Espanjan ja Portugalin historiaan liittyy synkkä ajanjakso, jolloin juutalaisia vainottiin ja pakkokäännytettiin kristinuskoon. Nämä pakkokäännytetyt juutalaiset tunnettiin nimellä conversokset tai halventavalla termillä marranos. Monet heistä joutuivat Espanjan ja Portugalin inkvisition kohteiksi, koska heidän uskollisuuttaan kristinuskoon epäiltiin. Tässä artikkelissa tarkastelemme conversosten historiaa, heidän kohtaloaan inkvisition aikana ja heidän vaikutustaan nykypäivään.
Conversokset ja pakkokäännytykset
Juutalaisten asema Espanjassa alkoi heikentyä 1300-luvulla, kun kristittyjen ja juutalaisten väliset jännitteet kasvoivat. 1391 tapahtuneet pogromit johtivat laajoihin juutalaisten joukkomurhiin ja monien pakkokäännyttämiseen. Tilanne kärjistyi vuonna 1492, kun katoliset hallitsijat Isabella ja Ferdinand antoivat Alhambran ediktin, joka määräsi kaikkien juutalaisten karkotuksen Espanjasta. Osa juutalaisista valitsi maanpaon, mutta suuri osa jäi ja kääntyi kristinuskoon.
Conversokset saattoivat julkisesti omaksua kristinuskon, mutta monet jatkoivat juutalaisten tapojen noudattamista salaa. Tätä ilmiötä kutsutaan crypto-juutalaisuudeksi tai anusim-käytännöksi. Tällaiset käännytetyt juutalaiset elivät kaksoiselämää: ulospäin he näyttäytyivät kristittyinä, mutta kotona he jatkoivat juutalaisia perinteitä, kuten sapatin viettoa, kosher-ruokavaliota ja heprealaisten rukousten lausumista.
Espanjan inkvisitio ja conversosten vainot
Espanjan inkvisitio perustettiin vuonna 1478, ja sen tavoitteena oli juurittaa pois uudelleenlankeamus, eli mahdolliset kristinuskon salaiset vastustajat. Conversokset olivat inkvisition ensisijaisia kohteita, sillä heitä epäiltiin juutalaisten tapojen harjoittamisesta salaa.
Inkvisitio toimi seuraavilla keinoilla:
- Ilmiannot: Naapurit, perheenjäsenet tai kilpailijat saattoivat ilmiantaa conversoksia inkvisiittoreille.
- Pidätykset ja kuulustelut: Conversoksia pidätettiin, ja heitä kuulusteltiin usein kidutuksen avulla, jotta he tunnustaisivat harjoittaneensa juutalaista uskontoa.
- Auto-da-fé -seremoniat: Inkvisition tuomiot julistettiin julkisissa seremonioissa, joissa osa tuomituista poltettiin roviolla.
- Omaisuuden takavarikointi: Inkvisition tuomitsema henkilö menetti usein omaisuutensa, joka siirtyi kruunulle tai kirkolle.
Tunnetuimpia inkvisition aikana tapahtuneita massatuomioita oli Toledon suursiivous vuonna 1485, jolloin satoja conversoksia teloitettiin. Vainot jatkuivat 1600-luvulle asti, ja inkvisitio säilytti toimintansa Espanjassa vuoteen 1834 asti.
Portugalin inkvisitio ja Brasilian crypto-juutalaiset
Vuonna 1497 Portugalin kuningas Manuel I määräsi juutalaisten pakkokäännyttämisen kristinuskoon. Tämä johti vastaavaan ilmiöön kuin Espanjassa: monet juutalaiset säilyttivät uskonsa salaa, ja heistä tuli crypto-juutalaisia.
Portugalin inkvisitio perustettiin vuonna 1536, ja sen toiminta oli yhtä julmaa kuin Espanjan inkvisition. Conversokset, jotka muuttivat Portugalin siirtomaihin, kuten Brasiliaan, joutuivat sielläkin vainojen kohteeksi. Erityisesti Brasiliassa muodostui merkittäviä crypto-juutalaisyhteisöjä, jotka säilyttivät juutalaiset perinteet useiden sukupolvien ajan.
Conversosten vaikutus ja jälkipolvet
Vaikka inkvisitio yritti hävittää juutalaisen perinteen Iberian niemimaalta, monet conversosten jälkeläiset säilyttivät osia juutalaisesta identiteetistään. Erityisesti 1900- ja 2000-luvuilla monet Iberian niemimaalla ja Latinalaisessa Amerikassa elävät ihmiset ovat alkaneet tutkia juuriaan ja palanneet juutalaisuuteen.
Espanjan ja Portugalin hallitukset ovat myöntäneet sefardijuutalaisten jälkeläisille kansalaisuuden tunnustuksena historian vääryyksistä. Tämä on johtanut suureen kiinnostukseen conversosten historiaa kohtaan ja juutalaisen perinnön elvyttämiseen.
Conversokset ja inkvisitio ovat osa synkkää, mutta merkittävää jaksoa Euroopan historiassa. Vaikka inkvisitio pyrki hävittämään juutalaisen uskon Iberian niemimaalta, sefardijuutalaisten perinne on säilynyt ja elää edelleen eri puolilla maailmaa. Conversosten tarina muistuttaa uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja kulttuurisen monimuotoisuuden tärkeydestä.