Israelin ensimmäisiä vuosikymmeniä itsenäisenä valtiona sävyttivät toistuvat sodat ja jatkuva kamppailu olemassaolosta vihamielisten naapurien keskellä. Samalla nämä koettelemukset avasivat tietä merkittäville rauhansopimuksille, jotka muuttivat Lähi-idän poliittista karttaa.
1956: Suezin kriisi
Vuonna 1956 Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser kansallisti Suezin kanavan, mikä johti kansainväliseen kriisiin. Israel liittyi Britannian ja Ranskan rinnalle sotilaalliseen operaatioon Egyptiä vastaan.
Israelin joukot etenivät Siinaille nopeasti ja osoittivat sotilaallista kyvykkyyttään. Vaikka kansainvälinen painostus pakotti Israelin vetäytymään, kriisi vahvisti sen asemaa alueen sotilaallisena voimana ja varmisti meriliikenneyhteyksiä Punaisellemerelle.
1967: Kuuden päivän sota ja Jerusalemin yhdistyminen
Kesäkuussa 1967 jännitteet Israelin ja sen naapureiden välillä kärjistyivät. Egypti sulki Tiranin salmen, karkotti YK:n rauhanturvaajat Siinailta ja liittoutui Syyrian ja Jordanian kanssa Israelia vastaan.
Israel suoritti ennaltaehkäisevän iskun ja käviKuuden päivän sodan, jonka tulokset olivat dramaattisia:
- Siinain niemimaa vallattiin Egyptiltä.
- Golanin kukkulat vallattiin Syyrialta.
- Juudea, Samaria ja Itä-Jerusalem vallattiin Jordanialta.
Sodan merkittävin hetki oli Jerusalemin yhdistyminen: juutalaiset pääsivät jälleen Länsimuurille lähes 2000 vuoden tauon jälkeen. Tämä täytti monien sydämet profeetallisella ilolla:
”Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä, kaikki te, jotka häntä rakastatte.”
(Jes. 66:10)
1973: Jom Kippur -sota
Lokakuussa 1973 Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israelin kimppuunJom Kippurina, sovituspäivänä, joka on juutalaisille vuoden pyhin hetki. Hyökkäys yllätti Israelin, ja aluksi tilanne oli kriittinen.
Kuitenkin Israel onnistui kääntämään sodan kulun: Siinaille syntyi sillanpääasema Suezin kanavan länsipuolelle ja Golanilla Israel työnsi syyrialaiset takaisin.
Sota oli raskas isku, mutta se avasi myöhemmin tien rauhanprosessille Egyptin kanssa.
Rauhansopimukset Egyptin (1979) ja Jordanian (1994) kanssa
Vuonna 1977 Egyptin presidentti Anwar Sadat teki historiallisen vierailun Jerusalemiin. Tämä johtiCamp Davidin sopimukseen (1978)ja lopulta viralliseenrauhansopimukseen vuonna 1979Israelin ja Egyptin välillä. Egypti tunnusti Israelin ensimmäisenä arabimaana, ja Israel palautti Siinain niemimaan.
Myöhemmin vuonna 1994 solmittiinrauhansopimus Jordanian kanssa. Se vahvisti viralliset rajat ja avasi tien yhteistyölle, erityisesti talouden ja vesivarojen osalta.
Nämä sopimukset osoittivat, että vaikka tie rauhaan oli vaikea, se oli mahdollinen.
Israelin sodissa näkyy toistuvasti Jumalan varjelus kansaansa kohtaan. Pienestä ja usein alivoimaisesta armeijasta huolimatta Israel selvisi ja vahvisti asemaansa.
Psalmien sanat heijastuvat näissä tapahtumissa:
”Jos Herra ei olisi meidän kanssamme – näin sanokoon Israel – jos Herra ei olisi ollut meidän kanssamme, kun ihmiset nousivat meitä vastaan, niin he olisivat nielaisseet meidät elävältä.”
(Ps. 124:1–3)
Samalla rauhansopimukset todistavat, että Jumalan suunnitelmaan kuuluu myös sovitus ja kansojen välinen rauha. Jesajan profetia antaa tulevaisuuden näyn:
”He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansa ei enää nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.”
(Jes. 2:4)
Sodat ja rauhansopimukset olivat merkittäviä vaiheita Israelin modernissa historiassa – ne vahvistivat valtion asemaa ja muistuttivat kansaa sen kutsumuksesta Jumalan suunnitelmassa.