Valikko Sulje

Pesachin seitsemäs päivä – Kaislameren ihmeen juhla ja vapautuksen huipentuma

Pesachin seitsemäs päivä on yksi juhlan ehdottomista kohokohdista. Se on päivä, jolloin muistellaan yhtä dramaattisimmista ja tärkeimmistä tapahtumista Israelin kansan historiassa: Kaislameren jakautumista ja Egyptin armeijan lopullista tuhoa. Tämä päivä ei merkitse ainoastaan orjuudesta pakoa, vaan Jumalan ihmeellisen ja ratkaisevan pelastusteon hetkeä, joka vahvisti kansan lopullisesti matkalle kohti Luvattua maata.

Israelissa tämä päivä on täysi juhlapäivä (Yom Tov), tunnettu nimellä ”Shevi’i shel Pesach”. Diasporassa juhla jatkuu vielä kahdeksanteen päivään asti, mutta juuri seitsemättä päivää pidetään Pesachin hengellisenä ja symbolisena huipentumana.

Kaislameren ihme – Pelastuksen suuri hetki

Tooran kertomus (2. Moos. 14–15) kuvaa tilanteen, jossa Israelin kansa seisoi Kaislameren rannalla äärimmäisessä epätoivossa, meren edessä ja faraon armeijan takanaan. Juuri tässä mahdottomalta näyttävässä hetkessä Jumala teki suuren ihmeen: Mooses nosti sauvansa, meri jakautui, ja Israelin kansa kulki meren halki kuivaa maata pitkin. Egyptin sotajoukko hukkui veteen, ja Israel näki pelastuksen omin silmin:

”Ja Israelin kansa näki Herran suuren käden, jonka Hän oli osoittanut Egyptiä vastaan, ja kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Häneen ja Hänen palvelijaansa Moosekseen.” (2. Moos. 14:31)

Juhlapäivän erityiset rukoukset ja tekstit

Shevi’i shel Pesach -päivänä synagogissa:

  • Luetaan Kaislameren ylityksen kertomus (2. Moos. 13:17–15:26).
  • Lauletaan kuuluisa ”Laulu merellä” (Shirat Hayam), joka on Tooran yksi kauneimpia ylistysrunoja ja kertoo Jumalan suuruudesta ja pelastusteosta.
  • Jatketaan Hallel-psalmien (Ps. 113–118) laulamista kiitoksena Jumalalle hänen pelastavista teoistaan.
  • Joissain yhteisöissä, erityisesti sefardijuutalaisten keskuudessa, on tapana valvoa yön yli rukouksen ja opiskelun merkeissä.

Tämä päivä täyttyy riemullisesta kiitoksesta ja Jumalan voiman ylistyksestä. Sen hengellinen sanoma on selkeä: pelastuksen ihmeet eivät jää vain historiaan, vaan voivat tapahtua uudelleen ja uudelleen myös nykyajassa.

Teologinen merkitys – Vapautuksen täyttymys

Pesachin seitsemäs päivä edustaa ratkaisevaa käännettä: Israel ei ollut enää pakeneva orjakansa, vaan täysin vapautettu yhteisö. Egyptin valta ja faraon uhka murskattiin lopullisesti Kaislameressä, ja kansa jätti lopullisesti taakseen orjuuden menneisyyden. Tämä päivä symboloi todellista hengellistä vapautumista, jossa usko Jumalaan ja hänen palvelijaansa Moosekseen vahvistui peruuttamattomasti.

Perheen ja yhteisön juhla

Seitsemäs päivä on monissa juutalaisissa kodeissa erityinen juhlapäivä, jolloin:

  • Nautitaan juhla-aterioista ja vietetään aikaa läheisten kanssa.
  • Lauletaan lauluja ja luetaan psalmeja, jotka muistuttavat Jumalan pelastusteosta.
  • Keskustellaan siitä, kuinka usko vahvistuu myös omissa arjen tilanteissa ja kuinka Jumalan ihmeet ovat edelleen mahdollisia.

Joissakin hasidisissa ja sefardijuutalaisissa yhteisöissä yö ennen seitsemättä päivää käytetään mystisiin opiskelu- ja rukoushetkiin, jolloin syvennytään Kaislameren ihmeen syvälliseen hengelliseen merkitykseen.

Ajankohtainen ja henkilökohtainen sanoma

Pesachin seitsemäs päivä haastaa meitä pohtimaan omakohtaisesti:

  • Millaisissa elämäni tilanteissa koen seisovani ”meren rannalla” ilman selvää tietä eteenpäin?
  • Luotanko siihen, että Jumala voi avata tien silloinkin, kun tilanne vaikuttaa mahdottomalta?
  • Huomaanko Jumalan pelastuksen jäljet omassa elämässäni, ja osaanko antaa siitä kiitoksen?

Kaislameren ihme ei ole pelkkä historiallinen tapahtuma – se on myös hengellinen rohkaisu meille jokaiselle. Jumala voi ja haluaa jakaa ”meret” myös meidän elämässämme, vapauttaa meidät pelosta ja epävarmuudesta sekä johdattaa meidät turvallisesti eteenpäin.

Pesachin seitsemäs päivä on siten juhlan kruunu ja huipentuma. Se muistuttaa, että Jumalan pelastava voima ei ole vain menneisyyttä, vaan jatkuvasti läsnä oleva todellisuus. Se kutsuu meidät ylistämään pelastusta, luottamaan Jumalan jatkuvaan läsnäoloon ja muistamaan, että todellinen vapaus alkaa sisäisestä luottamuksesta Jumalan johdatukseen – lahjana, joka siirtyy sukupolvelta toiselle.