista terveydenhuollon, koulutuksen, infrastruktuurin ja sosiaalipalvelujen kanssa. Siksi Yhdysvaltain ja Israelin suhteiden muutokset eivät ole vain diplomatiaa tai turvallisuuspolitiikkaa – niillä voi olla suora vaikutus tavallisten israelilaisten elintasoon.
Teknologia: Israelilla on tekoälystrategia, mutta sen toteutus on edelleen hajanaista
The Jerusalem Post tarkastelee tänään kriittisesti Israelin kansallista tekoälystrategiaa. Israelin uusi National AI Directorate on ryhtynyt esittelemään suunnitelmaansa, johon liittyvät tekoälyn lisäksi supertietokoneet, kvanttiteknologia ja valtion teknologisen infrastruktuurin kehittäminen. Lehden analyysin mukaan keskeinen ongelma on kuitenkin kokonaisuuden hajanaisuus.
Israelilla on tekoälykilpailussa poikkeuksellisen vahva lähtökohta. Maassa on vahva startup-ekosysteemi, maailmanluokan yliopistoja, puolustusteknologian synnyttämää osaamista sekä runsaasti kyber- ja datateknologian asiantuntijoita. Pelkkä lahjakkuus ei kuitenkaan ratkaise maailmanlaajuista tekoälykilpailua.
Nykyinen tekoälykehitys vaatii valtavia laskentaresursseja, energiakapasiteettia, datakeskuksia, pääomaa ja pitkäjänteistä valtion infrastruktuuripolitiikkaa. Tässä pienellä Israelilla on erilainen lähtökohta kuin Yhdysvalloilla tai Kiinalla.
The Jerusalem Postin esiin nostama kysymys onkin strategisesti olennainen: pystyykö Israel muuttamaan lukuisat erilliset hankkeet yhdeksi kansalliseksi järjestelmäksi?
Jos onnistuu, tekoälystä voi tulla seuraava suuri vaihe Israelin Start-Up Nation -mallissa. Jos infrastruktuuri jää jälkeen, vaarana on paradoksi: Israel kouluttaa maailmanluokan tekoälyosaajia ja synnyttää innovaatioita, mutta niiden suurimittainen kaupallistaminen ja laskenta tapahtuvat lopulta muualla.
Teknologia: Israelin tekoälykilpailu laajenee kvanttiteknologiaan ja superlaskentaan
The Jerusalem Postin tämänpäiväisen selvityksen toinen kiinnostava ulottuvuus on se, ettei Israel enää käsittele tekoälyä erillisenä ohjelmistoteknologiana. Kansallisessa suunnittelussa tekoäly, suurteholaskenta ja kvanttiteknologia alkavat liittyä samaan strategiseen kokonaisuuteen.
Tällä on myös taloudellista merkitystä. Israelin teknologiasektorin menestys on pitkään perustunut suhteellisen pääomakevyisiin aloihin, kuten ohjelmistoihin, kyberturvallisuuteen ja digitaalisiin palveluihin. Seuraava teknologinen vaihe voi olla huomattavasti infrastruktuurivaltaisempi.
Supertietokoneita ja datakeskuksia ei rakenneta pelkästään hyvillä ohjelmoijilla. Ne tarvitsevat sähköä, maa-alueita, jäähdytystä, tietoliikenneyhteyksiä ja miljardeihin nousevia investointeja.
Tekoälypolitiikka liittyy näin myös Israelin energia- ja ympäristöpolitiikkaan. Mitä suuremmaksi laskentakapasiteetti kasvaa, sitä tärkeämmäksi muuttuu kysymys siitä, mistä tarvittava sähkö tuotetaan ja kuinka paljon vettä ja energiaa datakeskusten jäähdyttämiseen käytetään.
