Tulevaisten varjot
Kirjoittanut: Keijo Lindeman
”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uu-denkuun tai sapatin johdosta, jotka vain (vain sanaa ei ole alkutekstissä) ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen” (Kol.2:16-17).
Kolossalaiskirjeessä apostoli Paavali puhuu Herran juhlista, jotka ovat tulevaisten varjo. Koko Jumalan profeetallinen lunastussuunnitelma Jeshua Messiaassa onkin sisällytetty esikuvallisesti Herran juhliin, Golgatan ristiltä aina uuteen taivaaseen ja maahan asti.
Kevään juhlat puhuvat Messiaan ensimmäisestä tulemuksesta, jonka Hän toteutti noin 2000 vuotta sitten ja syksyn juhlat puhuvat Jeshuan toisesta tulemuksesta. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa lyhyesti pääpiirteitä seitsemän Mooseksen ajan pääjuhlan esikuvallisesta merkityksestä Jumalan lunastussuunnitelmassa Jeshua Messiaassa.
Mooseksen ajan jälkeisiä juhlia on myös Raamatussa, kuten Purim-juhla Esterin kirjassa ja Makkabealaisajalta peräisin oleva Hanukka-juhla, mutta ne eivät ole tarkastelun kohteena tässä kirjoituksessa (Joh.10:22-23).
Juhlat ovat Herran kunniaksi
”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin. Nämä ovat Herran juhla-ajat, pyhät kokoukset, jotka teidän on kuulutettava määräajallansa: Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Herran kunniaksi”(3.Moos.23:1-4).
Raamatulliset juhlat, mukaan lukien sapatti, ovat Herran kunniaksi eli Isän Jumalan ja Jeshua Messiaan kunniaksi. Juhlia tulee viettää määräajallansa, Jumalan säätäminä aikoina. Tässä meillä tuleekin kalenteriongelma, sillä pääsiäistä pitää viettää ensimmäisen kuun 14. päivä. Pitäisikö meidän siis viettää pääsiäistä tammikuun 14. päivä? Ei tietenkään! Meillä on länsimaissa ja itseasiassa koko maailmassa vallitsevanaroomalainengregoriaaninen kalenteri eikä Jumalan määräämä ajanlasku ja kalenteri.
Danielin kirjan 7. luvun ennustama neljännen pedon sarvi, Rooman keisarinistuin ja sitä seurannut paavin istuin on muuttanut ajat ja lain (myös ajanlaskun ja kalenterin). Jumalan määräämässä kalenterissa ensimmäinen kuukausi (Nisan-kuu tai Aviv-kuu) on keväällä (maalis-huhtikuussa; 2.Moos.12:1-11). Herran juhlia tulee viettää Jumalan antaman ajanlaskun ja kalenterin mukaan. Vain Israelin kansa noudattaa Jumalan antamaa ajanlaskua ja kalenteria.
Kevään juhlien esikuvat Jumalan lunastussuunnitelmassa
1. Pääsiäinen (Pesach) – Messiaan sovitustyö
”Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa sanoen: ”Tämä kuukausi olkoon teillä kuukausista ensimmäinen; siitä alottakaa vuoden kuukaudet.
Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti. Mutta jos perhe on liian pieni koko karitsaa syömään, niin ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan, henkilöluvun mukaan. Karitsaa kohti laskekaa niin monta, että voivat sen syödä. Ja karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa. Ja pitäkää se tallella neljänteentoista päivään tätä kuuta; silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärässä. Ja he ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa, joissa he sitä syövät… Ja syökää senäin:kupeetvyötettyinä,kengät jalassanne ja sauva kädessänne; ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi” (2.Moos.12:1-7, 11).
”Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh.1:29).
”Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekötiedä,ettävähäinenhapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuk-sessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa” (1.Kor.5:6-8).
Kevään juhlista ensimmäinen on Pääsiäinen (Pesach = mennä ohi, säästää). Sitä vietetään Raamattuun perustuvan kalenterin ensimmäisen kuun eli Nisan-kuun 14. päivä iltahämärässä. Sitä on vietetty israelilaisten keskuudessa jo noin 3400 vuoden ajan, Egyptin orjuudesta lähdön muistolle. Myös Jeshua opetuslapsineen vietti pääsiäisateriaa ennen ristin kuolemaansa, joka tapahtui Nisan-kuun 14. päivä (todennäköisesti keskiviikkona noin v. 30; Luuk.22:1, 7-20). Silloin Jumalan Pääsiäiskaritsa Jeshua lunasti ihmiskunnan syntivelan ristillä.
