Mizrahijuutalaiset, jotka saapuivat Israeliin pääasiassa 1940- ja 1950-luvuilla, muodostavat tänään merkittävän osan maan väestöstä. Vaikka he ovat olleet keskeisessä asemassa Israelin rakentamisessa, heidän integroitumisensa yhteiskuntaan ei ole ollut ongelmatonta. Israelin alkuvuosina askenaasitaustainen eliitti hallitsi valtiota ja sen instituutioita, mikä johti mizrahijuutalaisten kokemaan eriarvoisuuteen ja syrjintään. Tässä artikkelissa tarkastellaan mizrahijuutalaisten asemaa Israelissa, heidän kohtaamiaan haasteita, yhteiskunnallista ja poliittista nousuaan sekä heidän vaikutustaan nykypäivän Israelissa.
Mizrahijuutalaisten asema Israelin yhteiskunnassa 1950-luvulta lähtien
Kun Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, maahan saapui lyhyessä ajassa valtava määrä juutalaisia eri puolilta maailmaa. Mizrahijuutalaisten maahanmuutto Israelin itsenäisyyden alkuvuosina oli yksi historian suurimmista väestönsiirroista.
- 1950-luvulla Israelin väestö lähes kaksinkertaistui, kun yli 600 000 juutalaista saapui maahan.
- Mizrahijuutalaisten osuus maahanmuuttajista oli noin 40 %, ja suurin osa heistä tuli arabimaista, Iranista ja Jemenistä.
- Israelin johto, joka koostui pääasiassa eurooppalaisista askenaasijuutalaisista, pyrki integroimaan uudet tulokkaat, mutta tämä tapahtui usein paternalistisin ja syrjivin keinoin.
Eriarvoisuus ja marginalisointi – kuinka Israelin alkuperäinen askenaasijohtoinen eliitti kohteli mizraheja
Israelin varhaiset johtajat, kuten David Ben-Gurion ja hänen hallituksensa, pitivät askenaasijuutalaisia maan modernisaation ja kehityksen kantajina. Mizrahijuutalaisia sen sijaan pidettiin usein ”takapajuisina” ja ”kulttuurisesti jälkeenjääneinä”, mikä näkyi heidän kohtelussaan valtion instituutioissa.
Eriarvoisuuden ilmenemismuodot:
- Työmarkkinoilla syrjintää: Mizrahijuutalaiset sijoitettiin pääasiassa matalapalkkaisiin töihin, kun taas hallinnolliset ja akateemiset tehtävät menivät askenaaseille.
- Koulutusjärjestelmä: Mizrahinuoret sijoitettiin usein alemman tason kouluihin, mikä rajoitti heidän tulevaisuuden mahdollisuuksiaan.
- Kulttuurinen marginalisointi: Mizrahijuutalaisten kielet, kuten arabia ja persia, jätettiin sivuun heprean tieltä, ja heidän perinteitään pidettiin toissijaisina Israelin virallisessa kulttuurissa.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että Israelin varhainen johto pyrki ”sulauttamaan” mizrahijuutalaiset eurooppalaiseen juutalaiskulttuuriin sen sijaan, että olisi kunnioitettu heidän omia perinteitään. Tämä johti turhautumiseen ja lopulta mizrahijuutalaisten yhteiskunnalliseen aktivismiin ja poliittiseen järjestäytymiseen.
Kehitysalueet ja maahanmuuttajien leirit – köyhyys ja yhteiskunnallinen syrjintä
Mizrahijuutalaiset sijoitettiin pääasiassa kehitysalueille, jotka olivat syrjäisiä ja aliresursoituja maatalouskyliä ja kaupunkeja. Monet joutuivat asumaan maahanmuuttajien leireillä (ma’abarot), jotka olivat alkeellisia siirtolaiskeskuksia ilman kunnollisia palveluita.
Ma’abarot-leirit
- 1950-luvulla noin 200 000 mizrahijuutalaista asui leireillä, joissa ei ollut sähköä, juoksevaa vettä eikä kunnollista infrastruktuuria.
- Monet leirit muuttuivat myöhemmin kehityskaupungeiksi, kuten Dimona, Ofakim ja Kiryat Shmona, mutta ne pysyivät pitkään Israelin köyhimpinä alueina.
- Leireillä asuneet kokivat syrjintää ja valtion välinpitämättömyyttä, mikä herätti yhteiskunnallista levottomuutta.
Kehitysalueiden ongelmat
- Mizrahijuutalaiset asutettiin pääosin Negevin autiomaahan ja Galilean vuoristoon, kauas maan taloudellisista keskuksista.
- Työttömyys ja koulutuksen puute johtivat sukupolvien mittaiseen köyhyyden kierteeseen.
- Monet mizrahinuoret turhautuivat tilanteeseen ja alkoivat järjestäytyä poliittisesti ja sosiaalisesti 1970-luvulla.
Mizrahien poliittinen nousu – Shas-puolue ja mizrahien yhteiskunnallinen herääminen
1970-luvulta alkaen mizrahijuutalaiset alkoivat järjestäytyä poliittisesti ja vaatia oikeuksiaan Israelin yhteiskunnassa. Tämä ilmeni useilla eri tavoilla:
Mustat pantterit (HaPanterim HaShhorim) -liike (1970-luku)
- Mizrahinuorten perustama protestiliike, joka vastusti syrjintää ja vaati sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
- Liike järjesti mielenosoituksia ja nosti esiin yhteiskunnallisia epäkohtia.
Shas-puolueen nousu (1980-luku)
- 1984 perustettu Shas-puolue syntyi edustamaan erityisesti mizrahiortodokseja ja taistelemaan heidän oikeuksiensa puolesta.
- Shas nousi nopeasti yhdeksi Israelin merkittävimmistä puolueista, ja se on vaikuttanut erityisesti koulutukseen, uskonnolliseen lainsäädäntöön ja sosiaalipolitiikkaan.
Nykytilanne – mizrahien aseman vahvistuminen
- Mizrahijuutalaiset ovat yhä vahvemmin mukana politiikassa ja liike-elämässä.
- Israelin keskiluokassa on yhä enemmän mizrahitaustaisia perheitä.
- Vaikka syrjintä on vähentynyt, tuloerot ja koulutukselliset erot askenaasien ja mizrahien välillä ovat edelleen olemassa.
Mizrahijuutalaisten integraatio Israeliin ei ollut helppo prosessi. He kokivat syrjintää, marginalisointia ja yhteiskunnallisia haasteita erityisesti valtion alkuvuosina. Heidät sijoitettiin kehitysalueille ja maahanmuuttajien leireille, ja heidän yhteiskunnallinen nousunsa oli hidasta. 1970-luvulta lähtien mizrahit alkoivat kuitenkin taistella oikeuksiensa puolesta ja saavuttivat merkittäviä poliittisia ja taloudellisia edistysaskeleita. Nykyään he ovat keskeinen osa Israelin yhteiskuntaa, mutta heidän asemansa ja perinteidensä asema ovat edelleen keskustelun aiheina. Mizrahijuutalaisten tarina Israelissa on kertomus haasteista, mutta myös selviytymisestä ja menestyksestä.