Talous: Israelin teknologiatalouden menestys riippuu yhä enemmän valtion kyvystä rakentaa infrastruktuuria
The Jerusalem Postin tekoälyanalyysista nousee laajempi talouspoliittinen havainto. Israelin aikaisempi teknologiabuumi rakentui suurelta osin yksityisen pääoman, yliopistojen, armeijan teknologiaosaamisen ja yrittäjyyden ympärille. Uusi tekoälyaikakausi saattaa vaatia valtiolta huomattavasti aktiivisempaa roolia.
Tämä muuttaa myös käsitystä Israelista Start-Up Nationina. Aikaisemmin pieni yritys pystyi rakentamaan ohjelmistotuotteen Tel Avivissa ja myymään sen maailmanmarkkinoille suhteellisen vähäisellä fyysisellä infrastruktuurilla. Tekoälymallien kouluttaminen puolestaan voi vaatia erittäin kallista laskentakapasiteettia.
Israel joutuu siksi ratkaisemaan, mitä infrastruktuuria valtio rakentaa itse, mitä se jättää yksityisille yrityksille ja missä määrin se tukeutuu ulkomaisiin teknologiayhtiöihin.
Kyse on samalla teknologisesta riippumattomuudesta. Jos kriittinen tekoälylaskenta sijaitsee kokonaan ulkomaisten yritysten infrastruktuurissa, Israelin teknologinen vahvuus ei välttämättä merkitse samanlaista strategista autonomiaa.
Koulutus: Tekoälykilpailu nostaa koulutuksen Israelin talousstrategian ytimeen
Vaikka The Jerusalem Postin tämänpäiväinen artikkeli keskittyy varsinaisesti tekoälystrategiaan, siitä seuraa Israelille merkittävä koulutuspoliittinen kysymys. Kansallisen tekoälyjärjestelmän rakentaminen vaatii enemmän kuin nykyisen teknologiasektorin huippuosaajat. Tarvitaan matematiikan, tietojenkäsittelyn, fysiikan, sähkötekniikan ja datatieteiden osaajia paljon nykyistä laajemmasta väestöpohjasta.
Tämä tekee Israelin koulutusjärjestelmän sisäisistä eroista myös taloudellisen kilpailukyvyn kysymyksen. Jos korkeatasoinen matematiikan ja luonnontieteiden opetus keskittyy vain tiettyihin kouluihin ja väestöryhmiin, suuri osa maan potentiaalisesta työvoimasta jää teknologisen kasvun ulkopuolelle.
Tekoälystrategian pitkän aikavälin onnistumista ei siksi ratkaista vain Ramat Ganin teknologiatoimistoissa tai uusissa datakeskuksissa. Se ratkaistaan myös israelilaisissa peruskouluissa ja lukioissa.
Ympäristö: Tekoälyn kasvu tuo Israelille uuden energia- ja vesikysymyksen
Tämänpäiväisessä tekoälykeskustelussa on myös ympäristöpoliittinen ulottuvuus, joka helposti jää teknologiainnostuksen varjoon. Suuret tekoälyjärjestelmät ja datakeskukset tarvitsevat huomattavasti sähköä ja jäähdytyskapasiteettia. The Jerusalem Postin kuvaama pyrkimys kasvattaa Israelin omaa laskentainfrastruktuuria tarkoittaa siksi väistämättä myös kasvavaa energiantarvetta.
Israelille tämä on erityisen kiinnostava kysymys, koska maa on samanaikaisesti erinomainen aurinkoenergian tuotantoalue ja erittäin kuiva maa. Datakeskusten sijoittamisessa joudutaan siten tarkastelemaan yhtä aikaa sähköverkon kapasiteettia, uusiutuvan energian saatavuutta ja jäähdytysratkaisuja.
Tässä voi syntyä myös uusi israelilaisen cleantech-osaamisen alue. Jos Israel pystyy kehittämään kuumaan ja kuivaan ilmastoon soveltuvia energiatehokkaita datakeskusratkaisuja, kotimainen infrastruktuuriongelma voi muuttua vientiteknologiaksi.