Apostolinen alkuseurakunta vietti Pääsiäistä Messiaan lunastustyön muistolle, myös kreikkalaisalueella Korinttossa. Pakanain apostoli Paavali itse asiassa antaa kehotuksen/käskyn seurakunnalle viettää Pääsiäistä (Pesach) ja sitä seuraavaa Happamattoman Leivän juhlaa, uuden liiton armon ja vapaudenpohjalla,Jumalansanan totuuden ja puhtauden happamattomuudessa. Muidenkin kansojen uskovat voivat viettää raamatullisia Herran juhlia uuden liiton armon ja vapauden pohjalta yhdessä juutalaisten kanssa.
Juhlien vietto ei ole pelastuksen perusta, vaan uskon kautta Jeshuaan saatava lahjavanhurskaus armosta, mutta on ihana etuoikeus viettää juhlia Herran kunniaksi (Room.3:23-25,31;Efes.2:8-10; Mat.5:17-19).
2. Happamattoman leivän juhla (Chag Ha’Mazot)
”Nämä ovat Herran juhla-ajat, pyhät kokoukset, jotka teidän on kuulutettava määräajallansa: Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Herran kunniaksi. Ja saman kuukauden viidentenätoista päivänä on happamattoman leivän juhla Herran kunniaksi; syökää happamatonta leipää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous, silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Tuokaa Herralle uhri seitsemänä päivänä. Seitsemäntenä päivänä on pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako.” (3.Moos.23:4-8)
”..mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luoksensa Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää” (Ap.t.20:6)
Chag Ha’Mazot eli happamattoman leivän 7 päivää kestävä juhla seuraa välittömästi pääsiäistä 15. päivä Nisan-kuuta. Silloin syödään happamatonta leipää (mazaa). Juhlan ensimmäinen ja seitsemäs päivä ovat ns. juhlasapatteja, jolloin arkiaskareet keskeytetään (3.Moos.23 luvussa on kaikkiaan 7 juhlasapattia). Se on esikuva uskovien happamattomasta puhtaasta vaelluksesta, kuten 1. Kor.5:6-8 kertoo. Happamattomanleivänjuhlaavietettiin apostolisen alkuseurakunnan päivinä myös kreikkalaisalueella Filippissä.
3. Esikoislyhteen (omer) heilutus ja Messiaan esikoisylösnousemus
”Ja hän toimittakoon sen lyhteen (hepr. VT: et ha’omer) heilutuksen Herran edessä, että hänen mielisuosionsa tulisi teidän osaksenne; sapatin jälkeisenä päivänä pappi toimittakoon sen heilutuksen. Ja sinä päivänä, jona teidän lyhteenne heilutus toimitetaan, uhratkaa virheetön, vuoden vanha karitsa polttouhriksi Herralle, ja siihen kuuluvaksi ruokauhriksi kaksi kymmenennestä lestyjä jauhoja, öljyyn sekoitettuna, uhriksi, suloiseksi tuoksuksi Herralle, sekä siihen kuuluvaksi juomauhriksi neljännes hiin-mittaa viiniä. Älkääkä syökö uutisleipää, paahdettuja jyviä tai tuleentumatonta viljaa ennen sitä päivää, jona tuotte Jumalallenne uhrilahjan. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin. Sitten laskekaa sapatin jälkeisestä päivästä, siitä päivästä, jona toitte heilutuslyhteen (hepr. VT: et omer), seitsemän täyttä viikkoa, laskekaa viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti; sitten tuokaa Herralle uusi ruokauhri” (3.Moos.23:11-16).
”Niin tapahtui eräänä sapattina (hepr. UT: toisena sapattina omer-laskentaa), että hän kulki vilja-vainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät” (Luuk.6:1).
”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan” (1.Kor.15:20-23).
Happamattoman leivän juhlapäivien aikaan, sapatin jälkeisenä päivänä, on esikoislyhteen eli Omer-lyhteen heilutus, jonka toimitti ylipappi, Aaronin suvusta. Siitä alkaa seitsemän viikkoa (hepr. VT: 7 sapattia) kestävä omer-laskenta. Luukas mainitsee, kuinka opetuslapset olivat Jeshuan kanssa katkomassa tähkäpäitä pellolla toisena sapattina omer-laskentaa (hepr. UT:n mukaan).
