Israelin itsenäisyysjulistus toukokuussa 1948 merkitsi uuden ajan alkua, mutta myös raskaita koettelemuksia. Valtio syntyi sodan keskellä, ja sen oli rakennettava itseään samanaikaisesti kun se taisteli olemassaolostaan. Ensimmäiset vuodet määrittivät pitkälti Israelin tulevan luonteen: selviytymisen, kansan kokoamisen ja valtion perustusten vahvistamisen.
1948–49: Arabien ja Israelin ensimmäinen sota
Heti Israelin itsenäisyysjulistuksen jälkeen Egypti, Syyria, Jordania, Irak ja Libanon hyökkäsivät uutta valtiota vastaan. Kyse oliensimmäisestä arabien ja Israelin sodasta– jota Israelissa kutsutaanitsenäisyyssodaksi(Milhemet Ha’atzma’ut).
Juutalaiset joukot olivat hajanaisia ja aluksi huonommin varustettuja kuin vihollisensa. Silti kansa puolustautui urheasti. Tärkeimmät tulokset:
- Israel onnistui torjumaan hyökkäykset.
- Sodan lopussa Israel hallitsi laajempaa aluetta kuin YK:n jakosuunnitelma oli sille varannut.
- Jerusalemin länsiosa jäi Israelille, mutta itäosa ja Vanha kaupunki jäivät Jordanian hallintaan.
Sota päättyi vuonna 1949 aseleposopimuksiin. Israelin selviytyminen ensimmäisestä koettelemuksestaan oli monille merkki Jumalan uskollisuudesta:
”Katso, israelilaiset ovat kansa, joka asuu erillään eikä ole pakanain joukossa.”
(4. Moos. 23:9)
Valtion rakentaminen ja massiiviset aliyah-aallot
Heti itsenäisyyden jälkeen Israel kohtasi valtavan haasteen: miljoonien pakolaisten ja siirtolaisten vastaanottamisen. Vuosien 1948–1951 aikana yli 700 000 juutalaista muutti uuteen valtioon – lähes kaksinkertaistaen väkiluvun.
Tulijoita oli kahdesta pääryhmästä:
- Euroopan holokaustista selvinneet– jotka olivat menettäneet kaiken ja tarvitsivat uuden kodin.
- Arabimaiden juutalaiset– jotka joutuivat vainojen ja karkotusten kohteeksi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.
Uusia kyliä ja kaupunkeja rakennettiin nopeasti, usein alkeellisissa oloissa. Tel Avivista ja Haifasta kehittyi talouden keskuksia, ja maatalous sai tukensa kibbutzeista ja moshaveista.
Jesajan sanat tuntuivat toteutuvan silmien edessä:
”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; idästä minä tuon sinun lapsesi ja lännestä minä sinut kokoan.”
(Jes. 43:5)
Kansainvälisen tunnustuksen haasteet
Uusi valtio tarvitsi myös kansainvälistä tunnustusta. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat ensimmäisten joukossa tunnustamassa Israelin. Monet muut valtiot seurasivat esimerkkiä, mutta arabimaat pysyivät jyrkästi vastustajina ja pyrkivät estämään Israelin hyväksymisen kansainväliseen yhteisöön.
Vuonna 1949 Israel hyväksyttiinYK:n jäseneksi. Tämä oli merkittävä askel, sillä se vahvisti valtion aseman kansakuntien joukossa, vaikka monet kiistat rajojen ja pakolaisten kohtalosta jäivät ratkaisematta.
Israel syntyi sodan liekeissä ja joutui heti taistelemaan olemassaolostaan. Sen selviytyminen ja nopea valtion rakentaminen olivat monien mielestä todellinen ihme.
Profeetta Aamos oli ennustanut:
”Minä istutan heidät maahansa, eivätkä he enää tempaudu pois siitä maasta, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.”
(Aam. 9:15)
Ensimmäiset vuodet osoittivat, että Jumalan lupaus kansan kokoamisesta oli alkanut toteutua. Haasteet olivat valtavat, mutta pohja oli luotu kansalle, joka palasi juurilleen ja rakensi kotinsa uudelleen esi-isiensä maahan.