Mizrahijuutalaiset ovat juutalaisia, joiden esi-isät asuivat Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Keski-Aasiassa jo ennen islamin leviämistä. Heidän asemansa islamilaisessa maailmassa on ollut monivaiheinen: ajoittain he ovat kukoistaneet taloudellisesti ja kulttuurisesti, mutta myös kokeneet syrjintää ja vainoja. Tämä artikkeli käsittelee mizrahijuutalaisten elämää islamilaisessa maailmassa keskiajalla, heidän rooliaan taloudessa ja yhteiskunnassa, asemaansa Osmanien valtakunnassa sekä kabbalan ja mystiikan vaikutusta heidän perinteisiinsä.
Mizrahijuutalaiset islamilaisissa valtioissa keskiajalla – dhimmi-asema ja erityisoikeudet
Islamin leviämisen myötä juutalaiset ja kristityt saivat dhimmi-aseman, mikä tarkoitti, että he olivat suojeltuja vähemmistöjä islamilaisessa valtiossa. Dhimmi-järjestelmässä juutalaisilla oli oikeus harjoittaa uskontoaan ja hallita omia yhteisöjään, mutta heidän oli noudatettava tiettyjä rajoituksia:
- Juutalaisten tuli maksaa jizya-vero, joka oli erityinen päävero ei-muslimeille.
- Heillä oli rajoitettu oikeus aseenkantoon ja valtion virkoihin.
- Heidän pukeutumisensa saatettiin erottaa muslimien vaatteista erityismerkein.
- He eivät saaneet rakentaa uusia synagogia, mutta vanhoja sai kunnostaa.
Vaikka nämä rajoitukset olivat merkittäviä, juutalaiset saivat harjoittaa taloudellista ja uskonnollista elämäänsä verrattain vapaasti verrattuna kristilliseen Eurooppaan, missä he kohtasivat usein ankaria vainoja ja karkotuksia.
Islamilaisen maailman juutalaiskeskukset
Islamilaisen valtakunnan eri osissa kehittyi merkittäviä juutalaisyhteisöjä:
- Bagdad: Abbasidikalifaatin aikana (750–1258) Bagdadista tuli yksi tärkeimmistä juutalaiskeskuksista. Juutalaiset toimivat talouden, kaupan ja oppineisuuden parissa, ja kaupungissa sijaitsivat merkittävät Talmudin akatemiat.
- Kairouan (Tunisia): 900-luvulla Kairouanista tuli tärkeä juutalaisen oppineisuuden keskus Pohjois-Afrikassa.
- Kordoba ja Granada (Espanja): Andalusian islamilaisen valtakunnan aikana (700–1400-luvut) sefardi- ja mizrahijuutalaiset kukoistivat tieteen, filosofian ja kaupan aloilla.
- Persia ja Keski-Aasia: Juutalaisyhteisöt kukoistivat Iranissa, Samarkandissa ja Buharassa, joissa he toimivat erityisesti kauppiaina ja oppineina.
Juutalaisten rooli kauppiaina, käsityöläisinä ja lääkäreinä arabimaissa ja Persiassa
Islamilaisen maailman talous perustui pitkälti kauppaan, ja juutalaisilla oli merkittävä asema kauppiaina ja käsityöläisinä. Monet mizrahijuutalaiset erikoistuivat kaupankäyntiin ja käsityöläisammatteihin, joita muslimien ei katsottu sopivaksi harjoittaa:
- Pitkän matkan kauppiaat: Juutalaiset välittivät silkkiä, mausteita ja muita luksustuotteita Välimereltä Intiaan ja Kiinaan saakka.
- Käsityöläiset ja taide-esineiden valmistajat: Juutalaiset valmistivat laadukkaita metallitöitä, lasiesineitä ja tekstiilejä.
- Lääkärit ja oppineet: Juutalaiset lääkärit olivat arvostettuja hallitsijoiden hoveissa, ja he käänsivät lääketieteellisiä ja filosofisia teoksia arabian, heprean ja latinan välillä.