Jeshua Messiaan ylösnousemus tapahtui esikoislyhteen heilutuksen päivänä eli viikon ensimmäisenä päivänä (saddukeusten tradition mukaan), ilmeisesti lauantai-iltana (viikon ensimmäinen päivä alkaa Raamatussa lauantaiiltana), kun Jeshua nousi kuolleista esikoisena kuoloon nukkuneiden joukosta, Hänen ruumiinsa levättyä kolme päivää ja yötä haudassa (Mat.12:40). Jeshua, Ylimmäinen Pappi, myöskin heilutti esikoislyhteen (omer-lyhteen), herättämällä joukon vanhan liiton pyhiä kuolleista, ylösnousemuksensa jälkeen (Mat.27:50-53; Heb.7:14-17). Messiaan paluun yhteydessä on kaikkien Jeshuaan uskovien ylösnousemus.
4. Viikkojuhla (Shavuot) eli Helluntai
”Sitten laskekaa sapatin jälkeisestä päivästä, siitä päivästä, jona toitte heilutuslyhteen, seitsemän täyttä viikkoa, laskekaa viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti; sitten tuokaa Herralle uusi ruokauhri…Ja kuuluttakaa pyhä kokous juuri siksi päiväksi; silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin” (3.Moos.23:15-16, 21).
”Ja kun helluntaipäivä oli tullut (hepr. UT: päivänä täyttyessä seitsemän viikkoa), olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henkiheillepuhuttavaksiantoi” (Ap.t.2:1-4).
Kun omer-laskenta saavuttaa seitsemän viikkoa (hepr. VT: sapattia), sen jälkeinen päivä, viideskymmenes päivä, on Viikkojuhla (Shavuot) eli Helluntai. Kreikan kielessä viideskymmenes päivä on pentecoste, josta tulee nimitys Helluntai. Juhlalla on myös nimi Matan Torah eli Tooran antamisen juhla, koska sinä päivänä Israelin perinteen mukaan Jumala antoi Tooran (opetus, ohjeet, oppi laki) Mooseksen kautta Israelin kansalle. Tämäkin nimitys perustuu Raamattuun, sillä kun Jumala vei Israelin kansan ulos Egyptin orjuudesta, heidän piti viettää juhlaa Siinain vuoren luona Herran kunniaksi (2.Moos:3:11-12; 5:1). Israelilaiset lähtivät Egyptistä pääsiäisen ja happamattoman leivän juhlan aikaan ja seuraava juhla onkin Viikkojuhla eli Helluntai kolmannessa kuussa. Silloin Israelin kansa tuli Siinain vuoren luo ja Mooses nousi vuorelle vastaanottamaan Tooraa (2.Moos.19).
Jeshuan ristinkuoleman, syntien sovittamisen, ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen jälkeen Pyhä Henki vuodatettiin opetuslasten ylle juuri Viikkojuhlana eli
Helluntaina Jerusalemissa. Siinain vuorella Jumalan sormi kirjoitti käskyt (Tooran käskyt) kivitauluihin, nyt Pyhä Henki kirjoitti Tooran sydämen lihatauluihin. Uudessa liitossa Tooran kirjoitetaan Pyhässä Hengessä uskovien sydämiin ja mieliin ja Herran Henki on voimana, jotta voimme totella Herran käskyjä, rakkaus motiivina (Heb.8:7-12; Hes.36:26-27; 1.Joh.5:1-3). Elämme parhaillaan tässä Viikkojuhlan eli Helluntain jälkeisessä ns. Pyhän Hengen ja seurakunnan aikakaudessa, sen loppuhetkissä, odottaen Messiaan tulemusta syksyn juhlien esikuvien täyttymyksenä.
Syksyn juhlat ja Messiaan toinen tulemus
Kevään juhlat kertovat Messiaan ensimmäisestä tulemuksesta, kun Hän saapui suorittamaan ihmiskunnan lunastuksen ristillä synnistä. Syksyn juhlat kertovat Jeshua Messiaan toisesta tulemuksesta, jolloin Hän saapuu noutamaan seurakuntaansa ja perustamaan tuhatvuotisen messiaanisen rauhan kuningaskunnan, jossa ylösnousseet pyhät hallitsevat yhdessä Messiaan kanssa (Ilm.20). Jotkut Raamatun tulkitsijat sijoittavat Messiaan tulemuksen ja seurakunnan ylösoton (ylösnousemuksen) Pasuunansoiton juhlaan, toiset Lehtimajanjuhlaan. Oma tulkintani on, että Suuri Sovituspäivä, (Jom Kippur) on esikuvana Messiaan tulemukseen ja seurakunnan ylösottoon. Tarkastelemme syksyn juhlien esikuvia tästä näkökulmasta käsin.
