Tooran kertomuksessa Israelin kansa tuotiin Egyptin orjuudesta Siinain vuorelle, jossa heidät kutsuttiin erityiseen liittoon Jumalan kanssa. Tämä liitto ei ollut vain kansallinen perustuslaki, vaan myös hengellinen kutsumus. Herra sanoi: “Te olette minun omaisuuteni kaikkien kansojen joukossa… te olette minulle pappien valtakunta ja pyhä kansa.” (2. Moos. 19:5–6). Pappeuden ajatus ei viitannut ainoastaan leeviläisten palvelutehtävään, vaan koko kansan olemassaolon tarkoitukseen. Israelin tuli olla välittäjä kansojen ja Jumalan välillä. Kansa sai Tooran, jotta sen elämäntapa toimisi todistuksena muille kansoille Jumalan pyhyydestä ja uskollisuudesta.
Profeetta Hesekiel kuvaa liiton intiimiä ja henkilökohtaista luonnetta avioliiton vertauskuvan kautta: “Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin sinut; ja katso, sinun aikasi oli rakkauden aika. Minä levitin viittani sinun ylitsesi ja peitin sinun alastomuutesi; minä vannoin sinulle valan ja solmin liiton kanssasi, sanoo Adonai Elohim, ja sinusta tuli minun.” (Hes. 16:8). Tämä kieli paljastaa liiton syvyyden. Israel ei ollut vain alamainen kansa, vaan Jumalan rakastettu puoliso. Kun kansa kääntyi epäjumalien puoleen, se merkitsi hengellistä aviorikosta. Profeettojen kielen voima paljastaa, että Jumala ei etsi muodollista uskonnollisuutta, vaan sydämen uskollisuutta ja rakkaussuhdetta.
Ennen Jerusalemin temppelin rakentamista liitonarkki asetettiin Shilohon (Joos. 18:1). Siellä kansa kokoontui Jumalan kasvojen eteen, ja siellä papit palvelivat. Shiloh oli liiton lepokoti, paikka, jossa Jumalan läsnäolo asettui kansan keskelle. Kuitenkin jo Shilossa Israelin uskottomuus tuli ilmi. Ensimmäisen Samuelin kirjan neljäs luku kertoo, kuinka liitonarkki vietiin taisteluun epäjumalanomaisesti, ikään kuin esine itsessään takaisi voiton. Kun arkki ryöstettiin, se merkitsi symbolisesti sitä, että liitto oli rikottu. Myöhemmin profeetta Jeremia muistutti kansaa Shilon kohtalosta varoituksena ja sanoi, että Jumala ei siedä muodollista palvontaa, joka ei perustu uskollisuuteen (Jer. 7:12–14).
Vaikka Israel rikkoi Siinain liiton toistuvasti epäjumalanpalveluksella ja tottelemattomuudella, Jumalan uskollisuus ei horjunut. Mooses ennusti, että kansa palaisi vielä kerran Jumalan luo (5. Moos. 30:1–6), ja profeetat vahvistivat tämän lupauksen. Jumala ei lopulta hylkää kansaansa, vaan kutsuu sen takaisin parannukseen ja lupaa uuden liiton, joka on kirjoitettu sydämeen (Jer. 31:31–34). Yeshua HaMashiach on liiton täyttäjä, joka tuo Israelille ja kansoille uuden sydämen. Hän ei kumoa Tooraa, vaan vahvistaa sen sanoessaan: “Älkää luulko, että minä olen tullut kumoamaan lain tai profeetat; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään” (Matt. 5:17–19). Hänessä Israelin pappeudellinen kutsumus saa maailmanlaajuisen ulottuvuuden.
Israelin historia muistuttaa meitä siitä, että liitto ei ole pelkkä muodollisuus, vaan elävä suhde Jumalan kanssa. Messiaassa myös kansoista tulevat uskovat liitetään osaksi tätä pappeuden tehtävää, kuten Pietari kirjoittaa: “Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa” (1. Piet. 2:9). Silti Israelin erityinen kutsu säilyy omana tehtävänään. Shilon kohtalo muistuttaa meitä siitä, että emme voi turvautua pyhiin paikkoihin tai ulkoisiin symboleihin, vaan uskollisuuteen ja kuuliaisuuteen sydämessä.
Siinain liitto oli Jumalan rakkauden liitto Israelin kanssa, jossa kansa kutsuttiin olemaan pappeuden kansa. Hesekielin kuvaus avioliitosta ja Shilon esimerkki muistuttavat siitä, että uskollisuus Jumalalle on sydämen asia. Liiton rikkoutuminen ei kuitenkaan ollut loppu. Jumala pysyi uskollisena ja lupasi uuden liiton, joka saa täyttymyksensä Messiaassa Yeshuassa ja Israelin kokoamisessa.