Israelin historia saa alkunsa kaukaa muinaisuudesta, ajalta jolloin suurten kansojen valtakunnat vasta muotoutuivat Lähi-idässä. Raamatun kertomusten mukaan Jumala valitsi yhden miehen, Aabrahamin, ja hänen kauttaan antoi lupauksen maasta, kansasta ja siunauksesta, joka ulottuisi kaikkiin kansoihin. Tämä lupaus ja sen kantajat – Aabraham, Iisak, Jaakob ja heidän jälkeläisensä – muodostavat perustan sekä juutalaisen kansan historialle että koko Raamatun kertomukselle.
Aabrahamin kutsu ja lupaus Kanaanin maasta
Aabraham, alun perin Abram, eli Mesopotamian Urissa noin 2000 eaa. Jumala kutsui hänet lähtemään kotimaastaan ja sukunsa keskeltä kohti maata, jonka Hän näyttäisi. Tämä maa oli Kanaan, nykyisen Israelin ja sen ympäristön alue.
Raamatussa kerrotaan Jumalan lupauksesta:
- Aabrahamista tulisi suuren kansan isä.
- Hänen jälkeläisilleen annettaisiin Kanaan perintömaaksi.
- Hänen kauttaan kaikki kansat tulisivat siunatuiksi.
Tämä liitto merkitsi sitä, että Jumala sitoi historian kulun Aabrahamin jälkeläisiin – ei vain heidän itsensä vuoksi, vaan koko maailman hyväksi.
Iisak ja Jaakob – lupauksen jatkuminen
Aabrahamin poika Iisak syntyi ihmeen kautta, sillä Aabraham ja hänen vaimonsa Saara olivat jo iäkkäitä. Jumala vahvisti lupauksensa myös Iisakille, ja hänestä tuli liiton jatkaja.
Iisakin pojista nuorempi, Jaakob, sai erityisen siunauksen. Jumala ilmestyi hänelle ja antoi hänelle uuden nimen:Israel. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa, joista kasvoi Israelin heimot. Näin Aabrahamille annettu lupaus kansasta alkoi toteutua.
Joosef ja Israelin heimojen tie Egyptiin
Jaakobin pojista Joosef joutui veljiensä kateuden vuoksi myydyksi orjaksi Egyptiin. Jumalan johdatuksessa hän nousi kuitenkin faraon luottamushenkilöksi ja pelasti koko alueen nälänhädältä viisaalla hallinnollaan.
Kun nälänhätä saavutti Kanaanin, Jaakob perheineen muutti Egyptiin Joosefin kutsusta. Tämä merkitsi Israelin kansan tarinassa uutta vaihetta: he asettuivat asumaan Egyptiin, jossa heistä vähitellen kasvoi suuri kansa. Myöhemmin tämä tie johti orjuuteen ja Mooseksen kautta tapahtuneeseen vapautukseen.
Historiallinen tausta Lähi-idässä tuohon aikaan
Patriarkkojen aika sijoittuu Lähi-idän muinaisiin korkeakulttuureihin. Mesopotamiassa kukoistivat sumerilaiset ja babylonialaiset kaupungit, Egypti oli voimakas valtakunta Niilin varrella, ja Kanaanissa eli monia pieniä kansoja ja kaupunkivaltioita.
Arkeologiset löydöt osoittavat, että alueella liikkui paimentolaisheimoja, jotka etsivät laidunmaita ja vettä karjoilleen. Patriarkkojen kertomukset sopivat tähän historialliseen kuvaan: Aabraham ja hänen jälkeläisensä olivat paimentolaisia, jotka kulkivat alueelta toiselle mutta jotka uskoivat Jumalan antaneen heille erityisen lupauksen juuri tästä maasta.
Patriarkkojen aika on Israelin historian alku ja juuret. Aabrahamin kutsu, Iisakin ja Jaakobin kautta jatkunut lupaus sekä Joosefin tapahtumat Egyptissä muovasivat perustan kansan identiteetille. Jo tässä varhaisessa vaiheessa näkyy Jumalan suunnitelma: Israel ei ole vain yksi kansa muiden joukossa, vaan liiton kansa, jonka kautta koko maailma saa osakseen siunauksen.