5. Pasuunansoiton päivä (Jom Trua) Herran päivä
”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Puhu israelilaisille ja sano: Seitsemännessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, pitäkää sapatinlepo, muistojuhla pasuunaa soittaen (hepr. VT: zikhron Trua = pasuunansoiton muisto), pyhä kokous. Älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako, vaan tuokaa uhri Herralle” (3.Moos.23:23-25).
”Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä,olkoon teillä pyhä kokous; älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Olkoon se teille pasunansoiton päivä (hepr. VT: Jom Trua = pasuunansoiton päivä)” (4.Moos.29:1).
”Lähellä on Herran suuri päivä, se on lähellä ja tulee sangen kiiruusti. Kuule, Herran päivä! Silloin sankarit haikeasti huutavat. Vihan päivä on se päivä, tuskan ja ahdistuksen päivä, häviön ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sankan sumun päivä, pasunan ja sotahuudon päivä (hepr. VT: jom shofar ve’trua = soofar pasuunaan puhaltamisen päivä) varustettuja kaupunkeja ja korkeita muurinkulmia vastaan. Minä saatan ihmiset ahdistukseen, niin että he kulkevat kuin sokeat, sillä he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Ja heidän verensä vuodatetaan niinkuin tomu, ja heidän elinnesteensä niinkuin saasta. Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä: hänen kiivautensa tulessa kuluu koko maa. Sillä lopun, äkkilopun, hän tekee kaikista maan asukkaista” (Sef.1:14-18).
Syksyn juhlat alkavat seitsemännen kuun 1. päivä olevalla pasuunansoiton päivällä/juhlalla (yleensä syyskuun loppupuolella). Silloin puhalletaan oinaansarvesta tehtyyn soofar-pasuunaan.
Profeetta Sefanjan mukaan pasuunasoiton päivä on esikuvaa Herran päivän tuomioiden alkamisesta maan päällä. Lähes kaikki Vanhan Testamentin profeetat puhuvat tuosta Jumalan tuomion ajasta, jolloin Hän tuomitsee maapiirin jumalattomuuden ja synnin, jolloin jää jäljelle vain vähän ihmisiä, kuten Jesaja ennustaa (Jes.13:9-13; Jes.24). Myös monet Uuden Testamentin kirjoittajat puhuvat Herran päivästä, joka yllättää maailman (1.Tes.5:19; 2.Tes.2:1-3; 2.Piet.3:10-12). Suuri osa Ilmestyskirjaa on Herran päivän tapahtumien kuvausta. On kuitenkin lohdullista tietää, että Herra pitää huolta omistaan vaikeinakin aikoina.
Pasuunasoiton päivästä alkaa kymmenen päivää kestävä jakso, hepreaksi jamim noraim eli kauhistuttavat päivät, jotka päättyvät Jom Kippurina eli Suurena Sovituspäivänä. Noina päivinä israelilaiset tekevät parannusta, pyytävät anteeksi rikkomuksiaan Jumalalta ja lähimmäisiltään, jotta heillä olisi hyvä tuomio ja nimi elämän kirjassa Herran edessä Jom Kippurina.
Danielin kirjassa on kymmenen koetuksen päivän jakso Danielilla ja hänen kolmella toverillaan, kun heille yritetään syöttää väkisin Baabelin (Babylonin) ei puhtaita ruokia (Dan.1). Nuorukaiset pysyivät kuitenkin uskollisina ja söivät vain puhdasta kosherruokaa. Ilmestyskirjassa kerrotaan Smyrnan uskoville tulevasta kymmenen päivän vaikeasta ahdistuksen ajasta (Ilm.2:8-11). Tämä on esikuvaa lopun ajan suuresta ahdistuksesta, joka tulee yli koko maan piirin ja seurakuntakin joutuu olemaan siinä mukana (Dan.11:40-12:3; Mat.24:20-22, 29-31; Ei pidä laskea ahdistuksen kestoa esikuvan valossa). Silloin suuren portto-Babylonin Roomajohtoinen uskonnollinen järjestelmä yrittää pakottaa uskovat ”syömään” Babylonin epäraamatullisia hengellisiä ruokia (oppeja), mutta silloin on pysyttävä uskollisena Jumalan sanan totuudelle ja nautittava vain puhdasta ”Sanan ruokaa” vaikean ajan keskellä (Heb.5:11-14).
6. Suuri Sovituspäivä (Jom Kippur) – Messiaan paluu ja ylösnousemus
”Tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä; pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa Herralle uhri. Älkää toimittako yhtäkään askaretta sinä päivänä, sillä se on sovituspäivä, jolloin teille toimitetaan sovitus Herran, teidän Jumalanne, edessä.
