Sefardijuutalaiset ovat juutalaisia, jotka polveutuvat keskiaikaisen Espanjan ja Portugalin juutalaisista. Vuoden 1492 Alhambran ediktin jälkeen heidät karkotettiin Espanjasta, minkä seurauksena he hajaantuivat eri puolille maailmaa. Sefardijuutalaiset loivat uusia yhteisöjä muun muassa Osmanien valtakuntaan (nykyinen Turkki), Marokkoon, Alankomaihin ja Amerikkaan. Tässä artikkelissa tarkastellaan heidän sopeutumistaan uusiin asuinpaikkoihinsa, heidän kulttuurinsa säilymistä ja heidän panostaan vastaanottavien maiden kehitykseen.
Turkki ja Osmanien valtakunta
Osmanien valtakunta oli yksi ensimmäisistä alueista, jotka ottivat vastaan karkotettuja sefardijuutalaisia. Sulttaani Bayezid II kutsui heitä maahansa, tarjoten heille turvaa ja taloudellisia mahdollisuuksia. Sefardijuutalaiset asettuivat erityisesti Konstantinopoliin (nykyinen Istanbul), Smyrnaan (nykyinen Izmir) ja Salonikiin (nykyinen Thessaloniki, Kreikka).
Osmanien valtakunnassa sefardijuutalaisilla oli suuri vaikutus kaupankäyntiin, lääketieteeseen ja diplomatiaan. He kehittivät aktiivisen painokulttuurin ja loivat merkittäviä ladinon kielisiä sanomalehtiä ja kirjallisuutta. Vaikka heidän asemansa oli pääosin turvattu, ajoittaiset jännitteet ja syrjintä pakottivat monia muuttamaan muihin maihin 1900-luvun alussa.
Marokko
Marokko oli toinen tärkeä kohde Espanjasta karkotetuille juutalaisille. Suuri osa heistä asettui Fezin, Marrakechin ja Tangerin kaupunkeihin. Sefardijuutalaiset muodostivat oman erillisen yhteisönsä, mutta he myös sulautuivat marokkolaiseen yhteiskuntaan, säilyttäen samalla oman espanjalaisperäisen kulttuurinsa ja kielensä.
Sefardijuutalaiset olivat merkittäviä kauppiaita ja diplomaattisia neuvonantajia Marokon sulttaaneille. Heidän käsityötaitonsa ja rahoitusosaamisensa vahvistivat maan taloutta. 1900-luvun puolivälissä suurin osa Marokon juutalaisista muutti Israeliin, Ranskaan ja Kanadaan, mutta heidän perintönsä elää edelleen esimerkiksi marokkolaisessa musiikissa ja ruokakulttuurissa.
Alankomaat
Alankomaat oli yksi Euroopan harvoja maita, jotka suhtautuivat suvaitsevaisesti sefardijuutalaisiin 1500- ja 1600-luvuilla. Amsterdamiin ja muihin hollantilaisiin kaupunkeihin asettuneet sefardijuutalaiset menestyivät erityisesti kaupan ja finanssialan parissa. He auttoivat kehittämään Alankomaiden kansainvälistä kauppaa ja olivat mukana perustamassa Hollannin Itä-Intian kauppakomppaniaa.
Amsterdamin sefardijuutalainen yhteisö oli merkittävä myös kulttuurin ja tieteen alalla. Tunnetuimpia sefardijuutalaisia olivat filosofi Baruch Spinoza ja oppinut Menasseh Ben Israel, joka auttoi edistämään juutalaisten oikeuksia Englannissa.
Amerikka
Sefardijuutalaiset saapuivat Amerikkaan sekä Espanjan ja Portugalin siirtomaiden että myöhemmin itsenäistyneiden valtioiden kautta. Monet muuttivat Brasiliaan ja Karibian saarille, joissa he kohtasivat edelleen inkvisition vainoa. Osa pakeni sieltä Alankomaiden hallitsemalle Curaçaolle ja sieltä edelleen New Amsterdamiin (nykyinen New York), jossa he perustivat ensimmäisen juutalaisyhteisön Pohjois-Amerikassa.
Sefardijuutalaiset olivat merkittävässä roolissa Yhdysvaltojen kehityksessä, erityisesti kaupan, politiikan ja koulutuksen aloilla. Monet heistä perustivat pankkeja, yrityksiä ja hyväntekeväisyysjärjestöjä. Esimerkiksi yksi tunnetuimmista sefardiperäisistä amerikkalaisista oli Haym Salomon, joka rahoitti Yhdysvaltain vapaussotaa.
Sefardijuutalaisten diaspora Espanjan karkotuksen jälkeen johti monimuotoisiin ja menestyviin yhteisöihin eri puolilla maailmaa. Heidän vaikutuksensa näkyy yhä monissa maissa, joissa he asettuivat, ja heidän kulttuuriperintönsä on edelleen vahva. Vaikka he kohtasivat monia haasteita, sefardijuutalaiset onnistuivat säilyttämään identiteettinsä ja rikastuttamaan uusia asuinmaitaan niin taloudellisesti kuin kulttuurisestikin.