[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Lupaus luvatusta maasta

Palestiinan brittiläinen mandaatti oli Kansainliiton Yhdistyneen kuningaskunnan valvontaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen myöntämä mandaattialue. Sen alueella ovat nykyään Israel, Jodania, Länsiranta ja Gazan kaista. Palestiina on ollut osa Egyptiä, Kanaania, Israelia, Assyriaa, BabyloniaaPersiaaantiikin Kreikkaa ja Rooman valtakuntaa. Ottomaanien imperiumi hallitsi aluetta 1517–1922.

Brittiläinen Palestiinan mandaattialue alkuperäisessä laajuudessaan 1920–1922, jolloin se käsitti myös nykyisen JordanianBrittiläinen Palestiinan mandaattialue alkuperäisessä laajuudessaan 1920–1922, jolloin se käsitti myös nykyisen Jordanian

Alue siirtyi brittien hallintaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen Osmanien valtakunnan hajottua. Toisen maailman sodan jälkeen Palestiinan brittiläinen mandaatti annettiin briteille jotta he varmistaisivat maan juutalaisten kotimaaksi. Vuonna 1917 annettu Balfourin julistus tuki aikeita perustaa alueelle juutalaisvaltio. Britit aikoivat jakaa Palestiinan juutalais- ja arabivaltioiksi, lopulta he halusivat vain vetäytyä pois Palestiinasta.

Juutalaisten pettämisen vuoksi brittiläinen imperium koki auringon laskun. Historia osoittaa, että brittiläiselle imperiumille kävi samalla tavalla kuin muille valtaa pitäville, valtioille ja jopa yksityisille ihmisille, jotka ovat kohdelleet valittua kansaa väärin. Tällaiset tapahtumat voidaan nähdä toteutuvana Jumalan sanana.

Raamatun julistuksilla, ennustuksilla ja lupauksilla sekä erityisesti Jumalan valitun kansansa kanssa tekemillä liitoilla on kiistämätön yhteys nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Iso-Britannia on yksi esimerkki kansasta, joka on ensin siunannut Israelia ja sitten pettänyt juutalaiset. Iso-Britanniaa siunattiin suurella imperiumilla ja heidän kohtalona oli palauttaa Israelin valtio. Kun Iso-Britannia oli saanut vallan Palestiinassa se perui Balfourin julistuksessa annetun lupauksen, jonka seurauksena satoja tuhansia juutalaisia tuhoutui koska heiltä estettiin pääsemästä Iso-Britannian mandaattialueelle Palestiinaan.

Iso-Britannian synty ajoittuu 1700 -luvulle, jolloin heidän auktoriteettinsä oli Raamattu. Tuohon aikaan raamattua oli mahdollista lukea englanniksi ja sen sanoma levisi. Jo tuohon aikaan oli mahdollista ymmärtää, että Raamattu ennustaa juutalaisten paluun maahansa. Israelin ennalleen asettamista alettiin rukoilemaan. 1700 -luvulta alkaen hengelliset johtajat (kuten George Whitfield, Wesleyn veljekset, William Wilberforce, Charles Simenon, Robert Murray McCheyne, J.C. Ryle ja C.H. Spurgeon) puhuivat Israelin ennalleen asettamisesta. Iso-Britannia on yksi esimerkki kuinka Jumala siunaa niitä jotka siunaavat Israelia.

Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta voidaan lukea miten Aabraham meni Sikemiin, nykypäivän Nablusiin, ja päätyi Mooren ikivihreälle tammelle. Siellä hän sai lupauksen maasta josta tulisi Israel. Herra teki liikon Abrahamin kanssa sanoen: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin virrasta Eufrat-virtaan saakka”.

Jumalan liitto Aabrahamin kanssa koskee kaikkia ihmisiä. Liitto on tärkeä koska se on päätös pelastaa maailma. Jumala kutsuu Abrahamin Kaldean Uurista ja antaa sarjan lupauksia. Jumala tekee Aabrahamista suuren kansan, kaikki kansat ovat siunattuja ja ”Minä siunaan ne, jotka sinua siunaavat ja kiroan ne jotka sinua kiroavat.” Jumala suojelee Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisiä, lupauksensa mukaan. Kansat, valtakunnat ja jopa yksilöt jotka ovat siunanneet Israelia, ovat tulleet itse siunatuksi. Ne, jotka ovat kironneet Jumalan valittua kansaa vastaan tai ovat vastustaneet Jumalan tarkoitusta heidän kohdallaan, ovat joutuneet alennustilaan tai historian roskatynnyriin. Vihollisen sammumaton viha Jumalan lupauksia kohtaan on antisemitismin eli juutalaisvihan alkusyy.

Eksodus Egyptistä merkitsi patriarkkojen jälkeläisten 12 heimon tulemista kansaksi Jumalan tarkoitusta varten. Jumala kokosi Israelin kansan Hoorebin vuorella Siinain autiomassa. Siellä Jumala antoi kansalle perustuslain eli Tooran. Israel on esimerkki Jumalan armosta samoin kuin hänen Tuomioistaan. Tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua syntyi Israelin kuningaskunta patriarkoille luvatulle maalle. Daavid oli Israelin kuninkaana. Daavidin ja Salomon hallitusaika oli Israelin kulta-aikaa. Jumala lupasi Daavidille, että hänen valtaistuimensa kestäisi iankaikkisesti. Kapina Jumalaa vastaan teki Jumalan tuomion väistämättömäksi. Tuomiossa tuhoutui temppeli ja kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen. Jumalan kansan jäännös palasi Babyloniasta mukanaan lupaus uudesta liitosta: ”Päivät tulevat, jolloin minä teen uuden liiton Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa...”.

Nykyisin Jumala on tuomassa epäuskoista kansaansa takaisin. Israel on palannut Aabrahamille annetun lupauksen mukaisesti tarkoituksenaan välittää viimeinen suuri liitto maailmalle. Tämä viimeinen suuri liitto on Daavidin liitto. Se toteutuu kun juutalaisten Kuningas, palaa kunniassaan hallitsemaan Daavidin istuimelle.

shalom.fi