Sillä jokainen, joka ei sinä päivänä kurita itseänsä paastolla, hävitettäköön kansastansa. Ja jokaisen, joka sinä päivänä toimittaa jotakin askaretta, minä hävitän hänen kansastansa. Älkää silloin yhtäkään askaretta toimittako. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin. Se on oleva teille levon päivä, kurittakaa itseänne paastolla. Kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti” (3.Moos.23:2732).
”Mutta kun paljon aikaa oli kulunut ja purjehtiminen jo oli vaarallista, sillä paastonaikakin oli jo ohi, varoitti Paavali heitä” (Ap.t.27:9).
”Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä: pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka. Sen edellä käy kuluttava tuli, sen jäljissä polttava liekki. Niinkuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut…Niitten edessä maa vapisee, ja taivaat järkkyvät; aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa. Ja Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä, sillä ylen lukuisa on hänen väkensä, sillä väkevä on hänen käskynsä täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi sitä kestää? Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa. Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne. Puhaltakaa pasunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa (hepr VT: me’chupata = hääkatoksestaan)” (Jooel.2:1-3, 10-16).
Kymmenen ”kauhistuttavaa päivää” päättyy Suureen Sovituspäivään eli Jom Kippuriin (yleensä lokakuun alkupuolella). Jerusalemin temppelin aikaan ylimmäinen pappi meni uhriveren kautta temppelin kaikkeinpyhimpään ja suoritti uhrimenot kansan syntien sovittamiseksi (3.Moos.16; mm. syntipukki). Heprealaiskirjeen 9. luku on Jom Kippurin selitys uuden liiton valossa. Ristin sovitustyönsä kautta Ylimmäinen Pappimme Jeshua Messias meni taivaan temppelin kaikkeinpyhimpään Isän eteen ja sai aikaan iankaikkisen sovituksen oman uhriverensä kautta. Tämän sovituksen ja syntien anteeksisaamisen voi jokainen omistaa uskon kautta Jeshua Messiaaseen.
Nyky-Israelissa ei ole temppeliä, mutta israelilaiset viettävät Jom Kippuria eli sapattien sapattia ja paastoavat syömättä ja juomatta 25 tuntia (paitsi sairaat). Silloin väki käy synagogissa puettuina valkeihin vaatteisiin (Ilm.7:9-17). ApostoliPaavalinmerimatkanyhteydessä mainitaan syksyllä oleva paastonaika, joka viittaa juuri Jom Kippurin paastoon.
Jooelin kirja kertoo Herran päivän vaikeasta ajasta. Siionissa (Jerusalemissa) puhalletaan pasuunaan ja Herran päivän pelottavat tapahtumat vyöryvät yli maanpiirin. Silloin paastotaan, itketään, valitetaan ja tehdään parannusta synneistä. Silloin on myös lopun ajan suuren herätyksen aika. Se ei ole ”nauruherätys”, vaan parannuksen, itkun ja valituksen herätys (Jooel.2:28-32).
Silloin kansa kootaan juhlakokoukseen pyhään paastoon, profeetalliseen Jom Kippuriin, Suureen Sovituspäivään. Silloin taivaallinen Ylkä Jeshua Messias on lähdössä huoneestaan noutamaan morsiantaan ja maan päällä valvova ja odottava morsiusseurakunta lähtee hääkatoksestaan Ylkää vastaan (Joh.3:29). Se on profeetallinen Jom Kippur, Messiaan tulemuksen ja seurakunnan ylösoton (ylösnousemuksen) aika.
Se on samalla Israelin ahdistuksen ja synnytystuskien aika, kun Israelin sukukunnat valittavat vihollisen piirittäessä Jerusalemia ja Israelia (Sak.12). Silloin, Israelin sukukuntien valittaessa lävistettyä Messiastaan, uskovat kootaan Herran tulemuksessa Häntä vastaan (Mat.24:20-22; 29-31; Luuk.21:25-28, 34-36).
7. Lehtimajanjuhla (Sukkot) – Messiaan kuningaskunta
”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Puhu israelilaisille ja sano: Tämän seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä on lehtimajanjuhla Herran kunniaksi; se kestää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä pidettäköön pyhä kokous; älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Seitsemänä päivänä tuokaa uhri Herralle. Kahdeksantena päivänä olkoon teillä pyhä kokous, ja tuokaa uhri Herralle; se on juhlakokous, älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako…Mutta seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää; ensimmäinen päivä on levon päivä, ja kahdeksas päivä on myös levon päivä. Ensimmäisenä päivänä ottakaa ihania hedelmiä puista, palmunoksia ja tuuheiden puiden lehviä sekä pajuja purojen varsilta, ja pitäkää iloa seitsemän päivää Herran, Jumalanne edessä. Ja viettäkää sitä juhlana Herran kunniaksi seitsemän päivää vuodessa. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen; viettäkää se seitsemännessä kuussa. Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa, että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne” (3.Moos.23:33-36, 39-43).
”Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta. Ja jos egyptiläisten sukukunta ei käy eikä tule sinne ylös, ei tule sitä heillekään; vaan heitä on kohtaava se vitsaus, millä Herra rankaisee niitä pakanakansoja, jotka eivät tule sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden pakanakansojen synnin palkka, jotka eivät käy sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa” (Sak.14:16-19).
”Sinä päivänä on Herran vesa oleva Israelin pelastuneille kaunistus ja kunnia ja maan hedelmä heille korkeus ja loisto. Ja ne, jotka Siionissa ovat säilyneet ja Jerusalemissa jäljelle jääneet, kutsutaan pyhiksi, kaikki, jotka ovat kirjoitetut Jerusalemissa elävien lukuun silloin kun Herra on pessyt pois Siionin tytärten saastan ja huuhtonut Jerusalemista sen verenviat tuomion ja puhdistuksen hengellä. Ja Herra luo Siionin vuorelle koko asuinsijansa ylle ja sen juhlakokousten ylle pilven päivän ajaksi ja savun ynnä tulenliekin hohteen yöksi, sillä kaiken kirkkauden yllä on oleva peite (hepr. VT chupa = hääkatos) ja verho (hepr. VT: suka = lehtimaja) varjoamassa päivän helteeltä sekä turvaamassa ja suojaamassa rajuilmalta ja sateelta” (Jes.4:2-6)
Israelilaiset viettävät Lehtimajanjuhlaa 40-vuotisen erämaavaelluksen muistolle. Lehtimajoja rakennetaan, siellä rukoillaan, ruokaillaan ja jopa nukutaan. Myös Jeshua osallistui Lehtimajanjuhlaan (Joh.7). Lehtimajanjuhla liittyy myös israelilaiseen maanviljelykseen, se on sadonkorjuujuhla. Keväällä leikataan esikoislyhde (omer) ensin kypsyvästä ohrasta. Sitten Viikkojuhlana eli Helluntaina alkaa nisun eli vehnän korjuu. Kun satokausi on päättynyt, vietetään sadonkorjuujuhlaa eli Lehtimajanjuhlaa syksyllä seitsemännen kuun 15. päivä ja tuodaan juhlaan maan satoa koristeiksi ja erityisesti ”lulav-kimppu”, jonka keskeinen osa on palmunoksa. Lehtimajanjuhla on myös mitä todennäköisimmin Jeshua Messiaan todellinen syntymän aika (Ei joulu. Sitä ja muita juhliin liittyviä asioita voi tarkastella laajemmin kirjastani ”Apostolinen seurakunta”).
Lehtimajanjuhla on myös esikuva tulevasta tuhatvuotisesta Messiaan kuningaskunnasta. Jesaja kertoo neljännessä luvussaan tuosta ajasta. Silloin vietetään Jerusalemissa, Siionissa, temppelivuorella, juhlakokouksia. Kolmas Jerusalemin temppeli on silloin koko maailman hengellis-poliittinen hallintokeskus, jossa Herran kirkkaus asustaa (Jes.2). Kansat virtaavat sinne kuulemaan Tooran opetusta ja sieltä Jumalan sanan opetus leviää koko maailmaan uskoon tulleen Israelin pappiskansan toimesta (Jes.61:4-6; Miika.4). Kaikista kansoista tulee edustajia Jerusalemiin kumartamaan Herraa ja viettämään Lehtimajanjuhlaa.
Jesajan tekstissä mainitaan myös heprean alkutekstin mukaan, että kaiken kirkkauden yllä on chupa eli hääkatos. Se merkitsee, että kokotuhatvuotisenMessiaanrauhan kuningaskunnan aika on hääkatoksen aikaa. Jesaja edelleen mainitsee, että suka eli lehtimaja on varjoamassa päivän helteeltä ja turvaamassa ja suojaamassa rajuilmalta ja sateelta. Lehtimaja eli suka kuuluu rakentaa ohjeiden mukaan niin, että sen katokseen on laitettu oksia ja lehviä siten, että se varjoaa lehtimajan sisustaa, mutta auringonvalo pääsee kuitenkin katoksen lehvien raoista läpi katoksen sisään. Se on sopiva kuvaus siitä sumuverhosta, joka ympäröi maapalloa tuona aikana, kun maapallo on kauttaaltaan paratiisia. Osa maapallon vesistä nousee maapallon ympärille helteeltä suojaavaksi sumumereksi, niin että auringonvalo ei ole polttavaa, vaan lempeää. Maapallo ja luomakunta asetetaan ennalleen paratiisiksi, kuten se oli Adamin ja Eevan aikaan.
