Kadonneet Israelin heimot ja heidän paluunsa
Jumalan liittojen punainen lanka ei katkea hajotukseen. Raamattu kertoo, miten Israel hajotettiin kansojen sekaan – mutta profeetat julistivat myös kokoamista, uudistusta ja Messiaan hallintaa. Tämä artikkelisarja seuraa liittojen kaarta Abrahamista Uuteen Jerusalemiin: miten Juuda ja Efraim yhdistyvät, miksi Yeshua on ainoa tie liiton täyttymykseen ja miten nykyinen Aliyah ja hengellinen herääminen istuvat tähän profeetalliseen kehykseen.
Psalmissa 102 Daavidin jälkeläinen rukoilee ahdistuksen keskellä, mutta profeetallinen näky avautuu: Jumala armahtaa Siionia, rakentaa sen ja ilmestyy kirkkaudessaan. Tämä ei ole vain menneisyyden toivo, vaan lupaus tulevasta, jossa kaikki kansat näkevät Jumalan kirkkauden. Siionin jälleenrakentaminen on merkki Jumalan uskollisuudesta liitoilleen.
Apostolien teoissa Pietari julistaa, että Yeshua pysyy taivaassa siihen asti, kunnes koittaa aikojen entiselleen asettaminen. Tämä tarkoittaa profeettojen lupausten täyttymystä: Israelin kokoamista, kansojen tuomitsemista ja Messiaan kuninkuutta. Apokatastasis ei koske vain yksilön uudistusta, vaan koko luomakunnan palauttamista alkuperäiseen Jumalan suunnitelmaan.
Johanneksen evankeliumissa Yeshua julistaa olevansa tie, totuus ja elämä. Tämä lausunto juurtuu liittojen kontekstiin: tie on vaellus Jumalan tahdossa, totuus on Jumalan uskollisuus liitoilleen, ja elämä on iankaikkinen elämä Messiaan kautta. Paluu Jumalan läsnäoloon tapahtuu vain Hänessä.
Efesolaiskirje muistuttaa, että taistelu ei ole lihaa ja verta vastaan. Israelin olemassaolo, Jerusalemin asema ja Jumalan lupaukset ovat jatkuvasti hyökkäysten kohteena. Kyse on hengellisestä todellisuudesta, jossa vihollinen pyrkii estämään Jumalan suunnitelman toteutumisen.
Jumala lupasi Abrahamille maan, siemenen ja siunauksen. Tämä liitto siirtyi Iisakille ja Jaakobille, ja sai erityisen merkityksen Efraimin siunauksessa: hänen jälkeläisistään tulee kansojen paljous. Messiaan kautta liitto laajenee kansoihin, sillä Yeshua on se siemen, jossa kaikki kansat siunataan.
Siinain liitossa Israel kutsuttiin pappeuden kansaksi. Profeetat käyttivät avioliiton kieltä kuvatessaan liiton intiimiyttä. Shilon kohtalo muistutti kansaa siitä, että liitto ei ole muodollisuus vaan sydämen uskollisuus. Uusi liitto, joka kirjoitetaan sydämeen, saa täyttymyksensä Messiaassa.
Vuonna 922 eKr. valtakunta jakautui pohjoiseen ja etelään. Pohjoinen Israel ajautui epäjumalanpalvelukseen Jerobeamin synnin ja Ashera-kultin myötä, ja lopulta joutui pakkosiirtolaisuuteen. Juuda säilyi pidempään Daavidin dynastian ja temppelin kautta, mutta molemmat tarvitsivat parannusta. Hesekielin näky kahdesta sauvasta osoittaa, että Messias yhdistää Juudan ja Efraimin.
Assyrian pakkosiirtopolitiikka hajotti pohjoisen heimot kansojen keskelle. Tämä oli Jumalan tuomio epäjumalanpalveluksesta, mutta myös osa salattua suunnitelmaa: heimot hajotettiin kuin siemen kansojen keskelle. Profeetat lupasivat, että Jumala kokoaa heidät vielä kerran.
Jeremia profetoi uudesta exoduksesta pohjoisesta ja kaikista kansoista. Apokryfinen 2. Esra kuvaa, kuinka heimot lähtivät kauas etsiäkseen paikan noudattaa Tooraa. Lopulta vain Jumala tietää heidän paikkansa ja kokoaa heidät Messiaan kautta. Lupaus koskee myös heikkoja ja syrjäytettyjä: kaikki palaavat liittoon.
Messiaan tehtävä oli ensisijaisesti Israelin kadonneita lampaita varten. Hän rajasi opetuslastensa lähetyksen Israelin huoneeseen ennen kuin evankeliumi levisi kansoihin. Tämä paljastaa Jumalan suunnitelman järjestyksen: ensin liittojen kansa, sitten kansat. Anteeksianto on tämän suunnitelman ytimessä.
Jeremian profetia pohjoisesta paluusta liittyy sekä pakkosiirtolaisuuden historiaan että lopunajan kokoamiseen. Hoosea ja 3. Moos. 26 korostavat parannuksen merkitystä: jos kansa tunnustaa syntinsä, Jumala muistaa liittonsa. Messias Yeshua kokoaa kansan neljältä ilmansuunnalta enkelien avulla.
Jesaja ja Hesekiel kuvaavat lopullista kokoamista, jossa kateus katoaa ja sauvat yhdistyvät yhdeksi. Yeshua on Hyvä Paimen, joka kokoaa lampaat yhdeksi laumaksi. Tämä profetia toteutuu osittain jo Aliyah-liikkeessä, mutta huipentuu Messiaan hallinnossa.
Raakelin synnytyskivut ja pakkosiirtolaisuuden tuskat kuvaavat Israelin kärsimyksen historiaa. Jumala ei kuitenkaan hylkää kansaansa, vaan lupaa palauttaa sen ja vuodattaa Henkensä. Israelin kärsimys on osa Jumalan suunnitelmaa, joka johtaa lohdutukseen ja toivoon.
Ilmestyskirjan näky Karitsan häistä huipentaa Raamatun liittojen kaaren. Avioliiton kieli kulkee läpi profeettojen kirjoitusten. Lopullinen kokoaminen on Karitsan hääateria, jossa Israel ja kansat liittyvät yhteen Messiaan morsiamena.
Raamatun kertomus päättyy Uuteen Jerusalemiin, jossa Jumala asuu kansansa keskellä ilman hajotusta tai syntiä. Kaikki liitot huipentuvat tähän todellisuuteen. Uusi Jerusalem on toivon kuva: nykyiset hajotukset ovat väliaikaisia, mutta iankaikkinen liitto pysyy.