Valikko Sulje

Kääntymys Jumalan järjestyksen puoleen

Nyky-yhteiskunnan moraalinen ja hengellinen tila herättää monia kysymyksiä ja huolenaiheita. Monien mielestä olemme etääntyneet Jumalan alkuperäisestä suunnitelmasta ja käskyistä, mistä seuraa sekasortoa ja vaikeuksia niin yksilöille kuin kansakunnillekin. Raamattu, joka on kristillisen uskon perusta, tarjoaa meille selkeät periaatteet ja opetukset siitä, kuinka elää Jumalan tahdon mukaisesti. Tässä artikkelissa tarkastelemme Raamatun opetuksia siitä, miksi on turhaa kääntyä Jumalan järjestyksestä luopuneiden puoleen ja miksi kääntyminen Jumalan puoleen on ainoa kestävä ratkaisu.

Jumalan käskyjen merkitys yhteiskunnalle

Raamattu korostaa, että Jumalan käskyt ovat elämän ja siunauksen lähde. Esimerkiksi 5. Mooseksen kirjan 28. luvussa kuvataan, kuinka Jumalan käskyjen noudattaminen johtaa siunausteen, kun taas niiden hylkääminen tuo mukanaan kirouksen. Tämä periaate ei koske vain yksilöitä, vaan myös kokonaisia kansakuntia. Kun yhteiskunta hylkää Jumalan läsnäolon ja päättää elää ”lihan käsivarren” eli ihmisen omien voimien varassa, seuraukset voivat olla tuhoisia.

Juuri juutalais-kristillinen perinne on ollut monen länsimaisen yhteiskunnan moraalisen ja lainsäädännöllisen perustan kulmakivi. Esimerkiksi juutalaisen perinteen vahva oikeudenmukaisuuden vaatimus, kuten profeettojen korostama huolenpito köyhistä ja sorretuista, on vaikuttanut kristillisen perinteen sosiaalietiikkaan. Samoin kymmenen käskyn opetukset ovat muodostaneet perustan monille länsimaisen oikeusvaltion periaatteille, kuten elämän kunnioittamiselle, rehellisyydelle ja perhesuhteiden arvostamiselle. Tämä perinne korostaa yksilön vastuuta Jumalan edessä, perheen merkitystä ja yhteisöllisyyden tärkeyttä. Se tarjoaa myös raamit oikeudenmukaiselle hallinnolle ja keskinäiselle kunnioitukselle.

Suomella on ollut pitkä kristillinen perintö, mutta monet ovat kokeneet, että tämä perintö on joutunut uhan alle. Yhteiskunnalliset muutokset, kuten arvojen sekularisoituminen ja kristillisten periaatteiden sivuuttaminen, ovat johtaneet kasvavaan moraaliseen relativismiin. Tällaisessa tilanteessa Raamatun opetukset muistuttavat meitä, että todellinen viisaus ja kätketyt rikkaudet löytyvät Jumalan sanasta (Sananlaskut 2:6-8).

Väärien paimenten vaara

Raamattu varoittaa useissa kohdissa vääristä opettajista ja paimenista, jotka eksyttävät kansaa. Jeremian kirja (Jer. 23:1-2) puhuu vääristä paimenista, jotka hajottavat Jumalan kansan. Myös Uusi testamentti korostaa, kuinka tärkeää on pysyä uskollisena Kristuksen totuudelle (2. Piet. 2:1-3). Nyky-yhteiskunnassa on lukuisia “paimenia”, jotka ajavat ideologioita, jotka ovat ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa.

Esimerkiksi ylpeyden korostaminen (engl. “Pride”) on asia, jonka Raamattu yhdistää syntiin ja Jumalan vastustamiseen. Sananlaskut 16:18 muistuttaa meitä: “Pärjääminen käy ylpeyden edellä ja lankeemus ylpeän hengen.” Tällainen ylpeys voi ilmetä sekä yksilöiden että yhteiskunnan tasolla, ja seuraukset ovat usein tuhoisia. Väärien paimenten eksytys johtaa siihen, että ihmiset vieraantuvat Jumalasta ja omaksuvat elämäntapoja, jotka vievät tuhon tielle.

Katumuksen merkitys messiaanisesta näkökulmasta

Raamatun suuri viesti ei kuitenkaan ole vain tuomio, vaan myös toivo ja mahdollisuus parannukseen. Kuningas Daavidin tarina on esimerkki siitä, kuinka Jumala on valmis antamaan anteeksi niille, jotka tunnustavat syntinsä ja kääntyvät takaisin Hänen puoleensa. Daavid rukoilee: “Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki” (Psalmi 51:12).