Yksi kuuluisimmista mizrahijuutalaisista lääkäreistä oli Maimonides (1135–1204), joka toimi Egyptin sulttaanin henkilääkärinä ja kirjoitti useita teoksia lääketieteestä, filosofiasta ja juutalaisesta laista.
Juutalaisuus Osmanien valtakunnassa – suhteet muslimienemmistöön ja sefardien saapuminen
Osmanien valtakunta (1299–1922) oli yksi merkittävimmistä valtakunnista, joissa mizrahijuutalaiset elivät. Osmanit suhtautuivat juutalaisiin yleensä suvaitsevaisemmin kuin monet kristilliset valtiot.
Suhteet muslimienemmistöön
Osmanien valtakunnassa juutalaiset olivat dhimmi-asemassa, mutta heitä kohdeltiin usein paremmin kuin kristittyjä vähemmistöjä. Heillä oli oikeus:
- Hallita omia sisäisiä asioitaan autonomisten juutalaisyhteisöjen kautta.
- Harjoittaa kauppaa ja pankkitoimintaa.
- Toimia lääkäreinä, kääntäjinä ja käsityöläisinä sulttaanin hovissa.
Sefardien saapuminen ja vaikutus
Vuonna 1492 Espanjan katoliset hallitsijat karkottivat kaikki juutalaiset. Osmanien sulttaani Bayezid II kutsui sefardijuutalaiset asettumaan Osmanien valtakuntaan, ja monet muuttivat Konstantinopoliin, Thessalonikiin ja muihin osmanialaisiin kaupunkeihin. Tämä vaikutti myös mizrahijuutalaisiin:
- Sefardijuutalaiset toivat mukanaan kehittyneitä kauppaverkostoja ja taloudellista asiantuntemusta.
- Heprean ja arabian rinnalle tuli ladino, sefardijuutalaisten kieli.
- Mizrahien ja sefardien perinteet alkoivat sulautua erityisesti rukouskäytännöissä ja rabbiinisessa opetuksessa.
Kabbalan ja mystiikan vaikutus mizrahijuutalaiseen perinteeseen
Juutalainen mystiikka, erityisesti kabbala, vaikutti voimakkaasti mizrahijuutalaisten perinteisiin. Kabbala keskittyy maailmankaikkeuden hengellisiin tasoihin ja jumalalliseen viisauteen, ja se saavutti laajaa suosiota islamilaisessa maailmassa.
Kabbalan tärkeimmät keskukset
- Safed (Palestiina, 1500-luku): Rabbi Isaac Luria kehitti luriankabbalan, joka vaikutti syvästi mizrahijuutalaiseen uskonnolliseen ajatteluun.
- Bagdad ja Persia: Kabbalistiset opit vaikuttivat erityisesti Irakin ja Iranin juutalaisten rukouskäytäntöihin ja pyhimysten palvontaan.
- Jemen: Jemenin juutalaiset yhdistivät kabbalistisia elementtejä perinteisiin rukousmenetelmiinsä ja liturgiaansa.
Kabbalan vaikutus näkyi erityisesti mizrahijuutalaisten hartaudessa, mystisissä rukousperinteissä ja kansanperinteessä, jossa uskomukset suojelusenkeleistä ja taikuudesta olivat vahvasti läsnä.
Mizrahijuutalaiset elivät islamilaisessa maailmassa sekä kukoistuksen että syrjinnän vaiheita. Heidän asemansa dhimmi-yhteisöinä antoi heille tiettyjä oikeuksia, mutta myös rajoituksia. Heidän panoksensa kauppaan, lääketieteeseen ja mystiikkaan oli merkittävä, ja heidän perinteensä ovat muovautuneet vuosisatojen ajan islamilaisessa ympäristössä. Sefardijuutalaisten saapuminen Osmanien valtakuntaan 1500-luvulla vaikutti suuresti heidän kulttuuriinsa ja uskonnollisiin käytäntöihinsä. Mizrahijuutalaisten perinne elää edelleen vahvana heidän yhteisöissään Israelissa, Ranskassa, Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa.