Mizrahijuutalaiset ovat yksi juutalaisuuden pääryhmistä, joiden juuret ulottuvat Lähi-itään, Pohjois-Afrikkaan ja Keski-Aasiaan. Heidän historiansa on pitkä ja juontaa juurensa muinaisiin juutalaisyhteisöihin, jotka syntyivät jo ennen islamin ja kristinuskon nousua. Mizrahijuutalaiset ovat säilyttäneet omaleimaiset kulttuurinsa, perinteensä ja uskonnolliset käytäntönsä huolimatta vuosisatojen ajan kohtaamistaan haasteista. Tämä artikkeli käsittelee heidän alkuperäänsä, varhaisia juutalaisyhteisöjä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, Babylonian ja Persian juutalaiskulttuuria sekä heidän asemaansa arabikalifaatin aikana.
Mizrahijuutalaisten määritelmä ja erottaminen sefardeista ja askenaaseista
Mizrahijuutalaiset (hepr. מִזְרָחִים, ”itäiset”) ovat juutalaisia, jotka ovat peräisin arabimaista, Iranista, Turkista, Keski-Aasiasta ja Pohjois-Afrikasta. Heidän nimensä tarkoittaa ”itäisiä juutalaisia”, mutta se on moderni nimitys, jota ei aiemmin käytetty heidän itsensä keskuudessa.
Ero sefardeihin ja askenaaseihin
Mizrahijuutalaiset eroavat kahdesta muusta suuresta juutalaisryhmästä, sefardeista ja askenaaseista, monin tavoin:
- Askenaasijuutalaiset ovat juutalaisia, joiden juuret ovat Keski- ja Itä-Euroopassa. Heillä on omat perinteensä, kielensä (jiddiš) ja uskonnolliset käytäntönsä.
- Sefardijuutalaiset ovat peräisin Espanjasta ja Portugalista, mistä heidät karkotettiin vuonna 1492. He asettuivat pääasiassa Osmanien valtakuntaan, Pohjois-Afrikkaan ja Länsi-Eurooppaan.
- Mizrahijuutalaiset puolestaan asuivat jo ennen islamin ja kristinuskon syntyä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maissa, kuten Irakissa, Iranissa, Syyriassa, Libanonissa, Jemenissä ja Marokossa.
Vaikka sefardijuutalaiset ja mizrahijuutalaiset jakavat joitakin yhteisiä piirteitä, kuten liturgisen espanjalais-portugalilaisen rukousperinteen, mizrahijuutalaisilla on oma, itsenäinen historiansa, joka juontaa juurensa muinaisiin juutalaisyhteisöihin Lähi-idässä.
Juutalaisten varhaiset yhteisöt Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa ennen islamin leviämistä
Muinaiset juutalaisyhteisöt Lähi-idässä
Juutalaisuuden historia Lähi-idässä on tuhansia vuosia vanha. Jo Tooran aikakaudella juutalaisia asui Babylonian, Assyrian ja Persian alueilla, ja monet yhteisöt syntyivät diasporassa jo ennen Jerusalemin temppelin tuhoa (70 jKr.).
- Irakin ja Syyrian juutalaiset – Näiden alueiden juutalaisyhteisöt syntyivät Babylonian pakkosiirtolaisuuden (586 eaa.) jälkeen. Babylonian Talmud, yksi juutalaisuuden keskeisimmistä teoksista, kirjoitettiin täällä.
- Jemenin juutalaiset – Jemenin juutalaisten perimätiedon mukaan heidän esi-isänsä asettuivat alueelle jo kuningas Salomonin aikana (900-luvulla eaa.).
- Egyptin juutalaiset – Aleksandriassa oli yksi varhaisimmista juutalaisyhteisöistä hellenistisellä kaudella.
- Pohjois-Afrikan juutalaiset – Juutalaiset saapuivat nykyiseen Libyaan, Tunisiaan, Algeriaan ja Marokkoon jo foinikialaisten mukana 800-luvulla eaa.
Juutalaiset Rooman ja Bysantin valtakunnissa
Juutalaiset olivat merkittävä vähemmistö Rooman valtakunnassa ja myöhemmin Bysantin valtakunnassa. He osallistuivat kauppaan, käsityöhön ja oppineisuuteen. Bysantin valtakunnan aikana (300–600-luvuilla) juutalaiset kärsivät syrjinnästä ja rajoituksista, mikä johti monien siirtymiseen Persian valtakuntaan ja Arabian niemimaalle.
Juutalaiset Persian valtakunnassa ja Babylonian juutalainen kulttuuri
Persian valtakunta oli yksi merkittävimmistä keskuksista juutalaiselle oppineisuudelle. Persian hallitsijat, kuten Kyyros Suuri (600-luku eaa.), antoivat juutalaisten palata Jerusalemiin ja jälleenrakentaa temppelin, mutta suuri osa juutalaisista jäi Babyloniaan ja Persiaan.
- Babylonian Talmud – Juutalaisen lain tärkein teksti, joka kehitettiin akatemioissa Sūrassa ja Pumbeditassa (nykyinen Irak).
- Zoroastrismin vaikutus – Persian valtionuskonto zoroastrismi vaikutti juutalaiseen ajatteluun erityisesti demonologiassa ja käsityksissä hyvästä ja pahasta.
- Juutalaiset ammattilaiset – Juutalaiset toimivat kauppiaina, lääkäreinä ja oppineina Persian valtakunnassa.
Juutalaiset arabikalifaatissa – asema, ammatit ja vaikutus yhteiskuntaan
Juutalaiset islamilaisen valloituksen jälkeen
600-luvulla islamin leviäminen muutti juutalaisten asemaa Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Monet juutalaisyhteisöt kukoistivat arabikalifaatin aikana, erityisesti Abbasidien dynastian (750–1258) hallinnassa.
- Dhimmi-järjestelmä – Juutalaiset saivat uskonnonvapauden, mutta heidän oli maksettava erityinen vero (jizya).
- Kultainen aikakausi – Andalusian ja Bagdadin juutalaisyhteisöt kukoistivat ja tuottivat merkittäviä ajattelijoita, kuten Maimonides (1135–1204).
- Juutalaiset ammattilaiset – He toimivat diplomaatteina, lääkäreinä ja kääntäjinä kalifaattien hoveissa.
Pogromit ja vainot
Vaikka monet juutalaiset menestyivät islamilaisessa maailmassa, ajoittaiset pogromit ja vainot, kuten Almohadien vainot Espanjassa (1100-luku), vaikeuttivat heidän asemaansa. Tämä johti monien muuttoon muihin islamilaisiin maihin ja jopa Eurooppaan.
Mizrahijuutalaiset ovat yksi juutalaisuuden vanhimmista ryhmistä, ja heidän historiansa juontaa juurensa muinaisiin Babylonian ja Persian juutalaisyhteisöihin. Heillä on ollut tärkeä rooli islamilaisessa maailmassa, ja heidän vaikutuksensa juutalaiseen kulttuuriin ja oppineisuuteen on ollut merkittävä. Vaikka he kokivat ajoittaisia vainoja, he onnistuivat säilyttämään ainutlaatuiset perinteensä, jotka ovat edelleen elossa tänä päivänä.