Messiaaninen näkökulma korostaa, että Jumalan lopullinen ratkaisu ihmiskunnan syntiongelmaan tuli Kristuksessa, joka täytti lain ja profetiat. Messiaaninen usko näkee lain täyttymyksen siten, että Kristus toi esiin lain hengellisen ytimen, jossa rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen on kaiken perusta. Juutalaisessa perinteessä lain noudattaminen on jatkuva elävä yhteys Jumalan kanssa, kun taas messiaaninen näkökulma näkee Kristuksen täyttäneen lain merkityksen ja avanneen pääsyn Jumalan valtakuntaan kaikille ihmisille, ilman lain rituaalista täyttämistä. Tämä ei kuitenkaan poista lain arvoa, vaan tuo sen syvimmän tarkoituksen esille. Jeesus Messias kutsuu niin juutalaisia kuin pakanoitakin tekemään parannuksen ja ottamaan vastaan Jumalan valtakunnan. Apostoli Paavali kirjoittaa: “Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä te kaikki olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal. 3:28). Tämä universaali kutsu on myös osoitus siitä, että Jumala haluaa koota hajallaan olevan kansansa ja yhdistää heidät yhteen hengelliseen perheeseen.

Suomalaisten haasteet ja mahdollisuudet

Suomella, kuten monilla muilla kansakunnilla, on edessään suuria hengellisiä haasteita. Moraalinen relativismi, ylpeyden kulttuuri ja Jumalan käskyjen sivuuttaminen ovat aiheuttaneet yhteiskunnallista eripuraa, taloudellisia ongelmia ja henkistä tyhjyyttä. Mutta tämän kaiken keskellä meillä on myös mahdollisuus kääntyä takaisin Jumalan puoleen.

Raamattu kehottaa meitä rukoilemaan kansakunnan puolesta ja etsimään Jumalan kasvoja. “Jos minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, rukoilee ja etsii minun kasvojani ja kääntyy pois pahoilta teiltään, niin minä kuulen taivaasta, annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa taas terveeksi” (2. Aikakirja 7:14).

Juutalais-kristillinen perinne muistuttaa myös kollektiivisen vastuun merkityksestä. Juutalaisessa perinteessä kollektiivinen vastuu nähdään erityisesti yhteisön sisäisenä kutsuna huolehtia toisista, noudattaa Jumalan lakia ja kantaa vastuu koko kansan hengellisestä tilasta. Tämä korostuu esimerkiksi Jom Kippurin aikana, jolloin yksilön synnit liittyvät osaksi kansan katumusta ja sovitusta. Kristillisessä näkökulmassa kollektiivinen vastuu täydentyy globaalina kutsuna välittää evankeliumia ja palvella lähimmäisiä, mikä heijastaa Jeesuksen käskyä rakastaa Jumalaa ja toisia ihmisiä. Näin molemmat perinteet korostavat yhteisön ja yksilön välistä sidettä, mutta eri painotuksin. Meidän on tunnustettava, että kansakunnan hengellinen hyvinvointi heijastaa sen ihmisten sydänten tilaa. Tähän perinteeseen sisältyy vahva toivo uudistuksesta, joka voi alkaa, kun yhteisö kääntyy takaisin Jumalan puoleen.

Toivon sanoma

Vaikka elämme ajassa, jossa monia Raamatun periaatteita vastustetaan, meillä on aina toivo Kristuksessa. Evankeliumin sanoma on, että Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja kutsuu meitä kaikkia yhteyteensä. Tämän toivon kautta voimme kohdata maailman haasteet ja olla valona niille, jotka etsivät totuutta.

Messiaaninen näkökulma tuo erityisen syvyyden tähän toivoon, sillä se yhdistää Vanhan testamentin lupaukset ja Uuden testamentin täyttymyksen. Profeetta Jesaja julisti tulevasta Messiaasta: “Hän parantaa särjetyt sydämet, julistaa vangituille vapautusta ja kahlituille kahleiden kirpoamista” (Jes. 61:1). Juutalaisessa perinteessä tämä kohta ymmärretään usein viittaavan Israelin kansan vapautumiseen fyysisestä sorrosta ja henkisestä toivottomuudesta, erityisesti Messiaan valtakaudella. Messiaanisessa näkemyksessä taas Jesajan profetia nähdään täyttymyksenä Kristuksessa, joka tuo hengellisen vapautuksen ja sovituksen kaikille ihmisille. Näin ollen molemmat tulkinnat korostavat vapautuksen ja toivon teemaa, mutta eri lähtökohdista. Tämä sama lupaus koskee meitä tänä päivänä.

Kristillinen todistus vaatii rohkeutta, rakkautta ja totuudessa pysymistä. Olkoon meidän tehtävämme tässä ajassa olla välikappaleita Jumalan rakkaudelle ja totuudelle, jotta yhteiskuntamme voisi uudistua ja löytää todellisen rauhan ja siunauksen.

Raamatun sanoma on selkeä: kääntyminen pois Jumalasta johtaa tuhoon, mutta kääntyminen Hänen puoleensa tuo elämän, siunauksen ja toivon. Olkoon tämä artikkeli rohkaisuna ja kehotuksena kaikille, jotka etsivät Jumalan tahtoa tämän ajan keskellä. Pyytäkäämme, että Jumala johdattaisi meidät takaisin Hänen totuuteensa ja siunaisi maatamme uskollisuudellaan.