Mizrahijuutalaiset muodostivat merkittävän osan juutalaisesta diasporasta arabimaissa ja Persian alueella ennen 1900-lukua. Heidän elämänsä muuttui kuitenkin radikaalisti 1900-luvun alkupuoliskolla, kun kolonialismin loppuminen, arabinationalismin nousu ja Israelin valtion perustaminen johtivat heidän asemansa heikkenemiseen. Tämä artikkeli käsittelee mizrahijuutalaisten kokemuksia siirtolaisuudessa, heidän kohtaamiaan pogromeja ja väkivaltaa sekä heidän sijoittumistaan Israeliin, Ranskaan ja Yhdysvaltoihin.
Juutalaisten aseman heikkeneminen arabimaissa kolonialismin ja nationalismin nousun myötä
Mizrahijuutalaiset olivat eläneet vuosisatojen ajan islamilaisessa maailmassa dhimmi-asemassa, mikä tarjosi heille suojelua mutta myös rajoituksia. 1800- ja 1900-luvulla monet arabimaiden juutalaiset olivat kuitenkin kokeneet taloudellista ja sosiaalista nousua erityisesti siirtomaahallintojen alaisuudessa. Tämä muuttui 1900-luvun puolivälissä useista syistä:
- Siirtomaavallan purkautuminen: Monet eurooppalaiset siirtomaahallinnot tukivat juutalaisten kansalaisoikeuksia, mutta kun Ranska ja Britannia vetäytyivät arabimaista, juutalaisten suojelu heikkeni.
- Arabinationalismi ja antisemitismi: Arabimaissa kasvava nationalismiliike näki juutalaiset usein siirtomaavaltojen ja länsimaiden tukijoina. Tämä johti vihamielisyyteen ja syrjintään.
- Israelin perustaminen (1948): Israelin itsenäisyyssodan ja arabimaiden tappion jälkeen juutalaisista tuli entistä enemmän epäiltyjä ja vainottuja yhteisöissään.
Tämän kehityksen seurauksena monet mizrahijuutalaiset joutuivat jättämään kotimaansa.
1940-luvun lopun ja 1950-luvun pogromit arabimaissa – väkivalta ja juutalaisten joukkopako
Israelin perustaminen vuonna 1948 johti juutalaisiin kohdistuvaan väkivaltaan eri arabimaissa. 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa tapahtuneet pogromit ja järjestelmällinen syrjintä johtivat satojentuhansien juutalaisten pakenemiseen.
Merkittävät pogromit ja juutalaisvainot
- Irak:
- Farhud (1941) – Saksan tukema antisemitismi synnytti pogromin Bagdadissa, jossa juutalaisia tapettiin ja heidän omaisuuttaan ryöstettiin.
- 1950-luvulla Irakin hallitus pakkolunasti juutalaisten omaisuuden ja antoi heille luvan lähteä maasta vain, jos he luopuisivat kansalaisuudestaan.
- Jemen:
- Jemenissä juutalaisia vainottiin systemaattisesti, ja heidän vapautensa rajoitettiin.
- Väkivalta ja taloudellinen syrjintä johtivat joukkopakoon Israeliin.
- Libya:
- 1945 ja 1948 tapahtuneet pogromit johtivat satojen juutalaisten kuolemaan ja juutalaisasutusten tuhoutumiseen.
- 1951 Libyan itsenäistyessä juutalaiset menettivät kansalaisoikeutensa ja tuhannet pakenivat.
- Egypti:
- 1956 Suezin kriisin jälkeen juutalaiset karkotettiin ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin.
- Marokko ja Tunisia:
- Vaikka juutalaiset olivat eläneet suhteellisen vakaasti Ranskan siirtomaavallan aikana, itsenäisyyden jälkeen 1950-luvulla antisemitismi kasvoi.
Yhteensä noin 850 000 mizrahijuutalaista joutui jättämään arabimaat vuosien 1948–1970 välillä.
Mizrahijuutalaisten pakolaisuus ja heidän sijoittumisensa Israeliin, Ranskaan ja Yhdysvaltoihin
Israelin vastaanotto ja integraatio
Israel perusti 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla järjestelmiä, joilla se otti vastaan suuren määrän mizrahijuutalaisia:
- Siirtolaisleirit ja kehitysalueet – Monet mizrahijuutalaiset asutettiin tilapäisiin leireihin, jotka myöhemmin kehittyivät pysyviksi kaupungeiksi.
- Haasteet ja syrjintä – Israelissa askenaasijuutalaisten eliitti hallitsi hallintoa ja instituutioita, ja monet mizrahit kokivat syrjintää ja sosiaalista eriarvoisuutta.
Ranska ja sen mizrahijuutalaiset yhteisöt
Ranska otti vastaan suuren määrän Pohjois-Afrikasta saapuvia juutalaisia:
- Algerian juutalaiset saivat Ranskan kansalaisuuden jo 1800-luvulla, mutta Algerian itsenäisyyssodan (1954–1962) jälkeen lähes kaikki muuttivat Ranskaan.
- Marokon ja Tunisian juutalaiset saapuivat 1950-luvulta alkaen, erityisesti Pariisiin ja Marseilleen.
- Nykyään Ranskassa on noin 500 000 juutalaista, joista suuri osa on mizraheja.
Yhdysvallat ja sen mizrahijuutalaiset yhteisöt
Vaikka Yhdysvallat ei ollut ensisijainen kohde mizrahijuutalaisille, osa heistä asettui sinne:
- New York ja Florida ovat tärkeitä keskuksia erityisesti syyrialaisille ja bukharanjuutalaisille.
- Jemenin ja Irakin juutalaiset asettuivat myös Yhdysvaltoihin, mutta heidän määränsä on huomattavasti pienempi kuin Israelissa ja Ranskassa.
Irakista, Jemenistä ja Pohjois-Afrikasta Israeliin suuntautuneet aliyah-liikkeet
Operaatio Ezra ja Nehemia (Irak, 1950–1951)
- Irakista muutti Israeliin noin 120 000 juutalaista tämän operaation aikana.
Operaatio Taikamatto (Jemen, 1949–1950)
- Yli 50 000 jemeninjuutalaista lennätettiin Israeliin sodanjälkeisellä aikakaudella.
Pohjois-Afrikasta tapahtunut aliyah
- 1950–1960-luvuilla yli 250 000 Pohjois-Afrikan juutalaista muutti Israeliin, erityisesti Marokosta, Tunisiasta ja Algeriasta.
Mizrahijuutalaiset joutuivat kohtaamaan suuria muutoksia 1900-luvun puolivälissä. Nationalismin nousu ja Israelin perustaminen johtivat antisemitismiin ja väkivaltaan, mikä pakotti heidät jättämään kotimaansa. Monet suuntasivat Israeliin, jossa he kohtasivat vaikeuksia mutta rakensivat uutta elämää. Toiset siirtyivät Ranskaan ja Yhdysvaltoihin, joissa he ovat säilyttäneet kulttuurinsa ja perinteensä. Mizrahijuutalaisten siirtolaisuus on yksi suurimmista ja vähiten tunnetuista pakolaisliikkeistä 1900-luvun historiassa.