Kaldean Uurissa elänyt patriarkka Aabraham sai käskyn Jumalalta lähetä maahan, jonka Jumala hänelle osoitti. Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi… ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuksi kaikki sukukunnat maan päällä.”
Jumalan liitto Aabrahamin kanssa on Hänen tärkeimpiä julistuksiaan ihmiskunnalle, koska se koskee kaikkia inhimillistä. Juutalaisille se on Jumalan liitto, joka sisältää lupauksen maasta. Jumala tekee hyvin selväksi sitoumuksensa suojella heitä, koska he ovat Aabrahamin siementä. Lupauksessa on maan rajat ja siinä on kutsumus olla siunauksen välineenä koko maailmalle ja vastata kutsuun. Jumalan liitto Aabrahamin kanssa on tärkeä koska se on Jumalan päätös pelastaa maailma. Se on päätöksen liitto.
Aabraham perheineen lähti Kaldean Uurista ja oleskeli Harranissa. Herralle kuuliaisena Aabraham tuli maahan, joka tunnettiin Kanaanin maana. Aabraham tuli Sikemiin ja pysähtyi ikivihreän tammen luokse. Siellä Jumala ilmestyi Aabrahamille. Ensimmäiseksi Aabraham sai lupauksen maasta, josta myöhemmin tulisi Israel. Siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa. Aabraham jatkoi matkaansa Beeteliin, jossa Jaakob sai myöhemmin vahvistuksen isoisänsä liitolle sanasta sanaa. Aabrahan eli paimentolaisena Beerseban ja Hebronin ympäristössä. Lupaus maasta Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille sekä toistettiin ja selitettiin 1. Mooseksen kirjassa sekä muissa Vanhan testamentin kirjoissa kuten Psalmeissa ja monissa profeettojen kirjoissa.
Lupauksen avainkohdat, jotka on toistettu kymmeniä kertoja ovat, että se on ehdoton ja ikuinen. Se mitä Jumala lupasi Aabrahamille, ei ollut vain lupaus. Se oli ikuinen liitto, joka vahvistettaisiin hänen pojalleen ja pojanpojalleen, Iisakille ja Jaakobille, ja heidän jälkeläisilleen. Liiton tekeminen kuvataan 1. Mooseksen kirjan luvussa 15. Sinä päivänä Herra teki Abrahamin kanssa liiton, sanoen: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka.” (1. Moos 15:5-18).
Normaalisti sopimuksen molemmat osapuolet kulkivat eläinten puolikkaiden välistä, tässä tapauksessa oli vain yksi sopimuksen osapuoli, Jumala itse. Toisin sanoen sopimuksessa ei ollut sellaista ehtoa, joka Aabrahamin olisi pitänyt täyttää liiton vahvistamiseksi. Lisäksi liitto on iankaikkinen. Heprean kielinen sana on ”olam”, joka esiintyy Vanhassa Testamentissa 438 kertaa. Ajatus sanan takana on, että se on jotain, joka on iankaikkisesti. Sana jatkuva voisi myös käydä hyvin. Ajatus on, että se kestää, kestää ja kestää. Ajasta aikaan, iankaikkisesti.
Lupaus maasta oli ainoastaan osa tätä liittoa. Olennaista oli myös Jumalan lupaus tehdä Aabrahamin siemenestä eli jälkeläisistä suuri kansa, ja että heidän kauttaan kaikki maan sukukunnat tulisivat siunatuiksi.
Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumalan tarkoituksena on pelastaa maailma. Aabrahamin liitto on Jumalan tärkeä pelastusta koskeva julistus. Jumala valitsee Aabrahamin ja antaa hänelle merkittäviä lupauksia. Jumalan tarkoitus oli tehdä Aabrahamista ja hänen siemenestään edustaja maan päälle, ja tämä kansa toimisi Jumalan edustajan muille kansoille. Lupauksessa Aabrahamin siemenestä kaikki kansat tulevat siunatuiksi. Olennaista on tässä siemen, joka tulisi Aabrahamista. Jumala tekisi Aabrahamista kansan, joista tämä siemen tulisi. Tämä kansa oli Israel ja siemen on Messias. Joten Jumalan julistus luvatusta Messiaasta oli lausuttu aivan alussa, vaikka sanaa Messias ei vielä käytetty.
