Vuosi 1492 on yksi merkittävimmistä vuosista juutalaisten historiassa. Espanjan katoliset hallitsijat, kuningatar Isabella ja kuningas Ferdinand, antoivat Alhambran ediktin, joka määräsi kaikkien juutalaisten karkotuksen Espanjasta. Tämä päätös päätti sefardijuutalaisten vuosisatoja kestäneen kukoistuksen Iberian niemimaalla ja pakotti heidät lähtemään kodistaan. Tämä artikkeli käsittelee karkotuksen syitä, sen välittömiä vaikutuksia ja sefardijuutalaisten leviämistä ympäri maailmaa.
Alhambran edikti ja karkotuksen taustat
Espanjan yhdistyttyä katolisten hallitsijoiden alaisuudessa kristinusko nousi ainoaksi hyväksytyksi uskonnoksi. Inkvisitio oli jo pitkään vainonnut ”conversoksia” eli pakkokäännytettyjä juutalaisia, mutta vuonna 1492 hallitsijat päättivät karkottaa kaikki jäljellä olevat juutalaiset, jotka eivät suostuneet kääntymään kristinuskoon. Tavoitteena oli yhtenäistää valtakunta uskonnollisesti ja poistaa juutalaisten vaikutus yhteiskunnasta.
Alhambran edikti antoi juutalaisille neljä kuukautta aikaa joko lähteä maasta tai kääntyä kristinuskoon. Karkotetut joutuivat jättämään omaisuutensa, ja heidän oli löydettävä uusia koteja naapurimaissa tai kaukaisemmilla alueilla.
Sefardijuutalaisten kohtalo karkotuksen jälkeen
Karkotus vaikutti arviolta 100 000–200 000 juutalaiseen. Monet suuntasivat lähialueille, kuten Portugaliin, mutta pian myös Portugalin hallitsija määräsi juutalaisten pakkokäännytyksiä ja karkotuksia. Seurauksena sefardijuutalaiset hajaantuivat ympäri maailmaa.
Turkki ja Osmanien valtakunta
Osmanien valtakunnan sulttaani Bayezid II toivotti juutalaiset tervetulleiksi ja antoi heille mahdollisuuden asettua Konstantinopoliin, Thessalonikiin ja muihin kaupunkeihin. Turkissa sefardijuutalaiset säilyttivät kulttuurinsa ja kielensä, ladinon, ja vaikuttivat merkittävästi kauppaan, lääketieteeseen ja tieteeseen.
Pohjois-Afrikka ja Lähi-itä
Sefardijuutalaisia saapui myös Marokkoon, Algeriaan, Tunisiaan ja Egyptiin. He muodostivat merkittäviä yhteisöjä, jotka rikastuttivat paikallisia juutalaisyhteisöjä ja toivat mukanaan espanjalais-juutalaisia perinteitä.
Länsi-Eurooppa: Alankomaat ja Italia
Alankomaat tarjosivat turvapaikan monille sefardijuutalaisille, erityisesti Amsterdamiin, jossa juutalaiset osallistuivat merenkulkuun ja kauppaan. Italiassa sefardijuutalaisia asettui erityisesti Livornoon ja Venetsiaan, joissa he vaikuttivat paikallisiin talous- ja kulttuurielämiin.
Amerikka ja uudet siirtomaat
Jotkut sefardijuutalaiset lähtivät espanjalaisiin ja portugalilaisiin siirtomaihin, kuten Brasiliaan, Karibialle ja Meksikoon. He joutuivat usein harjoittamaan uskontoaan salassa, sillä inkvisitio toimi myös siirtomaissa. Myöhemmin, kun Alankomaat ja Englanti perustivat siirtomaita, sefardijuutalaiset muuttivat esimerkiksi Curaçaoon ja New Amsterdamiin (nykyinen New York).
Ranska ja Britannia
Ranskassa sefardijuutalaiset asettuivat erityisesti Bordeaux’hon ja Bayonneen, joissa he vaikuttivat rahoitus- ja kauppasektoreilla. Britanniassa sefardijuutalaiset saapuivat 1600-luvulla Oliver Cromwellin aikana, jolloin he saivat oikeuden asua Lontoossa ja harjoittaa uskontoaan vapaasti.
Karkotuksen kulttuurinen perintö
Vaikka karkotus oli traaginen tapahtuma, sefardijuutalaisten diaspora loi pohjan heidän kulttuurinsa säilymiselle ja sopeutumiselle eri puolille maailmaa. Ladinon kieli säilyi pitkään yhteisöjen keskuudessa, ja sefardijuutalaisten tavat, ruoka ja perinteet yhdistyivät paikallisiin kulttuureihin.
Monet sefardijuutalaiset ovat myöhemmin palauttaneet yhteyden Espanjaan. Vuonna 2015 Espanjan hallitus hyväksyi lain, jonka perusteella sefardijuutalaisten jälkeläiset voivat hakea Espanjan kansalaisuutta osoittamalla sukujuurensa Iberian niemimaalle.
Vuoden 1492 karkotus merkitsi suurta murrosta sefardijuutalaisten historiassa. Heidän levittäytymisensä eri puolille maailmaa synnytti monimuotoisen ja vaikutusvaltaisen diasporan, joka säilytti kulttuurinsa ja vaikutti monien maiden kehitykseen. Karkotus oli yksi historian suurista vääryyksistä, mutta sefardijuutalaiset onnistuivat sopeutumaan ja jatkamaan perinteitään uusilla alueilla.