Tish’a B’Av, joka kirjaimellisesti tarkoittaa ”Av-kuun yhdeksäs päivä”, on yksi juutalaisen kalenterin surullisimmista päivistä. Se on merkittävä paastopäivä, jota vietetään juutalaisuudessa useiden kansakuntaa kohdanneiden katastrofien muistoksi. Päivän keskuksena ovat erityisesti kahden Jerusalemin temppelin tuhoutumiset, mutta siihen liittyy myös muita historian traagisia tapahtumia, jotka ovat koetelleet juutalaiskansaa.
Tish’a B’Avin historiallinen tausta
Tish’a B’Av on perinteisesti yhdistetty kahteen suurimpaan tuhoon, jotka kohtasivat juutalaista temppeli-instituutiota. Ensimmäinen temppeli, joka rakennettiin kuningas Salomon toimesta, tuhoutui babylonialaisten hyökkäyksessä vuonna 586 eKr. Tämä johti juutalaisten pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Toinen temppeli, joka rakennettiin ensimmäisen tilalle, tuhottiin roomalaisten toimesta vuonna 70 jKr. Tämä jälkimmäinen tuho merkitsi myös laajamittaisen diasporan alkua, joka kesti vuosisatoja.
Näiden kahden suuren tapahtuman lisäksi Tish’a B’Av liitetään myös useisiin muihin tragedioihin, kuten Bar Kochban kapinan kukistumiseen vuonna 135 jKr., jolloin roomalaiset tuhosivat juutalaisten viimeisen merkittävän vastarinnan ja karkottivat heidät lopullisesti Jerusalemista. Keskiajalla ja modernina aikana Tish’a B’Avin päivään on lisätty myös muita onnettomuuksia, kuten juutalaisten karkottaminen Espanjasta vuonna 1492 ja toisen maailmansodan aikana tapahtuneiden holokaustitragedioiden muistaminen.
Paasto ja sururituaalit
Tish’a B’Av on tiukka paastopäivä, jolloin juutalaiset eivät syö eivätkä juo vuorokauden ajan auringonlaskusta seuraavan päivän hämärään. Paasto symboloi surua ja nöyrtymistä kaikkien niiden menetysten edessä, joita juutalaiskansa on kokenut. Synagogissa luetaan Megillat Eicha eli Valitusvirret, jotka kertovat Jerusalemin tuhosta ja sen asukkaiden kärsimyksestä. Usein rukoussalit ovat hämärästi valaistuja, ja juutalaiset istuvat lattialla tai matalilla jakkaroilla ilmaisemaan suruaan.
Lisäksi monet välttävät mukavuuksia ja juhlimista Tish’a B’Avin aikana. Synagogissa ei käytetä tavanomaisia koruja, ja ihmisten pukeutuminen on usein hyvin yksinkertaista. Sururituaalien ytimessä on halu kokea historian kärsimykset ja oppia niistä, ei vain historian muistamiseksi, vaan myös hengelliseksi uudistumiseksi ja sitoutumiseksi parempaan tulevaisuuteen.
Tish’a B’Avin hengellinen merkitys
Tish’a B’Av ei ole vain historiallisten tragedioiden muistopäivä; sillä on myös syvä hengellinen ulottuvuus. Juutalaisessa perinteessä päivän katsotaan muistuttavan ihmiskuntaa synnin seurauksista ja siitä, kuinka moraalinen ja hengellinen rappeutuminen voi johtaa kansallisiin katastrofeihin. Erityisesti Tish’a B’Avin aikaan pohditaan syitä, jotka johtivat temppelien tuhoutumiseen, kuten yhteisön sisäiset riidat, moraalinen rappio ja uskosta luopuminen.
Vaikka Tish’a B’Av on täynnä surua, juutalaisuudessa on vahva usko tulevaan lohdutukseen. Päivän raskautta keventää toivo Messiaan tulosta ja kolmannen temppelin rakentamisesta, mikä palauttaisi Jumalan läsnäolon ja rauhan maailmaan. Paaston päätyttyä monet keskittyvät tulevaisuuteen ja Jumalan lupauksiin juutalaiskansalle.
Tish’a B’Av nykyaikana
Nykyjuutalaisuudessa Tish’a B’Avin vietto on pysynyt merkittävänä osana juutalaista identiteettiä, erityisesti uskonnollisissa yhteisöissä. Israelissa päivän merkitys korostuu entisestään, sillä temppelin tuhoutumisten muistaminen liittyy kiinteästi Jerusalemin rooliin juutalaisuudessa. Myös diasporassa asuvat juutalaiset tunnistavat päivän tärkeyden osana kollektiivista muistoa ja surua.
Monet juutalaiset yhteisöt käyttävät Tish’a B’Avia myös keskusteluun nykyajan haasteista ja siitä, kuinka menneiden tragedioiden oppeja voidaan soveltaa tämän päivän maailmassa. Tänä aikana pohditaan usein, kuinka yhteisöllinen vastuuntunto, oikeudenmukaisuus ja eettisyys voivat rakentaa parempaa tulevaisuutta.
Tish’a B’Av on enemmän kuin vain historiallinen muistopäivä – se on hetki, jolloin juutalaiset eri puolilla maailmaa kokoontuvat yhteen muistamaan menneitä menetyksiä ja samalla suuntaamaan katseensa kohti tulevaisuutta. Surun ja menetysten keskellä elää aina toivo uudistuksesta, Jumalan johdatuksesta ja rauhan saapumisesta maailmaan. Tish’a B’Av on päivä, jolloin menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat syvällä hengellisellä tasolla.