Aabrahan uskoi Jumalaa ja Jumala luki sen hänen vanhurskaudeksi. Aabraham näki Jumalan lupauksen tulevan pakanoiden osaksi. Jumala näytti Aabrahamille valtavan näyn Jumalan tarkoituksesta kansoille historiassa. Aluksi Jumalan piti muodostaa kansa Aabrahamin siemenestä eli hänen jälkeläisistään. Lupaukset tulisi lukea heprealaisten silmälasien läpi. Kun Jumala tekee lupaukset Aabrahamille, hän ei puhu vain Aabrahamille, vaan kaikille hänen jälkeläisilleen. Jumala ilmaisee kaikkivaltiutensa sanomalla ”Minä teen”,”Minä siunaan”. Jumala tekee lupauksen, jota Hän ei aio rikkoa huolimatta siitä mikä Aabrahamin tai hänen jälkeläistensä vastaus olisi. Lupaus ulottuu meidän aikaamme asti Jumalan toimintasuunnitelmana. Se näkyy kirjoituksissa kerta toisensa jälkeen ja sen juuret ovat Aabrahamin kutsumisessa. Juutalaisen perimätiedon mukaan Aabrahamin isän perhe sai elantonsa epäjumalankuvien tekemisellä. Jumala otti miehen epäjumalien palvelemisen ympäristöstä, ja paljasti itsensä hänelle ja antaa hänelle valtavan kutsumuksen. Se on todella ihmeellistä.
Monen mielestä Aabrahamin liitto kuuluu menneisyyteen. Tämä ei ole totta, sillä liittoa ei ole koskaan kumottu. Jumala on ilmoittanut sen olevan nimenomaan iankaikkinen liitto. Se on iankaikkinen liitto Aabrahamin jälkeläisten kautta tulevan pelastuksen vuoksi. Liitto on ilmoitettu olevan iankaikkinen. Jumala lupasi Aabrahamille, että hän ja hänen jälkeläisensä perivät Kanaanin maan. Jumala itse on ”Adon Olam”, joka ilmaisee Jumalan tosi olemuksen, että Hän on suurempi kuin aika tai maailmankaikkeus. Jumala sanoo: ”Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan tuhansiin polviin, liittonsa, jonka Hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan. Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi”. (Psalmi 105:8-11). Kun Jumala sanoo jonkun olevan iankaikkinen, se on juuri sitä. Tämä liitto on ilman ehtoja sen mukaan miten sopimukset tehtiin.
Jumalan Aabrahamin kanssa tekemän liiton idea on, että se tehtiin sen ajan tavalla pyhiä liittoja solmittaessa. Eläimet halkaistiin kahtia ja sopimuksen molemmat osapuolet kävelivät eläinten puolikkaiden välissä ja sinetöivät sopimuksen. Jumala yksin käveli puolikkaiden välissä. Aabraham nukkui sikeästi. Näin Jumala sitoutui olemaan ainut sopimuksen pitävä osapuoli. Aabrahamin ei siis tarvinnut liittoa pitää. Se on Jumalan puolelta yksipuolinen sopimus, johon Hän yksin on sitoutui kulkemalla yksin eläinten puolikkaiden välissä.
Jumala kutsuu tämän kansan olemaan pyhä Jumalan edessä. Tämä kansa kutsutaan olemaan pyhä Jumalan edessä. Tässä lupauksessa Jumala lupaa katsoa kansansa perään. Tämän kansan suhde toisiin kansoihin toimii tuomion perusteena niille, jotka estävät tai vahingoittavat valittua kansaa. Jumala sanoo, että tämä on pyhä tarkoituksen, ja Minä toteutan sen. Meidän tulisi nähdä pelatuksen prosessi ihmisten palauttamisena samaan tilaan Jumalan yhteyteen, mikä Aadamilla ja Evalla oli. Pelastuksessa etsitään ihmiskuntaa palaamaan takaisin tilaan ennen syntiinlankeemusta.