Pohjoisvaltion tuho ja hajotus
Israelin historian yksi ratkaisevimmista käännekohdista oli pohjoisvaltion tuhoutuminen ja sen heimojen pakkosiirtolaisuus. Tämä ei ollut vain poliittinen tai sotilaallinen tragedia, vaan ennen kaikkea hengellinen seuraus kansan uskottomuudesta Jumalalle.
Raamattu kertoo, kuinka Assyrian kuninkaat hyökkäsivät pohjoiseen Israelin valtakuntaan:
“Assurin kuningas vei Gileadin, Galilean ja koko Naftalin maan, ja vei sen asukkaat pakkosiirtolaisuuteen Assuriin.” (2. Kun. 15:29)
“Assurin kuningas vei Israelin pakkosiirtolaisuuteen Assuriin ja sijoitti heidät Halah’iin ja Habor-virran varrelle sekä Meedian kaupunkeihin.” (2. Kun. 17:6)
“Israelin Jumala herätti Assurin kuninkaan hengen … ja vei heidät pakkosiirtolaisuuteen.” (1. Aikak. 5:26)
Näissä jakeissa näkyy historian todellisuus: kokonaisia alueita tyhjennettiin ja heimot hajotettiin vieraiden kansojen sekaan. Tämä oli lopputulos prosessille, joka oli alkanut paljon aiemmin epäjumalanpalveluksesta ja liiton rikkomisesta.
Heimot katoavat kansojen sekaan
Kadonneiden heimojen kohtalo on yksi Raamatun suurista mysteereistä. He eivät hävinneet olemasta, mutta heidän identiteettinsä hämärtyi kansojen seassa. Assyrian pakkosiirtopolitiikka hajotti Israelin väestön niin, että he sulautuivat muihin kansoihin ja menettivät näkyvän yhteytensä esi-isiensä liittoon.
Tämä ei ollut vain kansallinen tragedia, vaan myös osa Jumalan salattua suunnitelmaa. Efraim ja muut heimot hajotettiin kansojen keskuuteen kuin siemen, mikä kätkeytyi historian kulkuun mutta jätti oven avoimeksi myöhemmälle kokoamiselle.
Jumalan tuomio epäjumalanpalveluksesta
Pakkosiirtolaisuus ei tullut sattumalta, vaan se oli Jumalan tuomio. Hesekiel kuvaa:
“Minä vuodatin vihani heidän ylleen sen tähden, että he olivat vuodattaneet verta maahan ja saastuttaneet sen epäjumalillaan. Minä hajotin heidät kansojen sekaan, heidät siroteltiin muihin maihin; heidän vaelluksensa ja tekonsa mukaan minä tuomitsin heidät.” (Hes. 36:18–19)
Jumalan oma tulkinta tekee selväksi syyn: veriuhrit epäjumalille, epäpuhtaus ja uskottomuus liitolle. Kansa oli rikkonut sen, mitä varten heidät oli kutsuttu – olemaan pyhä ja erotettu kansa Herralle.
Profeetallinen näkökulma
Israelin hajotus ei merkinnyt lopullista hylkäämistä. Jumala sanoo Hesekielin kautta, että Hän itse tuo kansansa takaisin, puhdistaa heidät ja antaa heille uuden sydämen ja hengen (Hes. 36:24–28). Toisin sanoen pakkosiirtolaisuus oli sekä tuomio että tie tulevaan uudistukseen.
Rabbiininen perinne huomauttaa, että hajotus kansojen keskuuteen merkitsi samalla myös sitä, että Israelin todistus Jumalan pyhyydestä tuli – vaikka kivuliaasti – leviämään maailmaan. Messiaaninen tulkinta näkee tässä Jumalan suuren suunnitelman siemenen: kansojen keskelle hajotettu Israel tullaan kokoamaan takaisin, kun Messias Yeshua ilmestyy.
Pakkosiirtolaisuus muistuttaa, että epäjumalanpalvelus ja synnin hyväksyminen johtavat aina hajotukseen ja yhteyden menettämiseen Jumalaan. Samalla se tuo esiin toivon: Jumala ei hylkää kansaansa, vaikka kurittaa sitä, vaan Hänellä on suunnitelma palauttaa ja uudistaa. Meitä kutsutaan välttämään samoja sudenkuoppia asettamalla Jumala ensimmäiseksi, pitäytymällä Hänen sanassaan ja odottamalla Hänen kokoamistaan.
Pohjoisvaltion tuho ja hajotus kansojen sekaan oli Jumalan tuomio epäjumalanpalveluksesta. Se kuitenkin avasi tien suurelle lunastussuunnitelmalle, jossa hajotettu Israel vielä kerran kootaan. Tämä kertoo, että Jumalan uskollisuus kestää ihmisen uskottomuuden yli ja että Messias Yeshua on kokoamisen ja palauttamisen keskus.