Sapatti on yksi Tooran keskeisimmistä käskyistä ja Jumalan kansalle annetuista lahjoista. Se on pyhitetty päivä, jolloin ihminen lepää ja keskittyy Luojaansa. Yeshua opetti sapatin syvempää merkitystä ja osoitti, kuinka se liittyy ihmisen hyvinvointiin ja Messiaan aikakauteen.
”Ihminen ei ole sapattia varten, vaan sapatti ihmistä varten”
Kun fariseukset syyttivät Yeshuaa siitä, että hänen opetuslapsensa rikkoivat sapatin poimimalla viljaa pellolta, hän vastasi:
”Sapatti on tehty ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Sen tähden Ihmisen Poika on myös sapatin herra.” (Mark. 2:27-28)
Tämä lause tiivistää Yeshuan opetuksen sapatista: sapatti ei ole tarkoitettu raskaaksi kuormaksi, vaan se on Jumalan lahja ihmiselle. Tooran mukaan sapatti on lepopäivä, joka annettiin Israelille siunaukseksi:
”Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi, mutta seitsemäntenä päivänä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; älä silloinkaan tee mitään työtä.” (2. Moos. 20:9-10)
Yeshuan mukaan sapatin tarkoitus oli hyvääntekevä, ei rajoittava.
Miten Yeshua piti sapattia ja miten hän opetti sen merkitystä?
Yeshua piti sapattia, kuten oli juutalaisessa perinteessä tapana, mutta hän korosti sapatin hengellistä merkitystä ennemmin kuin sen ulkoisia säännöksiä.
- Parantaminen sapatin aikana
Monissa evankeliumien kertomuksissa Yeshua paransi ihmisiä sapattina. Esimerkiksi kun hän paransi halvaantuneen miehen Betesdan lammikolla (Joh. 5:1-18) tai kun hän paransi miehen, jonka käsi oli surkastunut (Matt. 12:9-13), hän teki selviksi, että sapatti oli päivä, jolloin oli oikein tehdä hyvää.
”Onko sapattina luvallista tehdä hyvää vai pahaa, pelastaa elämä vai tappaa?” (Mark. 3:4)
- Sapatin hengellinen ulottuvuus
Yeshuan opetuksissa sapatti ei ollut pelkkä sääntöjen kokoelma, vaan syvällinen yhteyden hetki Jumalaan. Sapatti tarjosi mahdollisuuden levätä ja kokea Jumalan hyvyyttä. Hän ei torjunut Tooran käskyjä, vaan osoitti niiden todellisen merkityksen: Jumalan läsnäolon ja rakkauden kokemus.
- Sapatti on iloa, ei kuormaa varten
Jesajan kirjassa sanotaan:
”Jos sinä sapattina pidät jalkasi pois saastuttamasta minun pyhää päivääni ja kutsut sapatin iloksi, Herran pyhän päivän kunnioitettavaksi, ja kunnioitat sitä niin, ettet kulje omia teitäsi, et omia askareitasi toimita, etkä turhia puhu, silloin sinä saat iloita Herrassa.” (Jes. 58:13-14)
Yeshuan opetukset ovat linjassa tämän kanssa: sapatti on tarkoitettu siunaukseksi ja iloksi, ei taakoittavaksi kuormaksi.
Sapatti ja Messiaan aikakausi
Sapatti ei ole vain lepopäivä, vaan se symboloi myös tulevaa Messiaan aikakautta – Jumalan valtakunnan täyttymystä. Juutalaisessa perinteessä sapatti kuvastaa tulevaa ”seitsemättä päivää”, jolloin koko maailma lepää Messiaan hallitessa.
Heprealaiskirjeessä viitataan tähän:
”Niin jää sapattilepo Jumalan kansalle. Sillä joka pääsee hänen lepoonsa, saa levätä teoistaan, niin kuin Jumala leväsi omista teoistaan.” (Hepr. 4:9-10)
Messiaaninen sapatti on aikaa, jolloin maailma palaa alkuperäiseen harmoniaansa. Se on päivä, jolloin vanhurskaus vallitsee ja maailma elää täydessä levossa ja Jumalan läsnäolossa. Sapatti on tämän tulevan aikakauden ennakkomaku, ja siksi sen viettäminen on merkityksellistä.
Yeshuan opetukset sapatista palauttivat sen alkuperäisen merkityksen: se on lahja, ei kuorma. Sapatti on päivä, jolloin ihminen saa levätä, iloita ja keskittyä Jumalaan. Se on ajallinen esikuva tulevasta Messiaan aikakaudesta, jolloin Jumalan rauha ja oikeudenmukaisuus vallitsevat.
Yeshua, joka on ”sapatin Herra”, osoitti, että sapatin syvin olemus on elävä suhde Jumalaan ja hänen luomakuntaansa. Sapatti on kutsu levätä ja tulla lähemmäksi Luojaa – tänään ja tulevaisuudessa.