Yeshua HaMashiach’n julkinen palvelutehtävä kytkeytyi syvällisesti Jumalan suunnitelmaan Israelin kansaa varten. Hänen sanansa: “Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten luo” (Matt. 15:24) paljastavat, että Messiaan tehtävä ei ollut irrallinen kansastaan, vaan liittyi suoraan liittoihin, jotka Jumala oli tehnyt Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Evankeliumi on Jumalan pelastussuunnitelmassa ensin juutalaisille ja sitten kansoille.
Yeshua keskittyi Israelin lampaisiin
Kun kanaanilainen nainen pyysi Yeshuaa parantamaan tyttärensä, hän vastasi: “Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten luo” (Matt. 15:24). Tämä ei tarkoita, etteikö kansoilla olisi osuutta pelastukseen, vaan että Jumalan suunnitelma etenee tietyssä järjestyksessä: ensin liittojen kansa ja sen kautta kansakunnat. Kadonneilla lampailla viitataan sekä pohjoisen valtakunnan heimoihin, jotka hajaantuivat pakanakansojen sekaan, että hengellisesti eksyneisiin juutalaisiin, jotka tarvitsivat paluuta Tooran ja liiton juurille. Profeetallinen lupaus, että Herra itse kokoaa hajonneet lampaat takaisin laumaansa, heijastuu tässä sanassa (Hes. 34:11–16).
Lähetys ensin Israelille, sitten kansoille
Kun Yeshua lähetti opetuslapset liikkeelle, hän antoi heille ohjeen: “Älkää menkö pakanain tielle älkääkä astuko samaritain kaupunkiin; menkää mieluummin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö” (Matt. 10:5–6). Tämä rajaus ei ollut syrjintää vaan johdonmukainen toteutus Jumalan lupauksista. Jumala oli antanut Israelille kutsumuksen olla valona kansoille (Jes. 49:6), ja jotta tämä kutsumus voisi toteutua, Israelin tuli ensin kohdata oma Messiaansa. Apostolien teoissa näemme saman järjestyksen: evankeliumi julistetaan ensin Jerusalemissa, sitten Juudeassa ja Samariassa, ja vasta sen jälkeen maan ääriin (Ap.t. 1:8).
Anteeksianto ja jatkuva sovitus
Kun Pietari kysyi, kuinka monta kertaa hänen tulisi antaa veljelleen anteeksi, Yeshua vastasi: “En minä sano sinulle seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän” (Matt. 18:22). Tämä opetus ei ollut pelkkä moraalinen ohje yksilöille, vaan syvästi sidoksissa Jumalan uskollisuuteen kansaansa kohtaan. Jumala ei hylännyt Israelia heidän epäuskollisuutensa tähden. Jo Toorassa sanottiin, että jos kansa tunnustaa syntinsä ja palaa, Jumala muistaa liittonsa (3. Moos. 26:40–42). Messias toi tämän totuuden täyttymykseen: jatkuva sovitus ja paluu liittoon on mahdollista hänen kauttaan. Näin anteeksiannosta tuli sekä kansan että yksilön elämän perusta – ensin Israelissa ja sen kautta myös kansoissa.
Messiaan seuraajat kutsutaan näkemään Jumalan suunnitelma ensin Israelin kautta eikä sen ohitse. Tämä varjelee siltä vääristymältä, jossa seurakunta kuvittelee korvanneensa Israelin. Yeshua ei aloittanut uutta uskontoa, vaan palautti kadonneet lampaat liittojen yhteyteen. Hän kutsuu omiaan juurtumaan liittoihin ja ymmärtämään, että Jumalan pelastussuunnitelma kulkee Israelin kautta. Samalla anteeksianto on kutsu jokapäiväiseen elämään. Niin kuin Jumala ei lakkaa antamasta anteeksi kansalleen, meidänkään ei tule asettaa rajoja anteeksiannollemme.
Yeshua keskittyi ensisijaisesti Israelin kadonneisiin lampaisiin, koska Jumalan suunnitelma lunastuksesta on juutalaisista lähtöisin. Lähetys alkoi Israelista, mutta laajeni kansoihin, jotta kaikki voisivat tulla osallisiksi liitosta. Anteeksiannon jatkuvuus osoittaa, että Jumalan armo ei lopu – ei yksilölle, ei Israelille eikä kansoille. Näin ymmärrämme paremmin sekä Jumalan uskollisuuden liitoilleen että evankeliumin oikean järjestyksen: ensin juutalaisille, sitten kansoille.