Valikko Sulje

Juutalaisuuden näkemys kristinuskosta ja islamista

Juutalaisuus, kristinusko ja islam muodostavat niin sanotut Abrahamin uskonnot, sillä ne kaikki juontavat juurensa patriarkka Abrahamista. Näillä kolmella uskonnolla on monia yhtäläisyyksiä, mutta myös selkeitä eroavaisuuksia, jotka liittyvät niiden käsityksiin Jumalasta, profeetoista ja pyhistä kirjoituksista. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten juutalaisuus näkee kristinuskon ja islamin, painottaen niiden yhteisiä juuria ja eroavaisuuksia.

Juutalaisuuden suhde kristinuskoon

Kristinusko syntyi juutalaisuuden pohjalta 1. vuosisadalla jKr. Jeesus Nasaretilainen, jota kristityt pitävät Messiaana ja Jumalan Poikana, oli juutalainen opettaja ja rabbi. Hänen opetuksensa ja seuraajiensa kirjoitukset muodostivat perustan Uudelle testamentille, joka täydensi Vanhan testamentin eli juutalaisten Tanakhin tekstejä kristinuskon kontekstissa.

Juutalaisuuden näkökulmasta Jeesus ei täyttänyt Messiaan tunnusmerkkejä. Juutalainen messiasodotus sisältää muun muassa rauhan ja oikeudenmukaisuuden maailmanlaajuisen toteutumisen, Israelin kansan poliittisen ja hengellisen palauttamisen sekä Jerusalemin temppelin uudelleenrakentamisen. Koska nämä eivät toteutuneet Jeesuksen aikana, juutalaiset eivät tunnista häntä messiaaksi.

Kristinusko toi myös uusia käsityksiä Jumalasta, kuten opin Kolminaisuudesta, joka eroaa juutalaisuuden tiukasta monoteismistä. Tästä syystä juutalaisuus näkee kristinuskon erillisenä uskontona, joka ammentaa juutalaisista juuristaan, mutta eroaa merkittävästi teologialtaan.

Juutalaisuuden suhde islamiin

Islam syntyi 600-luvulla jKr. Arabian niemimaalla. Islamin profeetta Muhammad toi esiin monoteistisen uskon, joka omaksui vaikutteita sekä juutalaisuudesta että kristinuskosta. Koraanissa viitataan moniin Raamatun hahmoihin, kuten Aabrahamiin (Ibrahim), Moosekselle (Musa) ja Daavidille (Dawud), jotka nähdään islamin profeettoina.

Juutalaisuus näkee islamin lähempänä omaa uskoaan kuin kristinuskon, sillä islam korostaa Jumalan ykseyttä ja hylkää ajatuksen Jumalan inkarnaatiosta tai Kolminaisuudesta. Koraani tunnustaa myös juutalaisten pyhien kirjoitusten arvon, mutta väittää niiden sisältävän ihmisten vääristelyjä. Juutalaisuus ei puolestaan tunnusta Koraania pyhäksi kirjoitukseksi, mutta arvostaa islamin sitoutumista monoteismiin ja eettisiin arvoihin.

Islamin käsitys juutalaisista ”kirjan kansana” on myös merkittävä. Islamin perinteen mukaan juutalaisilla on Jumalan ilmoittama laki (Toora), ja heitä kunnioitetaan yhtenä Jumalan kansoista, vaikka heidät usein nähdään islamilaisessa teologiassa harhautuneina.

Yhtäläisyydet ja yhteinen perintö

Kaikkia kolmea uskontoa yhdistää usko yhteen Jumalaan, maailman luomiseen, ihmiskunnan vastuuseen eettisistä valinnoista ja pyrkimykseen kohti Jumalan tahtoa. Lisäksi ne kaikki jakavat monia keskeisiä hahmoja ja tarinoita, jotka ovat tärkeitä pyhissä kirjoituksissa.

Juutalaisuus näkee kristinuskon ja islamin sekä jatkumona että haasteena. Molemmat uskonnot ovat tarjonneet juutalaisuudelle uudenlaista vuorovaikutusta, mutta myös konflikteja historian aikana. Juutalainen ajattelu korostaa kuitenkin monissa piireissä dialogia ja toisen ymmärtämistä, erityisesti nykyaikana, jolloin uskontojen välinen yhteistyö nähdään usein tärkeänä rauhan ja ymmärryksen edistämiseksi.

Eroavaisuudet ja tulevaisuuden näkymät

Vaikka juutalaisuus, kristinusko ja islam jakavat yhteisen perinnön, ne eroavat monin tavoin toisistaan teologisesti ja käytännöllisesti. Juutalaisuus keskittyy Tooran ja perinteiden noudattamiseen, kun taas kristinusko painottaa uskoa Kristuksen sovitustyöhön ja islam Koraanin ilmoitukseen ja Muhammadin opetuksiin.

Juutalaisuuden näkökulmasta on tärkeää kunnioittaa muiden uskontojen edustajien vakaumuksia ja edistää ymmärrystä niiden välillä. Nykypäivän juutalaisuus näkee kristinuskon ja islamin potentiaalisina liittolaisina monoteistisen uskon puolustamisessa sekularismin ja materialismin keskellä.

Uskontojen välinen vuoropuhelu jatkaa kehittymistään, ja juutalaisuus pyrkii säilyttämään oman identiteettinsä samalla, kun se osallistuu maailmanlaajuiseen keskusteluun eettisistä ja hengellisistä kysymyksistä.