Koko tuhatvuotinen Messiaan rauhan kuningaskunta on hääkatoksen ja lehtimajan kuningaskunnan aikaa, jolloin ylösnousseet pyhän hallitsevat yhdessä Messiaan kanssa (Ilm.20; Jes.24:21-23; Jes.11; Jes.65).
8. Shmini Atseret – uusien taivaiden ja uuden maan ikuinen kuningaskunta
”Puhu israelilaisille ja sano: Tämän seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä on lehtimajanjuhla Herran kunniaksi; se kestää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä pidettäköön pyhä kokous; älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Seitsemänä
päivänä tuokaa uhri Herralle. Kahdeksantena päivänä (hepr. VT: be’jom ha’shmini) olkoon teillä pyhä kokous, ja tuokaa uhri Herralle; se on juhlakokous (hepr. VT: atseret = päätös, päätösjuhla), älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako…Muttaseitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää; ensimmäinen päivä on levon päivä, ja kahdeksas päivä on myös levon päivä” (3.Moos.23:34-36, 39).
”…teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä” (2.Piet.3:12-14).
”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt” (Ilm.21:1-4).
Olemme jo tutustuneet syksyllä olevaan Sukkotiin eli Lehtimajanjuhlaan, jota vietetään 7. kuun eli Tishri-kuun 15. päivä alkaen. Juhla kestää 7 + 1 päivää. Itse Lehtimajanjuhla kestää Tooran mukaan 7 päivää, mutta siinä on jatkopäivä, 8. päivä, hepreaksi Shmini Atseret, suomeksi kahdeksas päätös tai kahdeksas päätösjuhla. Sillä on myös nimi Simchat Toora eli Lain Ilon juhla, jolloin synagogissa kannetaan Toora-rullia ja iloitaan. Silloin luetaan Tooran loppujakso ja samalla aloitetaan Toora jälleen alusta. Se on kuin uusi alku Toorassa. Lehtimajanjuhla on esikuvallinen Messiaantuhatvuotisellekuningaskunnalle, hääkatoksen ja lehtimajan valtakunnalle, kuten olemme tarkastelleet edellä Jes.4:2-6 heprealaisen tekstin pohjalta. Lehtimajanjuhlan jatkopäivä, 8. päivä, Shmini Atseret eli Simchat Toora, on esikuvallinen jatkokertomus Lehtimajanjuhlalle, kuvaten Messiaan 1000-vuotisen rauhan kuningaskunnan jälkeen tulevaa uusien taivaiden ja uuden maan aikaa, iankaikkista Jumalan Kuningaskuntaa.
Kun tarkastelee hepreankielisen raamatun gematrian eli numerologian valossa tätä juhlasapattia, joka on 8. päivä, se kertoo uudesta alusta. Israelin 7 juhlaa ja Lehtimajanjuhlan 7 päivää tuovat gematrian valossa täyttymyksen vanhalle maailmalle, sillä 7 on Jumalan täydellisyyden luku Raamatussa. Ilmestyskirja on täynnä seitsenlukuja. On mm. seitsemän seurakuntaa, seitsemän arkkienkeliä, seitsemän sinettiä, seitsemän pasuunaa, seitsemän ukkosenjylinää jne. Kaikki Ilmestyskirjan seitsemät kuvaavat Jumalan tuomioiden ja Jumalan suunnitelmien täyttymystä tässä nykyisessä maailmanajassa. Kahdeksan on uuden alun luku. Lehtimajanjuhlan jälkeen tuleva 8. päivä, Shmini Atseret eli kahdeksas päätös, on näinollen Raamatun gematrian valossa uusi alku, Messiaan 1000-vuotisen rauhan kuningaskunnan jälkeen koittava uusien taivaiden ja uuden maan iankaikkinen kuningaskunta. Shimi Atseret, kahdeksas päätösjuhla, on uuden maailman alku, joka on lopullinen päätös koko Jumalan profeetalliselle lunastussuunnitelmalle Golgatan ristiltä aina uusien taivaiden ja uuden maan ikuiseen aikaan asti.
