Israelin kansan historia kulkee Jumalan lupausten ja liittojen varassa. Jumala kutsui Abrahamin, vahvisti liittonsa Iisakille ja Jaakobille ja vapautti kansan Egyptistä antaakseen sille Tooran Siinailla. Silti jo varhaisessa vaiheessa kansan sisäinen hajaannus alkoi murentaa sen hengellistä yhtenäisyyttä. Vuonna 922 eKr. tämä johti valtakunnan poliittiseen ja hengelliseen jakoon: pohjoiseen Israelin valtioon ja eteläiseen Juudan valtioon.
Jumalan sanoma kansalleen
Kuninkaiden kirja kuvaa tilannetta terävästi:
”Sinä olet tehnyt enemmän pahaa kuin kaikki, jotka ovat olleet sinun edelläsi, ja olet mennyt tekemään itsellesi muita jumalia ja valetkuvia, vihoittaaksesi minut, ja olet heittänyt minut selkäsi taakse.”
(1. Kun. 14:9)
Profeetta toi esiin sen, että pohjoisvaltion synti ei ollut vain poliittista kapinointia Jerusalemia vastaan, vaan ennen kaikkea liiton rikkomista. Israel hylkäsi Herran ja kääntyi epäjumalien puoleen.
Jeremia syventää samaa sanomaa:
”Israel oli niin kevytmielinen haureudessaan, että maa saastui hänen aviorikoksistaan… Mutta minä sanoin: ’Kuinka minä voisin asettaa sinut lasten joukkoon ja antaa sinulle ihanimmankin maan, kansojen kalleimman perintöosan?’ Ja minä sanoin: ’Sinä kutsuisit minua Isäksesi, etkä enää kääntyisi minusta pois.’”
(Jer. 3:9,19–20)
Näissä sanoissa näkyy Jumalan sydän. Vaikka Israel oli uskoton, Herra kaipasi kansansa takaisin ja halusi, että se tunnustaisi Hänet Isäkseen.
Jerobeamin synnit ja Ashera-kultti
Pohjoisvaltion ensimmäinen kuningas Jerobeam teki ratkaisevan valinnan, joka ohjasi koko kansaa väärään suuntaan. Hän asetti kultaiset vasikat Beteliin ja Daaniin, jotteivät pohjoisen asukkaat enää menisi Jerusalemin temppeliin uhraamaan (1. Kun. 12:28–30). Näin hän loi rinnakkaisen uskonnollisen järjestelmän, joka rikkoi Jumalan käskyjä ja katkaisi yhteyden temppelin palvelukseen.
Tämän lisäksi Ashera-kultti, kanaanilaisen hedelmällisyyden jumalattaren palvonta, sai jalansijaa. Jeremia 44:15 osoittaa, että kansa oli niin syvällä epäjumalanpalveluksessa, että jopa pakkosiirtolaisuuden jälkeen monet puolustivat Asheran palvontaa. Ashera ei ollut vain ulkoinen epäjumala, vaan se symboloi hengellistä uskottomuutta, jossa Israel luotti kansojen tapoihin Herran sijasta. Tämä oli suora vastakohta liiton kutsulle olla pyhä kansa.
Juudan ja Israelin eroavaisuudet
Juuda säilytti Jerusalemin temppelin ja Daavidin dynastian jatkumon. Vaikka sielläkin oli epäjumalanpalvelusta ja uskottomuutta, temppeli pysyi liiton ja Tooran keskuksena, ja kansalla säilyi mahdollisuus palata Herran yhteyteen. Pohjoinen Israel sen sijaan rakensi pysyvän vaihtoehtoisen järjestelmän ilman Jumalan antamaa perustaa. Tämän vuoksi sen turmio tuli nopeasti, ja se joutui pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan vuonna 722 eKr., kun taas Juuda kesti vielä vuoteen 586 eKr. asti ennen Babylonian vankeutta.
Tämä eroavaisuus kuvastaa kahta vastakkaista linjaa. Toisaalta näkyy Jumalan uskollisuus liitolle Daavidin dynastian ja Jerusalemin kautta, ja toisaalta ihmisen uskottomuus ja oman tien valitseminen, joka johtaa hajotukseen ja tuhoon.
Hengellinen merkitys tänään
Israelin valtakunnan kaksijako ei ole vain muinaista historiaa, vaan se on kuva siitä, miten Jumalan kansa voi hajota, jos uskollisuus Hänen liitolleen vaihtuu ihmisten suunnitelmiin ja kompromisseihin. Jumala kuitenkin ei jättänyt kansaansa hajalleen, vaan Messiaan kautta Hän kutsuu sen takaisin yhdeksi. Yeshua itse sanoi: ”Minut on lähetetty Israelin kadonneiden lampaiden luo” (Matt. 15:24). Lopulta Hesekielin näky kahdesta sauvasta saa täyttymyksensä, kun Juuda ja Israel yhdistyvät Messiaan kädessä (Hes. 37).
Israelin valtakunnan jako osoittaa, että liiton rikkomisella on seurauksensa. Jerobeamin synnit ja Ashera-kultti veivät pohjoisvaltion pois Jumalan suunnitelmasta. Juuda säilyi pidempään, mutta vain siksi, että Jerusalemissa oli Herran Nimi ja liiton keskus. Jumalan suunnitelma ei kuitenkaan katkennut, sillä Hän kaipasi kansansa takaisin. Messias Yeshua on tie liiton uudistumiseen. Hajotus ei jää lopulliseksi, vaan Herran lupaus kokoamisesta ja kansansa palauttamisesta on edelleen voimassa.