Viime vuosina kansainvälisissä mielenosoituksissa on usein kuultu iskulause“From the river to the sea, Palestine will be free”– suomeksi“Joelta merelle, Palestiina on vapaa”. Palestiinalaisaktivistit käyttävät sitä vaatiessaan koko alueen Jordan-joelta Välimerelle arabivaltion alaisuuteen. Monille tämä iskulause tarkoittaa käytännössä Israelin valtion poistamista kartalta.
Sama maa-alue – Jordanilta Välimerelle – on kuitenkin juuri se maa, jonka Jumala Raamatussa lupaa Israelin kansalle. Tämä tekee iskulauseesta erityisen latautuneen: se haastaa suoraan Jumalan liiton ja lupaukset.
Mitä iskulause “Joelta merelle” tarkoittaa?
Palestiinalaisaktivistien mukaan iskulause ilmentää vapautta ja yhtenäisyyttä. Kuitenkin kun sitä tarkastelee konkreettisesti, se kattaa koko nykyisen Israelin valtion sekä Juudean, Samarian ja Gazan alueet. Toisin sanoen: jos Palestiina olisi“joelta merelle”, Israelille ei jäisi mitään.
Tästä syystä monet näkevät iskulauseen käytännössä Israelin olemassaolon kieltämisenä.
Raamatun lupaus samasta maa-alueesta
Raamattu kuvaa toistuvasti Israelin kansalle annettua maata, ja rajat ulottuvat Jordanilta Välimerelle. Jo Mooseksen kautta Jumala lupasi:
”Minä annan teille sen maan, josta olette astuneet, Kanaanin maan, Jordanista länteen, Välimerelle asti.”
(4. Moos. 34:6,12)
Joosuan kirja vahvistaa saman:
”Kaikki maa erämaasta ja Libanonista, suureen virtaan Eufrat-virtaan asti, ja koko heettiläisten maa, aina suureen mereen länteen päin – se kaikki on teidän aluettanne.”
(Joos. 1:4)
Näin ollen maa-alue “joelta merelle” ei ole poliittinen keksintö, vaan Jumalan itsensä antama lupaus Israelille.
Kaksi näkemystä – kaksi päämäärää
- Poliittinen kampanja:“Joelta merelle” aktivistien huulilla on vaatimusta Israelin häviämisestä. Se on maanpäällinen, ideologinen iskulause.
- Raamatun lupaus:“Joelta merelle” Jumalan sanassa on liitto, jossa Hän antoi Israelille maan perintöosaksi ikuisiksi ajoiksi (1. Moos. 17:8).
Nämä kaksi merkitystä ovat täysin vastakkaisia: toinen pyrkii poistamaan Israelin, toinen vahvistaa sen pysyvyyden.
Kun maailma huutaa“Joelta merelle”, se heijastaa poliittista unelmaa, joka kieltää Israelin kansan olemassaolon. Mutta Jumalan sana antaa varmuuden, että Israel pysyy omalla maallaan:
”Minä istutan heidät maahansa, eivätkä he enää tempaudu pois siitä maasta, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.”
(Aam. 9:15)
Todellinen kysymys ei ole vain poliittinen, vaan hengellinen: kenen sana jää viime kädessä voimaan – ihmisten vai Jumalan?