Miksi kristikunta ei vietä alkuperäisiä Herran juhlia?
Olemme edellä tarkastelleet Raamatun valossa Herran juhlien esikuvallista merkitystä Jumalan lunastussuunnitelmassa. Miksi sitten maailmalaajuinen kristikunta ei pääsääntöisesti vietä alkuperäisiä Herran juhlia, joita myös apostolinen alkuseurakunta vietti, kuten Uusi Testamentti kertoo?Suurinsyyllinentähänon Danielin kirjan ennustama neljännen pedon eli Rooman pedon sarvi eli Rooman keisarin istuin ja sitä seurannut paavin istuin. Rooma on muuttanut ajanlaskuja kalenterijärjestelmän, muuttanut lepopäivän sapatilta auringonpäivälle sunnuntaille (Konstantinus v. 321) sekä muuttanut Herran juhlat nykyiseen suurelta osin Babylonin pakanallisen mysteeriuskontoon pohjautuviksi, antaen vain niille kristillisen ulkokuoren. Nämä suurelta osin pakanuuteen perustuvat muutokset Rooma on saanut syötettyä valtaosaan kristikuntaa. Tästä hyvänä esimerkkinä on joulun historia, josta kertoo mm. Otavan Suuri Encyklopedia näin, koskien joulun vieton perusteluja:
”Joulun pakanallinen tausta ja keskiajan perintö: Kristillinen joulu siirrettiin joulukuun 25. päivän kohdalle n. 350-luvulla. Vanhempi juhlapäivä oli tammikuussa, loppiaisena, ”epifanian” kohdalla. Kristuksen syntymän ajankohdasta on ollut monia erilaisia tulkintoja ja laskelmia. Se on sijoitettu esim. kevääseen tai syksyyn. Sensijaan mikään traditio ei sido sitä joulukuuhun. Syyt ovat toiset. Roomassa vietettiin keisari Aureliaanuksen toimesta joulukuun 25. päivää auringonjumalan synty-mäpäivänä, ”Dies natalis solis in victi”. Tällä oli yhteyksiä itämaisiin uskontoihin, mm. Mitran kulttiin. Päivämäärä johtui siitä, että juliaanisen kalenterin käyttöönoton aikoihin talvipäivän seisaus sattui joulukuun 25. päivän kohdalle. Kristillinen kirkko menetteli juhlan suhteen samoin, kuin monesti muulloinkin. Se ei ryhtynyt taistelemaan sen suosiota vastaan, vaan omaksui sen, ja siirsi sille kristillisen sisällön. Joulun muodostamiseen vaikutti tämän lisäksi kaksi muuta Rooman valtakunnan alueella vietettyä juhlaa; ensimmäinen saturnaalia ja toinen kalendai.”
Muutoksiin on syynä myös alkuseurakunnan ajan jälkeen kristilliseen maailmaan syntynyt Raamatun vastainen valheellinen korvausteologia, jonka mukaan kristillinen kirkko on tullut Israelin tilalle (Jer.31:35-37: Room.11:12). Korvausteologia on tuonut mukanaan antisemitismin ja sen myötä kirkko halusi irtautua israelilaisista alkujuuristaan (mm. muuttamalla juhla-ajat). Siitä kertoo mm. ote Nikean kirkolliskokouksen (v. 325) asiakirjasta.
”Hylkäämällä heidän tapansa me voimme siirtää jälkipolville pääsiäisen vieton laillisesti oikean mallin…Meillä ei pitäisi sen vuoksi olla mitään yhteistä juutalaisten kanssa,silläVapahtajaonnäyttänyt meille toisen tien: palvontamme noudattaa laillisesti oikeampaa ja tarkoituksenmukaisempaa jaksoa (viikonpäivien järjestystä). Ja johdonmukaisesti, valiten yksi mielisesti tämän mallin, me haluamme, rakkaat veljet, erottautua juutalaisten inhottavasta seurasta.”
Kiitos Israelin Jumalalle, tilanne tulee muuttumaan, sillä Herran asettaakaikkikohdalleen(ennalleen) Messiaan paluuta varten, mukaan lukien ajanlaskun, sapatin ja Herran juhlat (Jes.66:22).
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois ja että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi teille ennalta määrätyn Voidellun, Jeesuksen. Taivaan oli määrä ottaa hänet luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikkiasetetaankohdalleen.Tästä Jumala on puhunut ikiajoista asti pyhien profeettojensa suulla” (Ap.t.3:19-21; Raamattu kansalle).